Teistäkin moni on varmaan jossakin vaiheessa elämää eronnut. Miten nyt jälkeenpäin, oliko mielestänne oikea siirto? Oletteko sen jälkeen löytäneet uuden onnen?
Kannattiko avioeronne?
Miten teille kävi?
201546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
20 onnetonta elämää ja nyt olen todella onnellinen uuden lyylin kanssa
Erosin 20 vuotta sitten ja olen löytänyt onnen. Elän yksin, eikä mikään saisi minua solmimaan parisuhdetta.
Ei ikinä enää, ei kuuna kullanvalkeana!
Parempi yksin!
Ehdottomasti!
tuli. Vaimo on kallis pitää, mutta luopuminen vielä kalliimpaa. Mutta kaikki on jo maksettu ja yksin on hyvä olla.
Jokaiselle on ero tarpeen jos roikutaan ja ei mitään muuta yhteistä kuin vesikatto.
20 vuotta aviossa, nyt jo 20v erossa, ja vapauttaen menetä enää
Kannatti ehdottomasti, olisi vain pitänyt erota aikaisemmin. Roikuin suhteessa mitä ei edes koskaan olisi pitänyt solmia yli kahdeksan vuotta. Ei ollut mitään muuta yhteistä kuin lapset, eikä edes tunteita toista kohtaan .
Löysin sielunkumppanin ja uuden onnen. Nyt olen leski ja sinkkuna pysyn, minun on hyvää elää juuri näin.
..päättä erota vaiko ei?Ei kukaan toinen siu puolesta voi sitä asiaa tietää.Koska jokainen myö ollaa iha omia yksilöitä.Käsitellää asiat ihan omana itsenämme.Ei kukaa pysty siu mielel ajattelee,vaan sie ite.Koet,tunnet,ajattelet,käsittelet puolelta toiselle.Teenkö oikee,teenkö väärin??EI OLE HELPPOA,AVOLIITOSTA 19V:Jälkee.
Todellakin , vaimo tienasi erossa noin 150 000€
selvää paperirahaa, joten hä teki kunnon tilin
17v, sänkyhommista. Olisi kiva laskea olisiko
" ns: maksullinen " tullut edullisemmaksi.
on 150 000 jaettuna 6205 tekee 24,17 no joo...
...jopas meni halvasta.
Noin minunkin ex laskee, vaikka vein mennessäni vain oman omaisuuteni. Kyllä te äijät olette huvittavia!
Jotkut vaihtavat toiseen ja joutuvat toteamaan, ettei se vaihtamalla parane.
Tuohon kysymykseen ei tänne kukaan tule vastaamaan siten, että katuu eroaan. Se joka on todennut, ettei kannattanut, ja katuu menettelyään, nielee kiukkunsa ja katkeruutensa. Kyllä niitä löytyy.
Kyllä ihminen on hullu nuorena kun menee naimisiin vaan sen takia, että se kuuluu ikäänkuin asiaan. Aletaan udella, eikö sinulla ole vielä ystävää. Sitten kun on ystävä ja on mennyt naimisiin, aletaan kysellä, eikö niitä lapsia ala tulla kohta.
Siinä eletään toisten odotusten mukaan, samalla kun passataan nahkalaiskaa miestä ja hoidetaan lapsia, käydään töissä ja otetaan kaikki vastuu kodista.
Ei riidelty. Olin hiljaa ja tein töitä, passasin, hyysäsin. Eräänä päivänä vaan sanoin, että nyt saa riittää.
Se oli kuin olisi päässyt vankilasta vapauteen!
Ei niin hyvää tule kohdalle, että uskaltaisin pistää itseni samaan hirteen.
elää oma elämä. Ei toisten odotuksia eikä valvollisuuksia.
Kunpa se järki voittaisi silloinkin kun on rakkauden huumassa. Aina kannattaisi katsoa pitempään kuin miltä se siinä alkulemmessä näyttää. Arki onkin sitten ihan eri juttu.
mutta ero oli kauhea.Raastava, melkein hengen vei.
Meidän ikäluokkamme meni avioon ikäänkuin iäkseen,se oli näin silloin, muuta ei pystynyt ajattelemaankaan, vaikka kuinka vaikeaa olisi ollut.Tuntui että muita vaihoehtoja ei ollut.
Oli sitten kuitenkin. Ero.
Vieläkään en tiedä loppujen lopukuksi oliko oikea siirto. Paraneeko vaimo vaihdossa? Ainakin lapset ovat kärsineet.
Kaipa aikuinen osaa valita sopivan kumppanin!
Harva lienee valmis ainakaan tunnustamaan, ettei kannattanut. Ei myöskään tunnusta sitä, mitä menetti erotessaan, intiimistä puolesta alkaen.
Olisikin vastaajilta mielenkiintoista saada vastaus kysymykseen, kannattiko sitten mennä naimisiin.
koskaan tule eroamaan, koska en enää halua mennä naimisiin. Tässä taannoin tutustuin yhteen mieheen, joka kertoi avioliitostaan. Hän sanoi, että ovat yhdessä lastenlasten vuoksi. Edes omat lapset eivät aavista, että avioliitto on kulissi. Vaimo oli ollut uskoton, mutta yhdessä on pysytty. Vai lieneekö ollut yksi tapa sarjasta "Vaimo ei ymmärrä." Sinänsä järkevää pysyä yhdessä, avioliitossa on niin paljon muitakin osapuolia kuin aviopari.
Näin on pakko sanoa jälkikäteen, sillä missä olisivat ihanat lapseni ja lapsenlapseni ja millaisia, jos olisin valinnut toisin. Ilmeisesti ainakin jälkeläisten kannalta on kombinaatio ollut melko hyvä. :) Puhutaanhan biologisista valinnoista, jolloin luonto valitsee hyvää yhdistelmän suvun jatkamiseen.
Muu kritiikki on jälkikäteen lopulta aivan turhaa. Parasta katsoa elämässään vain eteenpäin eikä märehtiä vanhoja asioita.
Ainakin suurin osa avioliittoa oli ihan hyvää aikaa, lopussa vaan kaikki meni pieleen.
Mökki tietysti meni, mutta ei se paljoa kirpaissut kaiken muun rinnalla.
Jäihän mulle sentään lapset.
Intiimi puolella en ole huomannut jääneeni mistään paitsi, kas kun eksäni ei ollut maailman viimeinen nainen.
En ainakaan kadu naimisiin menoa, en myöskään eroa. Ilman eroa tuskin välini lasten kanssa olisivat niin hyvät kuin ne nyt ovat.
Itse ajattelen, että kaikki on sittenkin mennyt niin kuin on pitänytkin mennä.