Meillä vilkas ja touhukas 1v3kk poika. Yleensä hyväntuulinen ja eloisa, mutta välillä saa hirmuisia raivareita.
Esim. tänään kun aloin lämmittää ruokaa ja sanoin, että pitää odottaa hetkinen. Tupsahti niiltä jaloilta pyllylleen ja alkoi huutaa. Yritän näissä tilanteissa kiinnittää huomion muualle jne välillä onnistuukin. Tänään vaan oli se päivä, että lietsoo itsensä hirmuiseen raivoon ja karjuu täyttä kurkkua puolisen tuntia.
Oli välillä sylissä ja välillä lattialla. Rauhottui sitten viimen omaan sänkyynsä unirievun kanssa. Istuin vieressä laulelemassa. Huutaa niin kovaa, että yökkii ja yskii. Mutta kun mikään rauhoitteluyritys tai harhautus ei mene läpi.
Poikaa ei voi ns. pakolla pitää sylissä eikä vieressä, saa kamalat raivarit siitäkin. Menee siis itse nukkumaan ja hyörii siellä. Ei voi nukuttaa niin, että ottaa tiukasti kainaloon.
Onko meillä vain temperementtinen tapaus, vai onko muillakin tätä suurta arjen dramatiikkaa? Poika on hyvin motorisesti kehittynyt, mutta sanoja ei vielä tule, tämäkin tuntuu välillä harmittavan. Kun äiti ei ymmärrä, mitä milloinkin tarkoittaa vaativa osoittelu ja yninä....
Esim. tänään kun aloin lämmittää ruokaa ja sanoin, että pitää odottaa hetkinen. Tupsahti niiltä jaloilta pyllylleen ja alkoi huutaa. Yritän näissä tilanteissa kiinnittää huomion muualle jne välillä onnistuukin. Tänään vaan oli se päivä, että lietsoo itsensä hirmuiseen raivoon ja karjuu täyttä kurkkua puolisen tuntia.
Oli välillä sylissä ja välillä lattialla. Rauhottui sitten viimen omaan sänkyynsä unirievun kanssa. Istuin vieressä laulelemassa. Huutaa niin kovaa, että yökkii ja yskii. Mutta kun mikään rauhoitteluyritys tai harhautus ei mene läpi.
Poikaa ei voi ns. pakolla pitää sylissä eikä vieressä, saa kamalat raivarit siitäkin. Menee siis itse nukkumaan ja hyörii siellä. Ei voi nukuttaa niin, että ottaa tiukasti kainaloon.
Onko meillä vain temperementtinen tapaus, vai onko muillakin tätä suurta arjen dramatiikkaa? Poika on hyvin motorisesti kehittynyt, mutta sanoja ei vielä tule, tämäkin tuntuu välillä harmittavan. Kun äiti ei ymmärrä, mitä milloinkin tarkoittaa vaativa osoittelu ja yninä....
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meillä neiti 1kk3kk, luonteeltaan kai tosi rauhallinen ainakin muiden mukaan, mutta kun on alkanut saamaan hirmuisia raivareita pukiessa, jos asiat ei mee hänen suunnitelmien mukaan, autossa karjuu lyhyilläkin matkoilla, hampaita pestessä jne. Tietenkin nää raivarit korostuu jos on väsynyt, nälkäinen tai jotain hammasvaivoja yms. Silloin itketään rytyssä olevaa mattoa tms. Mitähän se sitten on kun varsinainen uhmaikä alkaa??????
meillä kans.
poika on just ton 1v 3kk.
Vaipan pukeminen, ylipäätään pukeminen, minä ite jne. kaikki raivarit on meillä jo arkipäivää. SItä vaan mietin että millasta se uhma sitten on.
Alkanu jo uhmaikä tai mikä lie, saa raivareita joskus ihan kummallisista asioista.
Riippuu vähän minkä sortin raivari on, että annetaanko raivarin mennä itsekseen ohi vai otetaanko syliin. Useimmiten kun tulee kunnon raivari, se loppuu nopeiten kun antaa toisen huutaa.
Hampaita harjatessa jos raivoo niin sillon en lasku sylistä vaan pidän sylissä kunnes rauhottuu. Jos menee ihan hulluks niin sit laitan lattialle ja taas ootellaan et menee ohi.
Aika hyvin nää pienetkin osaa lopulta rauhoittua yksin kun antaa heille siihen mahdollisuuden. Meillä loppuu raivarit joskus ihan seinään kun antaa lapsen itse rauhoittaa itsensä.
Pukiessa poika usein suuttuu ja heittäytyy. Annan heittäytyä ja jatkan pukemista..
..että kun antaa lapsen päästellä vähän höyryjä, niin rauhoittuu nopeammin. Mulla 1v6kk tyttö ja yksi keino, mikä on tepsinyt ainakin meillä, on ollut se, että jos esimerkiksi vaipan vaihdosta tulee vänkäämistä, niin alan pelleilemään. Toiminut melkein aina. Myöskin se huomion kiinittäminen muualle toimii varsinkin pukiessa. :)
Kun ensimmäiset uhman merkit tulevat jo noin aikaisessa vaiheessa, alkaa se uhma helpottaa siinä iässä kun keskivertolapsella se vasta alkaa.
Mutta toisaalta, kun eka uhmis tulee kovin nuorena, kerkee niitä uhmakausia olla useampia kuin "kirjoissa sanotaan".
aivan kuin meillä..
minun pojalla on sama asia, sain tarhasta tiedon erikois lasten ohjaalta että syliin ja niin kauan kun rauhoittuu ja haluaa itse pois.
ja jos vaaraa ei ole että loukkaa antaa kiukutella mutta jos vaara on syliin.
poikani on nyt 1v6kk tällä hetkellä ja raivarit ovat 2kk rauhoittuneet 30min 5-10min.
mutta sylissä pitäessä pitäisi pitää niin ettei pää pääse osumaan kaulaan sitä tähdennettiin.
muuten poikani onkin normaali lapsi ja vilkas kylläkin.
mutta toivottavasti nämä auttavat.
ei saa "pää päästä osumaan kaulaan" ???
sillain ettei isku osu henkitorveen näin sanottiin.itse otan lapsen raivareissa sivuilttain syliin.