tarpeen halveksia?
tämä kysymys heräsi äsken kun kävin kurkkimassa tuonne parisuhdepalstalle.
Siellä joku totesi ettei meitä kadehdita mutta halveksitaan...
minusta se kuulostaa aika pahalta... mistä syystä meitä pitäs halveksia???
Niin ja ennenkuin joku sanoo mitä yh tekee parisuhdepalstalla... kerron.. että minulla on parisuhde ollut jo kaksi vuotta... jotta aihe on läheinen minulle (kai seurustelu on parisuhde?)
tämä kysymys heräsi äsken kun kävin kurkkimassa tuonne parisuhdepalstalle.
Siellä joku totesi ettei meitä kadehdita mutta halveksitaan...
minusta se kuulostaa aika pahalta... mistä syystä meitä pitäs halveksia???
Niin ja ennenkuin joku sanoo mitä yh tekee parisuhdepalstalla... kerron.. että minulla on parisuhde ollut jo kaksi vuotta... jotta aihe on läheinen minulle (kai seurustelu on parisuhde?)
Vastaukset 7
Vanhimmat
tuskin on, enkä tiedä onko se edes mitään halveksuntaa. Taitaa vaan olla yhdistelmä arvostuksen puutetta ja ikivanhoja moraalikäsityksiä.
Ennenhän nainen lapsen kanssa kahden oli merkki siitä, että mies oli hylännyt hänet (huorinteon tai muun siihen verrattavan syyn takia) tai sitten käynyt tekemässä vain temput naimattomalle naiselle, jonka seurauksena oli sitten lapsi. Usein ei-toivottu.
Leskethän pukeutuivat erilailla erottuakseen muista yksinäisistä naisista, joilla oli lapsia. Toki silloin aikojen alussa, kun siviilisäätyjen päälle jotakin painoa alettiin laittaa, olivat kylät ja kaupungit niin peniä, että kaikki kyllä helposti toistensa asiat tunsivat. Leski oli siihen aikaan hyvä kauppa monelle. "Langennut" nainen taas miehelle kauhistus.
Tästä kulmasta asiaa katseltiin niin kauan, että se rehottaa vieläkin.
Yhä vielä miehet pitävät yh:jaa helppona nakkina.
Ja usein pelkkänä "patjana". Eli arvostus puuttuu.
Näin minä ajattelisin. Ei sille kyllä mitään OIKEAA perustetta ole. No, ehkä kuitenkin se, että yh nähdään naisena, joka ei ole kelvannut sille miehelle, jolle hänellä on lapsi...mutta kuten itse mainiosti tiedän, tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Mutta joillekin se pitää!
toisten arvostuksista ja puheista välittää. Aina kun ero tulee niin puhetta riittää mutta harva niitä OIKEITA syitä tietää. Jokainen elää omaa elämäänsä ja kun saa arvostusta niiltä joita arvostaa, rakastaa, kunnioittaa niin muista ei kannata välittää. Eipä muuta.
Noin se just menee. Lisäksi on ei pidä unohtaa itsensä arvostamista.
Henk. koht. olen niin onnellinen, että se näkyy päälle päin, kaikki on nykyään niin kohdallaan. Tätä onnea ei multa voi viedä kenenkään vähättelevät sanat, tiedän miten arvokas olen lapsilleni ja miten paljon he arvostavat sitä, että nämän nykyisen olotilan olen heille mahdollistanut.
on kahden kauppa ja jos ero tulee on siinä aina kaksi osapuolta... siis 50/50. Miksi halveksia sitä joka ottaa vastuun lapsista? Joskus tuntuu, että joidenkin puheissa olisi aimo annos kateuttakin. Olisko näin?
sama kuin esimerkiksi abortin tehneellä naisella.
Langennut nainen, hylkiö. Niitä hakutaan tuolla omalla sivustollaan ihan sikana! Sama on täällä.
Abortin tehnyt voi asian salata, mutta yh:lla on vaikeuksia siinä suhteessa. Ei taida oikein onnistua.
Tuohon kateusteoriaan en usko, äläkä sinäkään imartele itseäsi sillä, varmasti on kyse jostakin aivan muusta. Vai pystytkö kuvittelemaan, että abortin tehnyttäkin yleisesti kadehditaan?
mulla on ns. Ystävätär, joka oli kateellien minulle eron jälkeen. Sinä saat tehdä niinkuin itse haluat, eikä kukaan määrää sanoilla hän tämän minulle ilmaisi. Sanoipa vielä, että älä ihmeessä hanki miestä nyt kun olet vapaa. Ei oikein mukavalta tuntunut. No, hän elää omaa elämäänsä omassa helvetissään ja minä omaani. Ei minun mielestäni yh:ta ja abortin tehnyttä oikein voi verrata. Vähän eri asioita ovat, enkä minä halveksi sellaista ihmistä, jokaisella on syynsä menettelyynsä.Eikä ne kuulu kenellekään muulle! Jos tuntisin itseni halveksituksi en ilmeisesti arvostaisi itseäni. Mitä joku toinen ajattelee on hänen asiansa.
tämän 11v. kestäneen yh:n aikana, onneksi :)
Voiko jotkut todellakin halveksia?
En oikein ymmärrä sitä.
Kävin siellä parisuhdepuolella myös ja
saman huomasin kuin sinäkin.
Minulla on ollut suhde nyt 9v., mutta asutaan
omillamme ja olemme kihloissa.
En harkitse yhteenmuuttoa vielä moneen vuoteen,
vaikka nuorimmainenkin kohta kotoa lähtee.
Oletko itse törmännyt halveksuntaan?
Toivottavasti et, sillä "työmme" on niin
arvokasta yksin tehtynä, että arvostusta
pikemminkin ansaitsemme. :)