Ja syvä sellainen.Terapiassa käyn säännöllisesti.Pian psykiatrille aika.En ymmärrä kuin mun elämä on menny tällaseks.Paljon paskaa tapahtunu etenkin ihmissuhderintamalla.Masennus on sairaus jota en toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään.Montaa eri masennuslääkitystä kokeiltu,viimeks Cipralex joka sekään ei soveltunu.Nyt tuntuu että on ihan koko ajan ahdistus päällänsä.Ahdistaa,mitään ei saa tehtyä eikä jaksa.Pelottaa kun pitäs jaksaa olla äiti lapselle.Alproxia menee ja tiedostan olevani koukussa siihen paskaan.Ei paljo jaksa enää nähdä valoa tunnelin päässä vaikka tiiän ettei ne asiat valittamalla parane.Ja läheisten kommentit ahdistaa suunnattomasti...Että "ota nyt ittees niskasta kiinni,sulla ei ole mitään hätää"-tyyliin.Tekis mieli vetää ittesä jojon jatkoks.Ei vaan oo munaa tehä sitä.Kamalaa.
Krooninen
masennus mullakin
7648
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mä törmään kanssa usein tohon samaan, että läheiset sanoo ihan mitä sattuu. Eniten loukkaa, jos puhun minulle ongelmallisista asioista ja sitten ihmiset suuttuu minulle tai arvostelee minua tai jopa pistää välit poikki. Onneksi mulla on ihana aviomies. Hän jaksaa useimmiten kuunnella ja tukea minua. Mites te muut olette kokeneet ihmisten kommentit?
Mulla on samankaltainen tilanne,krooninen masennus ja lääkkeitä myös kokeiltu vaikka minkälaista.Siinäpä se hankaluus onkin ettei lääkkeistä voi tietää kuin kokeilemalla mikä on sopiva.Välillä menee muutama päivä jollain energia pyrähdyksellä ja sitten lannistuu.Mulla vaikuttaa kaikki tragediat mitä on tapahtunu mutta ihmissuhteet on se viimeinen niitti otsaan.En halua edes uutta suhdetta aloittaa kun pelkään jo toisen kommenttia sairauksistani.Arvostelua ja kritiikkiä kyllä asian kohdalla sietää mutta jos henkilökohtaista nälvintää masentuneena tulee niin itsetunto romuttuu pahasti.Sukulaiset ymmärtävät mutta seurustelu ei onnistu.Masennus vie niin paljon ettei kenenkään kunnon miehen tarvitse minusta taakkaa itselleen ottaa,vaikka hyvä nainen olenkin kun on parempi kausi.Läheisille tämä sairaus on raskasta myös.
On melko tuttua tarinaa... Tää elämä täyttä sitä itseään. Valoa ehkä näkyy aavistuksen selän takaa jostain kaukaa, mutta edessäpäin ei mitään.
Sitten joskus jos jaksan odottaa siihen asti, että otan itseäni niskasta kiinni niin katkaisen kaikki suhteeni niihin, jotka on mulle sitä niskasta kiinni ottamista "toitottanut". Koskee niin vanhempiani kuin muitakin.
Uudesta ihmissuhteesta en uskalla edes haaveilla kun se tulee kaatumaan joka tapauksessa... Ihmettelen vaan, että miks jättäjät sanoo mua "hyväksi mieheksi" ja, ettei minussa ole mitään vikaa, mutta silti häipyvät?... Sanoisivat suoraan, että ei tällaisen P:n kanssa jaksa kukaan roikkua.
Masentuneena minun käytös on välinpitämätöntä,en tahdo nähdä ketään,en pysty kohtaamaan ketään.En ole koskaan kestänyt vastoinkäymisiä,seurustelun loppuminen merkitsee miltei kuolemaa.Pelkään pettymyksiä enemmän kuin elämää.Liian vahvasti tunteilla eläjänä joudun aina masentumaan,vaikka jokaisella on huonompia hetkiä.Voi olla että "perushyvä"mies olet man63 mutta saman lauseen naisena olen kuullut"sinä olet ihana ja varmasti löydät vielä..."Suoraan sanominen on vaikeata kun ihmiset ei tahdo kuitenkaan loukata vaikka tietävät syynsä suhteen lopetukselle.Sanoisin tuosta itsensä ottamisesta niskasta kiinni,ettei psykiatrian ammattilaiset käytä tuota termiä alkuunkaan.Kauan masennusta sairastaneena olen jättänyt moiset "pakkokeinot"omaan arvoonsa,koska kukaan masentunut ei toisten kehoituksilla parane.Miltei sama kuin sanosit muuta sairautta sairastavalle että parane nyt-ei se varmasti ole ihmisen omasta halusta kiinni kuinka kukin sairastaa.Mielenterveys ja masennus ovat vain arkoja aiheita nykyäänkin.Helppo on tuomita toinen b-luokan kansalaiseksi"koska korvien välissä mättää"Masennus on sairastettava,hoidettava ja apua hakemalla tulee aina parempia päiviä.Ne jotka eivät hyväksy sinua omana itsenäsi,eivät tarvitse sinua,eivätkä ansaitsekaan.Hyvää kevättä!
Tuo oli kuin mun omasta elämästäni.
Olet varmasti oikeassa tuossa, että ihmiset eivät haluaisi loukata, mutta mielestäni tuollainen valehtelu tai miksi sitä voisi kutsua, loukkaa vielä enemmän kuin totuus. Kun kehuvat "hyväksi mieheksi" jättäessään, niin eihän sitä uskalla tavata senkään vertaa uusia ihmisiä kun ei tiedä missä se vika on.
Hienotunteisuus voi olla jossain määrin loukkaavampaa kuin suoraan sanominen.Elämässä ei voi kaikkien kanssa tulla toimeen oli kyse seurustelusta tai yleensä ihmissuhteista.Mulla masennus ilmenee itkuisuutena,ärsytyskynnys on matala ja olemuksesta jo näkee ettei kaikki ole hyvin.Silloin on vaikea puhua mistään kenenkään kanssa,lähestymisyritykset tuntuu ahdistelulta,vaikka hyvää tarkoittaisivatkin. Itselläni on opiskeltavaa vielä paljon siinä kuinka pystyisin puhumaan tunteistani ja elämästäni ilman häpeää.Meitä kun on moneen junaan ja osa jää asemalle,niin ettei olisi tarvetta tuntea huonommuutta.Suhteet loppuu useimmiten platonisiin lauseisiin,ellei väkivaltaisesti tai riidoissa.Ehkä kovin helppoja tai"mukavia"eroja ei ole olemassakaan,tai jos on,niin todella harvassa.
moi, älä vielä luovuta, mulla auttoi eri luontaishoidot masennukseen, ahdistukseen, pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ehkä sulle vois näistä samoista jutuista olla apua, tässä mitä mä käytin: mäkikuismaa (masennukseen) valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen, jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan.esim. mustard on hyvä syvään masennukseen, josta ei näy ulospääsyä. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet, eli ainakin kannattaa kokeilla! esim. www.alternativementalhealth.com ja www.orthomolecular.com on tosi toivoa antavia ihmisten kirjoittamia kertomuksia rankoista mielenterveyden ongelmista ja niistä selviämisestä luontaishoidoilla. toivon sulle kaikkea hyvää ja että olosi paranisi.