Olemme olleet "sukua" joa kauan, olen naimisissa keskimmäisen poikasi kanssa. Hän on aina ollut teille avuksi niinkuin minäkin avioiduttuamme.
Koskaan mitään pahaa tai epäkohteliasta en ole sinulle tai apelleni sanonut, aina olen käyttäytynyt hyvin, loukkaamatta ketään. pidän teistä molemmista kovasti.
Aina olen perheestäni huolehtinut, en ole sinua ilmaisena lapsenpiikana pitänyt. Aina olen merkkipäivät muistanut, ja käyttänyt sinuakin asioillasi omalla autollani.
Koskaan emme ole taloudellisesti apuanne pyytäneet, ei ole ollut tarvetta. Toisin kuin muilla mieheni sisaruksilla.
Pari kertaa olemme kovasti tarvinneet apuanne lasten kaitsemisessa, koskaan ette ole apua tarjonneet, vaikka toisille lapsillenne olette olleet apuna jopa vuorokaudet ympäri.
Koskaan et minulle puhu tai jos puhut, on sävyssäsi kylmää ilmaa, miksi?
Kerran vuodessa käytte kylässä, vaikka matkaa on verrattain vähän.
Koskaan ette lapsista ole kiinnostuneita, vaan kylässä käydessämme puhutte muista lastenlapsista lapsiemme kuullen vähääkään välittämättä siitä, miltä se heistä tuntuu, miksi?
Meidänkin lapset ovat pieniä, niinkuin serkkunsakin, ja hekin kaipaisivat mummon ja papan huolenpitoa ja hyväksyntää. Miksi ette voi huomioida meidän lapsia millään tavalla?
Tiedän, ettei anoppini tätä lue. Sain nyt kuitenkin ilmaistua ne asiat jotka mieltäni painavat, ovat painaneet kaikki nämä vuodet.
Koskaan mitään pahaa tai epäkohteliasta en ole sinulle tai apelleni sanonut, aina olen käyttäytynyt hyvin, loukkaamatta ketään. pidän teistä molemmista kovasti.
Aina olen perheestäni huolehtinut, en ole sinua ilmaisena lapsenpiikana pitänyt. Aina olen merkkipäivät muistanut, ja käyttänyt sinuakin asioillasi omalla autollani.
Koskaan emme ole taloudellisesti apuanne pyytäneet, ei ole ollut tarvetta. Toisin kuin muilla mieheni sisaruksilla.
Pari kertaa olemme kovasti tarvinneet apuanne lasten kaitsemisessa, koskaan ette ole apua tarjonneet, vaikka toisille lapsillenne olette olleet apuna jopa vuorokaudet ympäri.
Koskaan et minulle puhu tai jos puhut, on sävyssäsi kylmää ilmaa, miksi?
Kerran vuodessa käytte kylässä, vaikka matkaa on verrattain vähän.
Koskaan ette lapsista ole kiinnostuneita, vaan kylässä käydessämme puhutte muista lastenlapsista lapsiemme kuullen vähääkään välittämättä siitä, miltä se heistä tuntuu, miksi?
Meidänkin lapset ovat pieniä, niinkuin serkkunsakin, ja hekin kaipaisivat mummon ja papan huolenpitoa ja hyväksyntää. Miksi ette voi huomioida meidän lapsia millään tavalla?
Tiedän, ettei anoppini tätä lue. Sain nyt kuitenkin ilmaistua ne asiat jotka mieltäni painavat, ovat painaneet kaikki nämä vuodet.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinulla on sitten noin päin.
Minulla se toisin päin.
Heillä täytyy olla jonkinnäköinen tunneaukko jossain, jos käytös on tuollaista.
Rakenna vahva suhde mieheesi, lapsiisi ja jos mahdollista oman puolesi isovanhempiin, se kantaa pitkälle.
lapset ymmärtävät joskus kun selität heille.
Anoppikeskusteluille on ihan omansa.
Ai niinkö? Eikö anoppi ole isovanhempi?
Ja jos sattuman kautta anoppini lukisi kirjoitukseni?
Osoite on väärä. Keskustelun avaus kuuluu osoittaa oikealle henkilölle. Pistä se sepustus kirjeeseen ja kirjoita anoppisi osoite päälle. Yksinkertaista, eikö totta. Istut sitten kotonasi rauhallisesti ja odotat parin päivän päästä postinjakajaa.
Neuvoisin kuitenkin, että anopin syyttelyn ja kateuden tunteittesi paljastamisen sijaan voisit kirjoittaa vähän laajemmin siitä omasta pahasta mielestä.
Anoppisi saattaa luulla käyttäytyvänsä mitä fiksuimmin.
Itsekin olen anoppi, joka ehkä toimin pelkien luulojen varassa.
Monasti on vain niin, että miniän ja anopin tarpeet ja toiveet eivät kohtaa. Kysymyksessä voi olla pelkkiä väärinkäsityksiä, jotka ovat muodostuneet yhden harkitsemattoman ja huolimattoman lauseen perusteella.
Itse olen anoppina antanut tilaa miniälleni. Todellisuudessa en tiedä, kuinka hän kokee sen. Olen tulkinnut hänen lausuntonsa sellaisiksi, ettei kutsumatta tula kylään, eikä muutenkaan tarvitse tuppautua.
Voihan olla, että miniäni salaisesti toivookin, että pistäytyisin kahvilla silloin tällöin ja ottaisin kantaa lapsiin.
Nyt sensijaan en ota kantaa, vaan pysyttelen riittävän välimatkan päässä.
Ja oletan olevani jokanaisen toiveanoppi.
Voi olla että miniäni kokee minunkin puheestani kylmää ilmaa, vaikka se ei sellaiseksi olisi tarkoitettu. Vaikka se olisikin neutraalia lounaistuulta.
Tuli mieleen sekin, että välttelemällä puhumasta "miniän" lapsista, luulen senkin olevan hienotunteista vaikenemista ja tilan antamista ettei sortuisi ainakaan arvostelemaan. Anoppina odotan että miniä itse puhuu lapsista ja minä voin vastata siihen.
Olet tehnyt saldoa mitä kaikkea olet anopillesi antanut saamatta vastalahjaa. Hm. Anoppi voi käsittää kaiken aivan toisinpäin.
Anoppi saattaa olla hyvinkin kiinnostunut lapsista, mutta ei uskalla tohtia kysellä, koska jossain päin sitä pidetään epäkohteliaisuutena.
Näin nämä asiat voivat mutkistua, eikä kumpikaan sisimmässään tarkoita olla ilkeä.
olet ainakin minun toiveanoppini... eli varsin kaukana minun todellisuudestani.
oli ihan kun mun omaa suhdetta anoppiini olisi lukenut...meillä on ainakin asiat juuri näin anoppini kanssa. kun alettiin avomiehen kans seurustella tuntu anoppi tosi ihanalta,ja kyllähän se sitä onkin,mutta jotenki se puhuminen on vaan niin vaikeaa hänen kanssaan. vaikka kun alkuun päästään niin on hyvä jutella. porukalla ollaan mökkeilty,vietetty joulut,puhuttu vaikeistakin asioista. sillon aina aattelee että hyvinhän sitä juttuun tullaan,nyt kyllä aletaan pitää oikein yhteyttä tosissaan,soitellaan vaikka,juodaan päiväkahvit kerran viikossa,ei oo edes pitkä välimmatka. mutta sitten se vaan jää. ja taas kun nähdään niin tuntuu vaikealta. kun lapsi syntyi niin tuntu että tuli jotain yhteistä,se on auttanut vähän jutteluissa ym.anoppi on lasta hoitanut mielellään ja hyvin onkin hoitanut,enemmän kuin äitini. kiitos siitä! ja sitä arvostan että on antanut tilaa,eikä tuppaudu,mutta kyllä sitä silti toivoisin,"tuppautumista" välillä kun en itse osaa pyytä,voishan sitä nähdä ilman eityistä syytä ja avomiestäni. keittää kahvit,leikkiä muksun kans,ottaa vaikka siiderit ja jutella muuten vaan. hölmö oon kun en vaan osaa sitä sanoa.
meillä oli kolmoishäät
ja yksi pari tuomari/lääkäri,
heidän lapset saivat kymppejä koko peruskoulun,
siten alkoi menemään huonosti, vanhemmat vain "iloisena puhuu lasten ongelmista" mitään eivät tee.
nuo vanhemmat panostavat vain itseensä, joka viikonloppu matkustetaan Euroopassa, lomilla Lapissa, tai kaukomailla etelä-Amerikassa, Australiassa ym.
tyttäret molemmat jo 25v eronneet,
toinen meni 10v vanhemman miehen kanssa naimisiin jolla oli 2 lasta ja 3 tekivät lisää.
toinen ikäisensä kansa tuli kaksoset ja yksi,
nyt ovat molemmat "kotiäitejä",
vanhemmat puhuvat vain että elämän johdatusta,
eivätkä paljon välitä.