Kuinka käyttäytyä narsistin seurassa?

No voi hyvänen aika!
Kyllä varmaan jokainen on vähän narsisti,
omalla tavallaan. Keittiöpsykolokit analysoivat hyvin herkästi, jos on vähänkin erilainen, mielipiteineen ja käyttäytymisineen.
Sanon vain että pläää, pläää tutkikaa ny oikein suurennuslasilla toisianne.
Ihmiset, jotka joutuvat päivittäin tekemisiin erilaisten ihmisten kanssa, tuskin jaksavat tai viitsivät moisia analyysejä edes lukea tai kuunnella. Ottia tuota, hehh,,,heh!!

ja sanonpa vaan, että aika huonoja ohjeita. Nimenomaan narsistin kanssa pitää olla eri mieltä ja pitää puolensa. Ei mielistellä tai kehua. Kuten ei ketään pidä mielistellä eikä kehua. Ja kaikkien kanssa pitää uskaltaa sanoa oma mielipiteensä ja pitää omista oikeuksistaan kiinni. Siis mitä tästä opimme? Kuka oikein onkaan narsisti ja kuka sen määrittelee? Hallelujah. Ei mitään väliä, ihmisiä ollaan kaikki, asiat mahdollista ymmärtää oikein, mahdollista ymmärtää kaikkia maailman ihmisiä, heidän elämäänsä ja tilanteitaan. Niin kyllä on mahdollista.

Kyllä työpaikoilla voi olla hankaluuksia ja vaikeuksia, mutta kaikki asiat on ratkaistavissa. Ihmiselo inhimillistä, kaikkeen syynsä ja seurauksensa.

Jos joku on kipee, se kandee ohjata hoitoon. Kaikki taudit on parannettavissa.

On tosi vaikeaa tietää, onko ihminen oikeasti sairas vai onko vain kysessä ihminen "jolle ei ole koskaan tapahtunut mitään" tai ei ole oppinut elämänsä virheistään, ei ole katsonut peiliin... mitä vielä... monia syitä riittää. ;)

Miksi sitten on paljon sellaisia ihmisiä?
On jo huomattu, että nykyisin kouluikäisillä on jo narsistisia oireita. Aletaan jo miettiä oikeasti, mistä se johtuu, ja mitä pitäisi tehdä. Itse olen sitä mieltä, että tämä rakas "vapaa kasvatus", "äiti ja isä on kavereita" mentaliteetti, on tehnyt lapsista narsistisempia. Lapsille ei ole laitettu rajoja, vaikka lapset itse pitävät tarkoista rajoista ja tarvitsevat niitä. Nykyperheissä on paljon alkoholismia ja eroamisia, jolloin lapsi tarvitsee huomiota ja siksi narsismisuus näyttäytyy käyttäytymisessä; Uhmaaminen, raivokohtaukset ja muiden ihmisten syyttely, koska ei huomaa itsessään mitään vikaa.

Sairas narsisimisuus tulee yleisemmin vasta iän myötä vahvemmin näkyviin, eli jää se teini-ikä ikäänkuin päälle. Monesti alkoholisteilla on samoja piirteitä. Itsellä on niin paha olo, ettei huomaa muuta elämää, kieriskellään itsesäälissä ja kuitenkin yritetään miellyttää ihmisiä parhaan mukaan, mutta tuhotaan ystävä-/parisuhteet välinpitämättömyydellä, hakkaamisella raivoamisella ja haukkumisella.

Ei tosiaankaan kannattaisi lähteä nimittelemään narsistiksi jos diagnoosia ei ole tehty, mutta joka on kokenut "uhriutumisen" narsistisesti käyttäytyvän myötä, on silloin helppo käyttää narsisti sanaa. Se kertoo suoraan millaisesta ihmisestä on kyse.

Ihminen, joka helposti joutuu/päätyy "uhriksi" on monesti "liian kiltti" tai vain empaattinen ja yrittää auttaa ja parantaa huonosti voivan ihmisen ja joutuu kuitenkin huomaamaan, että energia ei riitäkkään ja itsetunto häviää ja alkaa voida yhtä huonosti, kuin autettava. Valitettavasti.

Itse olen kokenut karvaasti narsistisen alkoholistin kanssa yhteis elon ja siitä ei ole helppo päästä eroon, eikä toipua, arvet ovat syvällä. Itseäni syyttelin tyhmyydestä, miksi annan toisen "narskuttaa", mutta kun itsetunto menee tarpeeksi alas alkaa syyttämään itseään ja sehän on "narskuttajan" tavoite. Rakkaus on sokea, niin kuin sanotaan. :(

Eli ne ihmiset jotka eivät ole kokeneet toisen ihmisen alistusta, joko:
eivät ole niin helposti narutettavia
omaavat ilmeisesti vahvemman itsetunnon
eivät ole niin empaattisia
saattavat itse olla omaan napaan tuijottelijoita
eivät välitä mistään mitään...
... tämäkin lista tuntuu olevan loputon ;)

Ei syytellä ketään, kukaan ei ole täydellinen, en minäkään.

Toivottavasti mielipiteeni herättää mielipiteitä. Itse olen oppinut, että ei kannata tehdä ensin johtopäätöksiä, vaan ottaa ensin asioista selvä, ennenkuin lähtee tuomitsemaan ketään.

Jos sähköpostiin vastaamatta jättäminen on eri sukupuolta olevan kaverisi suurin vika - ja vieläpä hänellä on väärinkäsitys sinun intresseistäsi - narsismin tunnusmerkit eivät todellakaan täyty!

Jos tahtomattaan loukkaaminen olisi riittävä kriteeri, kaikki ihmiset olisivat narsisteja - ainakin jonkun suhteen. Ehkä jopa sinä, tuon kaverisi suhteen. Sehän on jo siitäkin kiinni, miten pientä asiaa joku pitää loukkaavana.

zxcvpoiu kirjoitti:

Jos sähköpostiin vastaamatta jättäminen on eri sukupuolta olevan kaverisi suurin vika - ja vieläpä hänellä on väärinkäsitys sinun intresseistäsi - narsismin tunnusmerkit eivät todellakaan täyty!

Jos tahtomattaan loukkaaminen olisi riittävä kriteeri, kaikki ihmiset olisivat narsisteja - ainakin jonkun suhteen. Ehkä jopa sinä, tuon kaverisi suhteen. Sehän on jo siitäkin kiinni, miten pientä asiaa joku pitää loukkaavana.

Lue lisää

ystäväni olevan narsisti. Mutta samalla logiikalla kuin ketjun aloittaja väittää ystäväänsä narsistiksi, voisin minäkin väittää. Siis yhtä pähkähullulla logiikalla.

No, tunnen ylisensitiivisiä ihmisiä. Vaikeaa on välillä siis, jos heidän käsityksensä ovat supersupereita kaikesta.

Tajusinpa juuri, että ehkä ystävälläni on jotain, mikä painaa mieltä ja elämää, ehkä on ollut jo pitkän aikaa. Itseensä käpertyminenhän on usein merkki siitä, että kaikki ole, kuten pitää. Itseensä käpertymistä ja narsismiakin voi nykypäivänä sekoittaa helposti toisiinsa. Ei ymmärretä kaverin hätää, pahoinvointia, avuntarvetta, vaan leimataan joksikin negatiiviseksi.

ei ollutkaan väittää kirjoitti:

ystäväni olevan narsisti. Mutta samalla logiikalla kuin ketjun aloittaja väittää ystäväänsä narsistiksi, voisin minäkin väittää. Siis yhtä pähkähullulla logiikalla.

No, tunnen ylisensitiivisiä ihmisiä. Vaikeaa on välillä siis, jos heidän käsityksensä ovat supersupereita kaikesta.

Tajusinpa juuri, että ehkä ystävälläni on jotain, mikä painaa mieltä ja elämää, ehkä on ollut jo pitkän aikaa. Itseensä käpertyminenhän on usein merkki siitä, että kaikki ole, kuten pitää. Itseensä käpertymistä ja narsismiakin voi nykypäivänä sekoittaa helposti toisiinsa. Ei ymmärretä kaverin hätää, pahoinvointia, avuntarvetta, vaan leimataan joksikin negatiiviseksi.

Lue lisää

Aloittajahan ei kuvannut kaverinsa käytöstä mitenkään, vaan antoi annettuna, että kaveri on narsisti. Otin sen annettuna, siis uskoin, alkamatta tentata mitä kaverin käytös pitää sisällään.

zxcvpoiu kirjoitti:

Aloittajahan ei kuvannut kaverinsa käytöstä mitenkään, vaan antoi annettuna, että kaveri on narsisti. Otin sen annettuna, siis uskoin, alkamatta tentata mitä kaverin käytös pitää sisällään.

Lue lisää

'narsisti?' ja 'qwerpoiu' vaikuttavat kohdanneen henkilöitä, joissa on ilmennyt tärkeimpiä negatiivisia kriteerejä tuon diagnoosin kannalta. Manipulatiivisuus, hallinnan tarve, kohtaukset jne.

Pelkkä "hän ei käyttäydy minulle mieleisesti, hän on siis narsisti" ei koskaan vakuuta...

zxcvpoiu kirjoitti:

'narsisti?' ja 'qwerpoiu' vaikuttavat kohdanneen henkilöitä, joissa on ilmennyt tärkeimpiä negatiivisia kriteerejä tuon diagnoosin kannalta. Manipulatiivisuus, hallinnan tarve, kohtaukset jne.

Pelkkä "hän ei käyttäydy minulle mieleisesti, hän on siis narsisti" ei koskaan vakuuta...

Lue lisää

henkilöitä, joilla on ongelmia. Vaikeita taustoja, vanhemmat ei läsnä, lapset ottavat vanhemman roolin pienestä saakka etc. Ei ole ihme, jos lapset joskus käyttäytyvät "manipuloivasti", kun yrittävät saada aikuiset tekemään jotain haluamaansa. Mikäs se suomalainen hyvä elokuva aiheesta oli, mikä tuli telkkaristakin jokin aika sitten? Joku perhonen -juttu se oli.

Itsestä on kiinni pärjääkö epäonnisemmat taustat omaavien ihmisten kanssa, ymmärtääkö heitä. Omat rajat on asetettava, voi sanoa, että sulle multa irtoo vaan ilta kuussa, mitenkä vaan, itse voi määritellä, mitä haluaa, minkä verran kiinnostaa, motivoi, jaksaa.

edellistä.. kirjoitti:

On tosi vaikeaa tietää, onko ihminen oikeasti sairas vai onko vain kysessä ihminen "jolle ei ole koskaan tapahtunut mitään" tai ei ole oppinut elämänsä virheistään, ei ole katsonut peiliin... mitä vielä... monia syitä riittää. ;)

Miksi sitten on paljon sellaisia ihmisiä?
On jo huomattu, että nykyisin kouluikäisillä on jo narsistisia oireita. Aletaan jo miettiä oikeasti, mistä se johtuu, ja mitä pitäisi tehdä. Itse olen sitä mieltä, että tämä rakas "vapaa kasvatus", "äiti ja isä on kavereita" mentaliteetti, on tehnyt lapsista narsistisempia. Lapsille ei ole laitettu rajoja, vaikka lapset itse pitävät tarkoista rajoista ja tarvitsevat niitä. Nykyperheissä on paljon alkoholismia ja eroamisia, jolloin lapsi tarvitsee huomiota ja siksi narsismisuus näyttäytyy käyttäytymisessä; Uhmaaminen, raivokohtaukset ja muiden ihmisten syyttely, koska ei huomaa itsessään mitään vikaa.

Sairas narsisimisuus tulee yleisemmin vasta iän myötä vahvemmin näkyviin, eli jää se teini-ikä ikäänkuin päälle. Monesti alkoholisteilla on samoja piirteitä. Itsellä on niin paha olo, ettei huomaa muuta elämää, kieriskellään itsesäälissä ja kuitenkin yritetään miellyttää ihmisiä parhaan mukaan, mutta tuhotaan ystävä-/parisuhteet välinpitämättömyydellä, hakkaamisella raivoamisella ja haukkumisella.

Ei tosiaankaan kannattaisi lähteä nimittelemään narsistiksi jos diagnoosia ei ole tehty, mutta joka on kokenut "uhriutumisen" narsistisesti käyttäytyvän myötä, on silloin helppo käyttää narsisti sanaa. Se kertoo suoraan millaisesta ihmisestä on kyse.

Ihminen, joka helposti joutuu/päätyy "uhriksi" on monesti "liian kiltti" tai vain empaattinen ja yrittää auttaa ja parantaa huonosti voivan ihmisen ja joutuu kuitenkin huomaamaan, että energia ei riitäkkään ja itsetunto häviää ja alkaa voida yhtä huonosti, kuin autettava. Valitettavasti.

Itse olen kokenut karvaasti narsistisen alkoholistin kanssa yhteis elon ja siitä ei ole helppo päästä eroon, eikä toipua, arvet ovat syvällä. Itseäni syyttelin tyhmyydestä, miksi annan toisen "narskuttaa", mutta kun itsetunto menee tarpeeksi alas alkaa syyttämään itseään ja sehän on "narskuttajan" tavoite. Rakkaus on sokea, niin kuin sanotaan. :(

Eli ne ihmiset jotka eivät ole kokeneet toisen ihmisen alistusta, joko:
eivät ole niin helposti narutettavia
omaavat ilmeisesti vahvemman itsetunnon
eivät ole niin empaattisia
saattavat itse olla omaan napaan tuijottelijoita
eivät välitä mistään mitään...
... tämäkin lista tuntuu olevan loputon ;)

Ei syytellä ketään, kukaan ei ole täydellinen, en minäkään.

Toivottavasti mielipiteeni herättää mielipiteitä. Itse olen oppinut, että ei kannata tehdä ensin johtopäätöksiä, vaan ottaa ensin asioista selvä, ennenkuin lähtee tuomitsemaan ketään.

Lue lisää

Monella alkoholistilla tai muulla syrjäkulkijalla voi olla niin vaikea tausta, ettei sitä ole helppo setviä. Miten kasvat normaaliksi, jos ei ole siihen kasvamiseen mitään jalustaa, alustaa, ympäristöä? Lapsi tarvitsee läsnäolevia vanhempia.

Ymmärrän, että yhteiselo ihmisen kanssa, jolla on todella vaikeat lähtökohdat, ei ole helppoa. Mukavaa tälle henkilölle luultavasti, kun kestit sellaista. Ehkä se helpotti hänen elämäänsä, että hänellä oli joku läsnä hetken aikaa.

Minusta on hienoa vastuunottoa, että joku ihminen pystyy toimimaan ns. varavanhempana ihmiselle, jonka omista vanhemmista ei ole siihen. Uskon, että ihmisen elämään kuuluvat tietyt kehitysvaiheet, ja jos niitä ei saavuteta, ne odottavat koko ajan saavuttamispistettään.

Listoja aina voi tehdä. Luulen, että kaikki on tilannekohtaista. Monenlaisia eri versioita on olemassa.

olen tavannut kirjoitti:

henkilöitä, joilla on ongelmia. Vaikeita taustoja, vanhemmat ei läsnä, lapset ottavat vanhemman roolin pienestä saakka etc. Ei ole ihme, jos lapset joskus käyttäytyvät "manipuloivasti", kun yrittävät saada aikuiset tekemään jotain haluamaansa. Mikäs se suomalainen hyvä elokuva aiheesta oli, mikä tuli telkkaristakin jokin aika sitten? Joku perhonen -juttu se oli.

Itsestä on kiinni pärjääkö epäonnisemmat taustat omaavien ihmisten kanssa, ymmärtääkö heitä. Omat rajat on asetettava, voi sanoa, että sulle multa irtoo vaan ilta kuussa, mitenkä vaan, itse voi määritellä, mitä haluaa, minkä verran kiinnostaa, motivoi, jaksaa.

Lue lisää

Kyse onkin siitä, miten paljon jaksaa. Minä en jaksaisi, enkä pystyisikään olemaan aikuisen lapsen vanhempi. Täällä joku vertasi narsisteja ikuiseen teini-ikäiseen, mutta minusta ne on henkisesti paljon nuorempia - tulee mieleen ikuinen uhmaikäinen, itsekeskeinen lapsi, joka hyppii silmille koko ajan, etsien rajojaan?

Joku voi sellaista toki jaksaakin, ehkä jonkun narsistin kiitollisuus sellaista tukihenkilöä kohtaan on sittemmin suuri. En jaksaisi ja oikeat uhmaikäiset ovat paljon oppivaisempia, silmille hyppiminen ja täydellinen itsekeskeisen lapsen maailma loppuu aikoinaan. Aikuinen narsistihan kokee itsensä ikuisesti henkilöksi, jolla on oikeus laukoa miltä tuntuu. Kumma kyllä samaa oikeutta ei annetakaan muille - tarvitaan koko kylä, jotta saadaan lapsi kasvatettua. Muiden tulee olla aikuisia.

poiuqwre kirjoitti:

Kyse onkin siitä, miten paljon jaksaa. Minä en jaksaisi, enkä pystyisikään olemaan aikuisen lapsen vanhempi. Täällä joku vertasi narsisteja ikuiseen teini-ikäiseen, mutta minusta ne on henkisesti paljon nuorempia - tulee mieleen ikuinen uhmaikäinen, itsekeskeinen lapsi, joka hyppii silmille koko ajan, etsien rajojaan?

Joku voi sellaista toki jaksaakin, ehkä jonkun narsistin kiitollisuus sellaista tukihenkilöä kohtaan on sittemmin suuri. En jaksaisi ja oikeat uhmaikäiset ovat paljon oppivaisempia, silmille hyppiminen ja täydellinen itsekeskeisen lapsen maailma loppuu aikoinaan. Aikuinen narsistihan kokee itsensä ikuisesti henkilöksi, jolla on oikeus laukoa miltä tuntuu. Kumma kyllä samaa oikeutta ei annetakaan muille - tarvitaan koko kylä, jotta saadaan lapsi kasvatettua. Muiden tulee olla aikuisia.

Lue lisää

kuuluu se, että saa sanoa, miltä tuntuu. Ja ystävä ymmärtää, että toinen kertoo vain omia tuntojaan, eikä niitä tarvitse ottaa itseensä.

En oikein ymmärrä sitä, miksi erilaisia ihmisiä täällä halutaan leimata pahoiksi tai kartettaviksi. Jos sinä törmäät elämässäsi ihmiseen, jota et juuri nyt kestä, saat karttaa. Uskon kuitenkin, että jokainen ihminen on inhimillinen olento ja oikeissa olosuhteissa ja ympäristössä ihmiset osaavat olla onnellisia, omia itsejää, toteuttaa itseään hyvällä tavalla ja asiat sujuu.

Miksi puolustan niin ärhäkästi täällä toisia? On ehkä se, että ihmiset vuodattavat palstalla tuntemuksiaan kritiikittömästi. Ehkä he eivät tosi elämässä vuodata samalla tavalla. Mutta mikä on nykyään sitä oikeaa elämää? Nettimaailma vai normaali kanssakäyminen. Sanotaan, että yleinen keskustelu on siirtynyt keskustelutilaisuuksista ja sanomalehtien yleisöpalstoilta nettiin. Anonyyminä on helppo sanoa asioita. Toisaalta se voi auttaa puhumaan myös kipeistä asioista. Toisaalta väärinkäsityksiä ja harmistuksia syntyy, kun ei ole mitään kokoavaa tilaa tai yhteisiä arvoja, päämääriä keskustelulle.

Haluan rakentaa hyvää maailmaa, missä ihmiset hyväksytään sellaisina kuin ovat. Nähdään heidät inhimillisinä olentoina, voidaan auttaa ja tukea, koitetaan ratkoa ongelmia, jos siihen vain pystytään.

että ystävyyteen kirjoitti:

kuuluu se, että saa sanoa, miltä tuntuu. Ja ystävä ymmärtää, että toinen kertoo vain omia tuntojaan, eikä niitä tarvitse ottaa itseensä.

En oikein ymmärrä sitä, miksi erilaisia ihmisiä täällä halutaan leimata pahoiksi tai kartettaviksi. Jos sinä törmäät elämässäsi ihmiseen, jota et juuri nyt kestä, saat karttaa. Uskon kuitenkin, että jokainen ihminen on inhimillinen olento ja oikeissa olosuhteissa ja ympäristössä ihmiset osaavat olla onnellisia, omia itsejää, toteuttaa itseään hyvällä tavalla ja asiat sujuu.

Miksi puolustan niin ärhäkästi täällä toisia? On ehkä se, että ihmiset vuodattavat palstalla tuntemuksiaan kritiikittömästi. Ehkä he eivät tosi elämässä vuodata samalla tavalla. Mutta mikä on nykyään sitä oikeaa elämää? Nettimaailma vai normaali kanssakäyminen. Sanotaan, että yleinen keskustelu on siirtynyt keskustelutilaisuuksista ja sanomalehtien yleisöpalstoilta nettiin. Anonyyminä on helppo sanoa asioita. Toisaalta se voi auttaa puhumaan myös kipeistä asioista. Toisaalta väärinkäsityksiä ja harmistuksia syntyy, kun ei ole mitään kokoavaa tilaa tai yhteisiä arvoja, päämääriä keskustelulle.

Haluan rakentaa hyvää maailmaa, missä ihmiset hyväksytään sellaisina kuin ovat. Nähdään heidät inhimillisinä olentoina, voidaan auttaa ja tukea, koitetaan ratkoa ongelmia, jos siihen vain pystytään.

Lue lisää

ongelmia just ratkotaan. olet kaiketi oikealla palstalla vastailemassa ihmsten ongelmiin etkä latelemassa itsestäänselvyyksiä? ihmiset ovat erilaisia ja törmäyskursseille joudutaan. aloittaja on ainakin ihan aiheellisen kysymyksen esittänyt.

ihmisiä on ymmärrettävä kirjoitti:

Monella alkoholistilla tai muulla syrjäkulkijalla voi olla niin vaikea tausta, ettei sitä ole helppo setviä. Miten kasvat normaaliksi, jos ei ole siihen kasvamiseen mitään jalustaa, alustaa, ympäristöä? Lapsi tarvitsee läsnäolevia vanhempia.

Ymmärrän, että yhteiselo ihmisen kanssa, jolla on todella vaikeat lähtökohdat, ei ole helppoa. Mukavaa tälle henkilölle luultavasti, kun kestit sellaista. Ehkä se helpotti hänen elämäänsä, että hänellä oli joku läsnä hetken aikaa.

Minusta on hienoa vastuunottoa, että joku ihminen pystyy toimimaan ns. varavanhempana ihmiselle, jonka omista vanhemmista ei ole siihen. Uskon, että ihmisen elämään kuuluvat tietyt kehitysvaiheet, ja jos niitä ei saavuteta, ne odottavat koko ajan saavuttamispistettään.

Listoja aina voi tehdä. Luulen, että kaikki on tilannekohtaista. Monenlaisia eri versioita on olemassa.

Lue lisää

kaikkea ei tarvitse jaksaa. jos alkaa oma elämä mennä alaspäin, talloutua, itsetunto murskautua, ja tajuaa tilanteen, kannatta miettiä mitä haluaa. jatkaako samaa rataa joka pahenee vai pyristellä irti? ei omaa elämää ole pakko tuhota edes rakkauden tai lojaaliuden nimiin. jokainen meistä joutuu tekemään omat valintansa ja ehkä se alistava tms osapuolikin tajuaa jossain vaiheessa että kaveri ei enää jaksakaan. että minun on muutettava käyttäytymistäni. oikeasti sairas ei tällaista huomaa.

niitä kirjoitti:

ongelmia just ratkotaan. olet kaiketi oikealla palstalla vastailemassa ihmsten ongelmiin etkä latelemassa itsestäänselvyyksiä? ihmiset ovat erilaisia ja törmäyskursseille joudutaan. aloittaja on ainakin ihan aiheellisen kysymyksen esittänyt.

Lue lisää

Niin no, mikä on kenenkäkin mielestä paras tapa setviä ongelmia. Itse olen hieman pettynyt siihen, että jossain vaiheessa kaverit katosivat mieluummin webbipalstalle anonyymeinä höpisemään. Minusta avoin ja suora keskustelu helpottaisi ymmärtämään, että mistä oikein puhutaan, ja mikä nyt ketäkin häiritsee. Tämä virtuaalimaailma sekoittaa kaikkia juoruja, huhuja, luuloja ja kuvitelmia, mikä tietenkin voi olla sekä hyvä että huono asia.

Mutta ymmärrän, että suoraa palautetta voi olla ihmisille vaikea antaa ja avointa keskustelua käydä, eikä kaikissa perheissä/kouluissa/ympäristöissä siihen kannusteta, opeteta tai luonnostaan opita.

mutta.... kirjoitti:

kaikkea ei tarvitse jaksaa. jos alkaa oma elämä mennä alaspäin, talloutua, itsetunto murskautua, ja tajuaa tilanteen, kannatta miettiä mitä haluaa. jatkaako samaa rataa joka pahenee vai pyristellä irti? ei omaa elämää ole pakko tuhota edes rakkauden tai lojaaliuden nimiin. jokainen meistä joutuu tekemään omat valintansa ja ehkä se alistava tms osapuolikin tajuaa jossain vaiheessa että kaveri ei enää jaksakaan. että minun on muutettava käyttäytymistäni. oikeasti sairas ei tällaista huomaa.

Lue lisää

Ei tarvitse jaksaa. En itsekään oikein jaksa. Hyvässä tilanteessa pystyy sanomaan myös sille toiselle, jonka käyttäytyminen rassaa, että kuule, en jaksa sun juttuja, voisitko tehdä toisin? Tai olisko sulla vähän kehittämistä tässä yhdessä asiassa. Ei asiat ehkä ihan heti muutu, mutta pikku hiljaa parannusta voi tapahtua.

Oikeasti sairas tai terve. Niin jokainen saa määritellä, miten tahtoo. Musta elämä on sitä, että välillä ollaan terveitä ja välillä sairaita. Raja on lainehtiva ja joustava. Eikä sairaana olemisessakaan mitään tuomittavaa tai pahaa ole.

kyllä joo kirjoitti:

Ei tarvitse jaksaa. En itsekään oikein jaksa. Hyvässä tilanteessa pystyy sanomaan myös sille toiselle, jonka käyttäytyminen rassaa, että kuule, en jaksa sun juttuja, voisitko tehdä toisin? Tai olisko sulla vähän kehittämistä tässä yhdessä asiassa. Ei asiat ehkä ihan heti muutu, mutta pikku hiljaa parannusta voi tapahtua.

Oikeasti sairas tai terve. Niin jokainen saa määritellä, miten tahtoo. Musta elämä on sitä, että välillä ollaan terveitä ja välillä sairaita. Raja on lainehtiva ja joustava. Eikä sairaana olemisessakaan mitään tuomittavaa tai pahaa ole.

Lue lisää

ymmärtääkseni täällä just kysyttiin miten sellasen kanssa käyttäytyä joka on sairas... ei se ehkä tuomittavaa ole mutta keinoja kohdata ja auttaa tarvitaan...

jos provosoidutaan kirjoitti:

Niin no, mikä on kenenkäkin mielestä paras tapa setviä ongelmia. Itse olen hieman pettynyt siihen, että jossain vaiheessa kaverit katosivat mieluummin webbipalstalle anonyymeinä höpisemään. Minusta avoin ja suora keskustelu helpottaisi ymmärtämään, että mistä oikein puhutaan, ja mikä nyt ketäkin häiritsee. Tämä virtuaalimaailma sekoittaa kaikkia juoruja, huhuja, luuloja ja kuvitelmia, mikä tietenkin voi olla sekä hyvä että huono asia.

Mutta ymmärrän, että suoraa palautetta voi olla ihmisille vaikea antaa ja avointa keskustelua käydä, eikä kaikissa perheissä/kouluissa/ympäristöissä siihen kannusteta, opeteta tai luonnostaan opita.

Lue lisää

Minusta on vähän liioiteltua sanoa, että on itsestä kiinni, miten kohtaa "vaikeista oloista" tulleen ihmisen. Kaikki vaikeasta oloista tulleet kun eivät ole narsistisesti häiriintyneitä, mistä tässä keskustelussa on kysymys.

Joka taas on kohdannut narsistisesti häiriintyneen, saattaa kokea ettei sen kanssa olisi koskaan ollut mitään tehtävissä asian tervehdyttämiseksi. Ei se olisi loppunut koskaan.

Annoin hyvän ja sain häneltä huonon. Sitten annoin vielä hyvän ja sain jälleen häneltä huonon. Sitten kokeilin vielä lempeydellä antaa hyvää ja sainkin häneltä huonon, kuten aina. Sitten päätin että olen hänelle sellainen kuin hän on toisille, räävitön moukka, jolloin hän alkoi puhua kaikille kuinka huono ja paha ihminen olenkaan. :D Hän kun ei näe itsessään mitään vikaa, ei edes tunnista kun omaa mallia imitoidaan, koska se on noiden erityisoikeus olla lapsellisia.

mut kirjoitti:

ymmärtääkseni täällä just kysyttiin miten sellasen kanssa käyttäytyä joka on sairas... ei se ehkä tuomittavaa ole mutta keinoja kohdata ja auttaa tarvitaan...

kaivataan, niin aiheeseen löytyy kyllä paljon kirjoja, asiantuntevia ohjeita ja neuvoja. Ettei tarvii tyytyä vaan keskustelupalstan mutu -tuntumaan. Kirjaston psykologia -hyllyltä löytyy.

uiopsdfg kirjoitti:

Minusta on vähän liioiteltua sanoa, että on itsestä kiinni, miten kohtaa "vaikeista oloista" tulleen ihmisen. Kaikki vaikeasta oloista tulleet kun eivät ole narsistisesti häiriintyneitä, mistä tässä keskustelussa on kysymys.

Joka taas on kohdannut narsistisesti häiriintyneen, saattaa kokea ettei sen kanssa olisi koskaan ollut mitään tehtävissä asian tervehdyttämiseksi. Ei se olisi loppunut koskaan.

Annoin hyvän ja sain häneltä huonon. Sitten annoin vielä hyvän ja sain jälleen häneltä huonon. Sitten kokeilin vielä lempeydellä antaa hyvää ja sainkin häneltä huonon, kuten aina. Sitten päätin että olen hänelle sellainen kuin hän on toisille, räävitön moukka, jolloin hän alkoi puhua kaikille kuinka huono ja paha ihminen olenkaan. :D Hän kun ei näe itsessään mitään vikaa, ei edes tunnista kun omaa mallia imitoidaan, koska se on noiden erityisoikeus olla lapsellisia.

Lue lisää

vanhempi tai molemmat ovat ongelmaisia. Tai toista vanhempaa, tai peräti kumpaakaan ei ole enää olemassa. En tiedä, elämä ei ole aina helppoa. Täältä länsimaisesta näkövinkkelistä ja pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta katsottuna, on helppo sanoa, miten olisi hyvä olla ja miten pitäisi käyttäytyä.

Musta on surullista, että maailmassa on niin paljon ongelmia ja vaikeuksia. Perheitä, joissa on mahdotonta kasvaa terveeksi. Ja kun tähän vielä lisätään ihmisten vääränlainen elämäntapa (kasvihuoneilmiötä lisäävien polttoaineiden käyttö), ja se, että maapallon tulevaisuudesta on vaikea sanoa mitään varmaa. No, epätoivoon, ei pidä vaipua. Mutta skarppina ja tarkkana on kai hyvä olla.

Kyllä toisia ihmisiä on lähes mahdotonta parantaa normaalitallaajan. Riippuvuussuhteessa tietynlaisiin aineisiin tai asioihin olevia. Suvaita ja ymmärtää heitä kuitenkin voi. Yrittää käyttäytyä takaisin hyvin, vaikkei sitä toinen ehkä omasta mielestä ansaitsisi tai se ei mitään auttaisi. Ehkä ulkopuolisia ei ainakaan ärsytä ja itselle tulee parempi olo, kun vaan ei hermostu.

Yhdessä maailmassa kai eletään kuitenkin. Siihen, mihin ei voi vaikuttaa, tai tietää, ettei itse jaksa tai pysty, ei ehkä kannatakaan uhrata paljoa aikaa.