voihan viude

ainakin yrität:) lycka till !

Ihan hyvä oli sun eka *julkinen runo*

Yhteen niinkuin kuulumme yhteen;=)

Kannustaa jatkamaan;=)

Nyt kun joku tietää ne rakkaasi nimet... ootkos ajatellut =)

Tykättävähän tästä on, hittovie - suottas epäröit!

..on mitä kaunein rakkausruno.
hyvin toit rakkaasi esille
ja kuinka upeasti
ja kuinka tärkeä
hän on monellakin tapaa.
mahtavaa!!!
et muka osaa,
sanon vain:lisää!!!

ei ollenkaan huono aloitus, ei tätä tarvitse tei-
lata lainkaan.

Ajatus ei oikein nyt kulje selkeästi, että osai-
sin sanoa sen mikä tässä häiritsee - joku pikku
juttu se on. Mutta tuo salasana - rakkaasi nimet
ja sen jatko, siitä minä pidin.

Harjoitus tekee mestarin, anna palaa :D

yrittämistä, ei, tämähän on jo aivan valmis runo. Ja mielestäni varsin kelvollinen. Kaunis on lopetuskin, ehkä vähän kliseinen, mutta ei yhtään liian kliseinen, sopivan runollinen -

merkitsevät enemmän kuin
kaikki maailman kirjoitetut kirjaimet yhteensä

Jepulis.
Runosta välittyy arkisen todellinen tilanne, ja tunne, siksi lopetuskin sopii kokonaisuuteen kauniisti, kun se ei ole vain jokin lause lauseiden jatkona vaan tuntuu ilmaisevan kuvaamaansa asiaa, tosiasiaa.
Kiva. :)

Kun palstoilla on viime päivinä näemmä harrastettu tankaa...

I

Kuinka voi tuuli
olla niin monenlainen,
sanoa kaikki?

Kun sinua muistelen,
se leikkii ihollani.

II

Kuinka se voikaan
tanssia, koko maailma,
lehtevät puut ja

aallokkojen runsaus,
kun nimeäsi lausun...

III

Ja kuinka kylmä
onkaan tuuli ja mykkä -
pimeä rannat peittää.

Jos matkoihisi lähdet,
viima suutani viiltää.

Äh. Tämä meni nyt kyllä yrittämiseksi... Maailma on kolme tavua (maa-il-ma), ei kaksi (maail-ma). Ymph.

Jos ehkä?


---


RUNO 22. 4. 2008


Kuinka voi tuuli
olla niin monenlainen,
sanoa kaikki?

Kun sinua muistelen,
se leikkii ihollani.



Kuinka se voikaan
tanssia, koko maailma,
lehtevät puut ja

aallokkojen runsaus,
kun nimeäsi lausun...



Ja kuinka kylmä
onkaan tuuli ja mykkä -
pimeä rannat peittää.

Jos matkoihisi lähdet,
viima suutani viiltää.



Äh, tämä meni nyt kyllä yrittämiseksi...
Maailma on kolme tavua (maa-il-ma), ei kaksi (maail-ma).
Ymph.



Jos ehkä...



Kuinka se voikaan
tanssia, maailmani:
lehtevät puut ja

aallokkojen runsaus
kun nimeäsi lausun...



Ne putoavat
jonoina kylmään ruutuun,
oikeat sanat.

Muurahaisrivistöä
katson, vääntyvää totta.



Minkä perusteella minusta mielikuva muodostetaan?



Rantoja huuhtoo
vesi ja tuuli, minä
lauseita pohdin.

Sanat vesi ja tuuli,
ainoat todelliset?

Hmm.

Jospa joskus käsi voisi ojentua
yli näyttöruudun, läpi rakentuneen maailman
lävistäen pinnan, lävistäen
sanamaailman?

Ja ymmärtäen, että
lähimmäinen
enemmän kuin mielikuvat
jotka hänestä muodostin ja muodostan,
vastapäätä -

On kaikkien sanojen takana,
sykkivä sydän.



Jaha, tulipas
taas sisäkkäinen runo,
runokompleksi?

Teetä hörppää äitipar-

Äh.

Hörps, äitiparta teetä
hörppää - otsikon laitan.



Laitanko, ehkä
laitankin, ja chokana
koko hommeli -

Kuinka se tavutetaan:
cho-ka-na, ch-o-kan-a?

Japania ei osaa äitiparta,
jos ehkä jotain osaa - naamaansa väännellä
ja rytmittää



:-)