Voi jospa

Voi jospa joku joskus kysyisi: "Mitä sulle kuuluu?"

Voi jospa joku ottaisi kiinni. Miltä se toisen ihmisen kosketus tuntuikaan? Olen unohtanut.

Voi jospa joku joskus kuuntelisi minua. Anteeksi kun häiritsen, mutta miten se ystävän määritelmä menikiiään?

Voi jospa joku joskus pyytäisi minua jonnekin. Miltä se tuntuikaan kun oli kavereita?

Mitä se onnistuminen oli? Miltä se tuntui? En muista.


Yksinäisyys, jatkuvat epäonnistumiset sosiaalisissa suhteissa. Voimaton olo. Mitä tehdä, kun mikään ei ota onnistuakseen? Vähänkin jos jotain suurempaa askaretta yrittää, menee se pieleen. Pitäisikö sitä ottaa pienempiä askelia normaalien askelien sijaan? "Jee, hyvä Mikko, osasit voidella leivän", "Jee, hyvä Mikko, kävit suihkussa liukastumatta?"

En tiedä miten olen tähän tilanteeseen päätynyt. Usko alkaa loppua.

Dösäkuski vois hiljentää, päätepysäkkini taitaa olla tuossa nurkan takana.
4315
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Kuvitellaanpa ettet eräänä aamuna heräisikään.
Tietävätkö kaikki läheisesi, että olet kiintynyt
heihin? Onko olemassa haavoja, jotka tarvitsisivat
hoitoa? Kaipaako jokin ystävyys uudistamista?
Pitäisikö sinun sanoa jollekulle kolme tärkeää
sanaa?

Toisinaan "minä rakastan sinua" parantaa. Anna
ystäviesi tietää, että välität heistä. Vaikkeivät
kaikki sinun mielestäsi antaisikaan rakkautta,
tulet hämmästymään, mitä kaikkea nuo kolme
sanaa ja hymy saavat aikaan. Ihan vain siltäkin
varalta, että huomenna olisi liian myöhäistä...

-Julkaistu Konginkankaan onnettomuutta
seuranneena päivänä 23.3.2004

= = = = = = = = = =

Äänestä

==============
Ennen mietin aina miksei joku tee asialle
mitään. Sitten tajusin että minä olin joku.
-Lily Tomlin

Äänestä

Kommentoi aloitusta


miäääääs kirjoitti:

Voi jospa joku joskus kysyisi: "Mitä sulle kuuluu?"

Voi jospa joku ottaisi kiinni. Miltä se toisen ihmisen kosketus tuntuikaan? Olen unohtanut.

Voi jospa joku joskus kuuntelisi minua. Anteeksi kun häiritsen, mutta miten se ystävän määritelmä menikiiään?

Voi jospa joku joskus pyytäisi minua jonnekin. Miltä se tuntuikaan kun oli kavereita?

Mitä se onnistuminen oli? Miltä se tuntui? En muista.


Yksinäisyys, jatkuvat epäonnistumiset sosiaalisissa suhteissa. Voimaton olo. Mitä tehdä, kun mikään ei ota onnistuakseen? Vähänkin jos jotain suurempaa askaretta yrittää, menee se pieleen. Pitäisikö sitä ottaa pienempiä askelia normaalien askelien sijaan? "Jee, hyvä Mikko, osasit voidella leivän", "Jee, hyvä Mikko, kävit suihkussa liukastumatta?"

En tiedä miten olen tähän tilanteeseen päätynyt. Usko alkaa loppua.

Dösäkuski vois hiljentää, päätepysäkkini taitaa olla tuossa nurkan takana.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu