Tuusulan sivulla on taas pari päivää keskusteltu Auvisen tapauksesta ja tällä kertaa nimen omaa siitä, miten koulukiusaaminen hänen vaikutti.
Eräässä ketjussa pohdittiin, kasvattaako lastentarha tai siis päiväkoti sosiaalisuutta.
Eräs äiti oli kirjoittanut sinne tavanomaisesta näkemyksestä melko poikkeavan mielipiteen.
Koin sen niin mielenkiintoiseksi, että päätin tuoda sen tänne Janakkalan sivuille. Josko herättäisi keskustelua päiväkotien/lastentarhojen kasvautustavoitteista: mitä ne ovat ja miten hyvin niissä on onnistutta ja onnistutaan.
Tällainen oli tuo Tuusulan sivuilla ollut viesti:
"Kun tarhaan laitetaan pienenä, niin joutuu kohtaamaan ihmisen irvokkaan ilkeyden niin varhaisessa lapsuudessa, että kasvaa siihen, oppii ne pelisäännöt ja alkaa pitää sitä normaalina, eikä tiedosta eikä kyseenalaista. Tällainen muka-sosiaalisuus on vain varhain turtumista.
Jos lapsi laitetaan isompana tarhaan, ei hän sinne enää sopeudukaan, koska hän on saanut jo muunlaisia arvoja ja tapoja muualta ja pystyy kriittisyyteen.
Hän joutuu sitten myös homogeenisen tarhaa käyneen yhteisön kiusaamaksi.
Tarhan tädit sanoo: Kyllä lapsi löytää paikkansa tässä ryhmässä. Samalla hän tietämättään tai sadistisesti tietäen sanoo: Joillekin on tarjolla kiusatun paikka, sillehän ei mitään voi, sehän on, kas, luonnon laki. Näin ehkä Pekkakin on kuullut vaikkapa juuri tarhantädin sanovan. Minulle, aikuiselle, äidille, tarhan täti on näin sanonut."
Siis: mitä mieltä olette edellisestä?
Eräässä ketjussa pohdittiin, kasvattaako lastentarha tai siis päiväkoti sosiaalisuutta.
Eräs äiti oli kirjoittanut sinne tavanomaisesta näkemyksestä melko poikkeavan mielipiteen.
Koin sen niin mielenkiintoiseksi, että päätin tuoda sen tänne Janakkalan sivuille. Josko herättäisi keskustelua päiväkotien/lastentarhojen kasvautustavoitteista: mitä ne ovat ja miten hyvin niissä on onnistutta ja onnistutaan.
Tällainen oli tuo Tuusulan sivuilla ollut viesti:
"Kun tarhaan laitetaan pienenä, niin joutuu kohtaamaan ihmisen irvokkaan ilkeyden niin varhaisessa lapsuudessa, että kasvaa siihen, oppii ne pelisäännöt ja alkaa pitää sitä normaalina, eikä tiedosta eikä kyseenalaista. Tällainen muka-sosiaalisuus on vain varhain turtumista.
Jos lapsi laitetaan isompana tarhaan, ei hän sinne enää sopeudukaan, koska hän on saanut jo muunlaisia arvoja ja tapoja muualta ja pystyy kriittisyyteen.
Hän joutuu sitten myös homogeenisen tarhaa käyneen yhteisön kiusaamaksi.
Tarhan tädit sanoo: Kyllä lapsi löytää paikkansa tässä ryhmässä. Samalla hän tietämättään tai sadistisesti tietäen sanoo: Joillekin on tarjolla kiusatun paikka, sillehän ei mitään voi, sehän on, kas, luonnon laki. Näin ehkä Pekkakin on kuullut vaikkapa juuri tarhantädin sanovan. Minulle, aikuiselle, äidille, tarhan täti on näin sanonut."
Siis: mitä mieltä olette edellisestä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllähän tuossa kirjoituksessa on perää,surullista mutta totta.
On totta, että lapset joutuvat kohtaamaan maailman pahuuden kovin varhain. Ihan kuten sanot: "ihmisen irvokkaan ilkeyden". Ja varmasti kaikki pahuus, mitä lapsi joutuu pienenä kokemaan, vaikuttaa herkkään mieleen. Pahuudelta lapsia pitäisi aina suojella ja opettaa ja kasvattaa totuuteen ja vastuullisuuteen kaikissa asioissa. Näin pitäisi jaksaa tehdä myös silloin, kun vanhemmilla on raskasta ja vaikeaa.Sitä en usko, että tarhan tädeistä monikaan on tieten tahtoen sadistisen julma. Ovat varmaan työnsä valinneet, koska pitävät lapsista. Väsyvät hekin joskus ja saattavat sanoa jotakin mitä ei pitäisi. Ihmisiähän hekin ovat ja työ vaativaa. Lapsia on tänäpäivänä monenlaisia ja monenlaisiin arvoihin opetettuja. Tarhaan otetaan kaikki sen kummemmin karsimatta. Kaikki lapset käyttäytyvät myös monella tavalla. Kun on nälkä tai on väsynyt, voi pienestä kiltistä piltistä tulla äkkiä koko peto. Kotoa kaikki lähtee. Rakkaus ei maksa mitään, sitä voivat kaikki vanhemmat tuhlata. Rajoja ja rakkautta.
niin kyllähän se suurin vastuu jää vanhemmille lasten kasvatuksessa, eikä päiväkotien henkilökunnalle. päiväkodeista toiset lapset saa jopa parempaa kasvatusta kuin kotoaan. tänä päivänä "murto-osa" vanhemmista ei edes "jaksa" kasvattaa lapsiaan---> hypitään vanhempien silmille jo päiväkoti iässä ja saatikka kun mennään kouluun, ongelmat sen kun kasvavat. vanhemmat työntävät rahaa, jotta lapsi saisi haettua esim. ruokansa lähimmästä pizzeriasta, kun joko vanhemmilla venyy työt ylitöiksi tai istutaan muuten vaan lähimmässä kuppilassa, kun lapset palaa koulusta jne. ja mistähän lapset hakee sitä "turvallista" kasvuympäristöä, muuta kuin internetistä tai kaiken maailman hulluista peleistä--->pahimmassa tapauksessa hakedutaan itseään vanhempaan seuraan( siis lähinnä tarkoitan siihen"kovis" porukkaan, jossa juodaan jo 10vuotiaina ja vedetään röökiä ja kun ikää tulee taas vähän lisää, niin ei nekään riitä enään ja aletaan käyttään kaiken maailman mömmöjä. vanhempien pitäisi välittää enemmän mitä omat ihanat lapset puuhaavat ja olla kiinnostuneita heidän tekemisistään(en yleistä)ja yhteiselle ajalle pitäisi löytyä aikaa. no eipä se muuta tarvi kun esim. olla ulkona ja puuhastella yhdessä jotain.eikä lahjoa lapsia.... no tämäpä oli aika suppea näkökanta miksi toiset lapset voivat pahoin, eikä ainoastaan päiväkotien vikaa....
Periaatteessa kyllä, kirjoituksessa on perää. Mutta toisaalta, jossain vaiheessa lasten on joka tapauksessa sopeuduttava elämään toisten ihmisten kanssa. On se aika sitten päiväkoti- tai kouluvaiheessa tai vasta työelämässä. Se on vaan sitä elämää (valitettavasti), kun joukossa on "ääliöitä" ja niidenkin kanssa on vain opittava tulemaan toimeen.
Se, että pelkästään päiväkotiyhteisö tekisi lapsista ilkeitä tai huonokäytöksisiä, on mielestäni liian behavioristinen näkökanta.
Onko se jokin maksullinen nähtävyys? Tiedän vain Päiväkerhon, perhepäivähoitopaikan ja päiväkodin. Lastentarha taitaa olla puukaasunaikaa vähän niinkuin on lautatarhakin.
oli kyllä selkeästi ihan vajaa tyyppi. Koppiinsa unohdettu liian aikaisin äitinsä nisästä erotettu kestopuberteettipoika.
Koko tapaus oli monen onnettoman sattuman summa!
Miten ton ikäisellä pojalla voi olla sellaisia rahoja ilman vanhempiensa tietämättä, että pystyy ostamaan aseen? Ja miten voi saada siihen luvan vaikka aivan selvästi vippasi jo korvienvälissä?
Tyyppi oli, aivan tavallisen normaalitajuisenkin käsityskyvyn mukaan, ehdottomasti hoitoa vailla.
Ja suurin onnettomuus oli se, että kun poika haki apua ei paikallisen mielenterveys henkilöstön ammattitaito riittänyt havaitsemaan ahdistusta ja vielä ikävämpi painotus on se, että näissä julkisissa menoissa käsketään työnsuorittavaa porrasta 'säästämään' jolloin sitten syntyy jälkeä joka muistetaan vielä pitkään...
Ikävää tässä asiassa on sekin, että nämä 'säästämään' vaativat ovat yleensä niitä joiden ei oikeasti tarvii kantaa vastuuta muusta kuin siitä että kokouspalkkiot tulee kuitattua!
Nettikeskustelujenkin perusteella pystyi ymmärtämään että kaverilla ei mennyt hyvin. Vaan kenellepä sitä kertomaan?
Oliko tapauksen syynä kiusaamiset, on tietenkin mahdoton sanoa. Kiusattu on muitakin myös kirjoittajaa, mutta en ainakaan toistaiseksi ole kuvitellut edes, tuollaisia tekoja jos en kyllä muitakaan tekoja.
Mutta kin hakee itselleen apua koska on ahdistunut ja tiedostaa että ei kaikki ole kohdallaan niin jos siihen ei yhteiskunnan taholta puututa niin se on kyllä jonkun vika. Se on niiden politiikkojen ja päättäjien vika jotka vähättelee ja mitätöi ihmisten ongelmia ja tarpeita.
Vaikka tapaus on ikävä ja toisaalta sen haluaisi unohtaakin on kuitenkin tärkeätä että siitä osataan ottaa myös oppia.
Etenkin aikuisten ihmisten pitäisi jo käsittää että maailmassa on muutakin kuin se oma napa. (Tää voi olla kyllä monelle Tervakoskelaiselle aika vaikee yhtälö)
ja syyttelevää. Toisaalta ymmärtää kun ajattelee tapauksen merkitystä koko yhteisöön, että se myös ravistelee ja saattaa jopa laittaa osan porukasta ylikierroksille, niin että suhteellisuuden taju hämärtyy, niin kuin tuossa 'purkauksessa' on käynyt.
Joskus 70-luvulla lastentarha (nimi korvattu nykyisin poliittisesti korrektimmalla whatever nimellä) oli paha paikka kaikille muille paitsi 6-vuotiaille eli vuotta ennen ekaluokkaa. He saivat hyvät kontaktit peruskoulua varten tarhasta, tästä oli paljon hyötyä mahdollisissa kiusaamis yms. yrityksissä peruskoulun alkuvuosina. Tätä nuoremmille tarha oli aika perseestä ja heidän olisi ollut paermpi olla muualla kehittymässä varhaislapsesta 3-5v melkein kouluikäiseksi 6v. Esim. jonkun yksityisen päivähoitotädin luona.