Eli siis tällä viikolla torstaina menemme koulun kanssa konserttiin. Minua pelottaa aivan kauheasti ja tärisen koko ajan, koska muistan kuinka sain todella kauhean paniikkikohtauksen, kun olimme vuosi sitten konsertissa. Eli siis aloin täristä, hikoilla, sydän hakkasi ja kaikki ihmettelivät. Kukaan ei tainnut tajuta mikä minulla oli...
Nyt teidän on pakko kertoa miten voisin lintsata/jäädä kotiin tuona päivänä. Täällä keskisuomessa on niin tiukkaa koulussa, että täytyy täyttää ainakin sata lappua, ennenkuin voi jäädä kotiin tai saada lomaa.
Huoh...
-Poika Lahdesta
Nyt teidän on pakko kertoa miten voisin lintsata/jäädä kotiin tuona päivänä. Täällä keskisuomessa on niin tiukkaa koulussa, että täytyy täyttää ainakin sata lappua, ennenkuin voi jäädä kotiin tai saada lomaa.
Huoh...
-Poika Lahdesta
Vastaukset 3
Vanhimmat
Auttaa sinua.Rohkesti kerrot hänelle,luulenpa että hän auttaa.
yritä mennä konserttiin ja voittaa pelkosi. mieti, ettei kohtauksella ole kuitenkaan mitään vakavia seuraamuksia (en tiedä onko ollut). jos huimaus ja sydämentykytys alkaa yritä rauhoittua ja odottaa sen helpottuvan.
ota vesipullo mukaan, juominen voi helpottaa tukalassa tilanteessa. valitse käytäväpaikka, josta on mahdollista nousta esim. vessaan, jotta sinulla on ns. pakoreitti tiedossa. sano edes vierustoverille varoitukseksi, jo sekin saattaa tietoisesti helpottaa. opettajalle kannattaa sanoa myös. häiriö on yllättävän yleinen, huomasin sen vasta kun itse uskalsin siitä kertoa muutamille ihmisille. aikuinen opettaja luultavasti ymmärtää myös. tai jos ei täysin ymmärrä, niin ymmärtää ainakin, jos joudut poistumaan kesken konsertin.
on parempi että joku porukasta tietää ongelman syyn jos jotain sattuisi. yritä tsempata itseäsi tilaisuutta varten. mieti etukäteen että se kestää (useita tunteja?), joten on turha odottaa heti tialisuuden päättymistä, sillä itse olen ainakin huomannut, että odottaminen vain pahentaa oloa.
mikä estää sanomasta suoraan opettajalle, valehtelematta, että sinulla on niin paha paniikkihäiriö, että tulet lintsaamaan torstaina, jos et saa mahdollisuutta poistumistien läheisyydessä olevalle paikalle istumista. rehellisyys on parasta tulevaisuuttakin varten. itse kysyin muun muassa esitelmänpitovuoroani ennen, voinko esittää sen istualteen, sillä minua on huimannut koko päivän. esitelmätilanteessa otin tuolin viereeni ja esitin loppujen lopuksi työni seisoen. tietoisuus pakokeinosta auttoi pahimman stressin yli.
ihmiset ja erityisesti opettajat osaavat kyllä tulkita oppilaidensa luonnetta ja työskentelytapaa sen verran hyvin, että tuskin opettaja yllättyy jos sanot hänelle probleemastasi.
toivottavasti oli jotain apua :)
tilanteiden välttely johtaa vain fobian syntyyn ja syvemmälle suohon.kouluterkkarinkaa käy juttelemassa.