Olen itse miespuolinen enkä millään tavalla sovinisti ja kunnioitan ja arvostan naisia jos he ovat sen arvoisia. Niin kuin heidänkin pitäisi tasavertaisesti kunnioittaa miehiä samoin perustein. Mutta valitettavasti raja menee siinäkin..
Olen lähihoitaja ja työskennellyt sekä miesvaltaisilla että naisvaltaisilla työpaikoilla. Ja täytyy sanoa että olen naisvaltaisella alalla nähnyt sen miten paskamainen voi ihminen olla henkisellä tasolla. Nyrkin iskut vielä itsekin sietäisin vastaanottaa kerran tai kaksi, ne kirpaisevat sen yhden kerran mutta kun olen lapsuudessani henkisesti pahoinpidelty aiheesta sen tarkemmin selittelemättä niin on aika vaikeaa sulattaa naisten paskamaisuutta jota saan työssäni kohdata joka ainoan kerran kun siellä olen. Tätä samaa en koskaan ole huomannut työskennellessäni miesten parissa.
Voin myöntää että olen mieheksi aika heikko jos puhutaan siitä stereotypiasta että nainen on aina se heikko ja mies vahva. Minä en jaksa aina olla vahva. En tosiaan jaksa ottaa vastaan aina naispuolisten työkavereideni pätemisen tarvetta ja katkeruutta ja pompottelua, varsinkaan kun itse olen sellainen ihminen joka hyvin heikosti sanoo kenellekään vastaan miellyttämisen tarpeen vuoksi. Maailma on kova enkä kuvittelekaan että elämä olisi lainkaan ruusuilla tanssimista, mutta välillä pistää katkeroittamaan kun feministi oikein ylpeilee kuinka saa miehen alistettua kun aikanaan on naisen asema ollut niin heikko että nyt on naisen vuoro. Lisäksi joka ainoa nainen työpaikalla on aina jossain määrin minulle vänkäämässä vastaan, jos ehdotan että voisiko hän tehdä puolestani jonkun asian jos minulla on kiire ja ilmeisesti sanon sen jotenkin liian epäystävälliseen ja liian suoraan sävyyn kun siitä nousee kauhea vastareaktio vaikka itse luulen olevani ystävällinen. Mutta aina kun minua pyydetään tekemään palvelus, saan nyrpeää naamaa jos kieltäydyn. Heidän mielestään yritän kai heitä "alistaa" (olenhan kuitenkin mies), joka kertoo paljon heidän omasta itsetunnostaan ja typerästä ajattelutavastaan. He kahta kauheammin yrittävät osoittaa minulle olevansa niskan päällä ja tätä tosiaan tekevät eräät ihmiset kaikista ikäluokista. Eli onko tasa-arvo tosiaan sitä että nykyajan miehet saavat maksaa sen että nainen on aikanaan ollut nyrkin ja hellan välissä? Täytyykö vielä ne omat henkilökohtaiset ongelmat tuoda työpaikalle setvittäväksi työkavereiden kanssa huonontamaan entisestään huonoa ilmapiiriä? Eikö ole ystäviä vapaa-ajalla, joille niitä asioita voi jauhaa? Kaikilla ei ole, mutta minusta ne henk.koht. ongelmat eivät kuulu työpaikalle, jos ne huonontavat siinä määrin ilmapiiriä että niitä aletaan muille kostamaan.
Molemmissa sukupuolissa on omat asiansa jotka vaikuttavat vastakkaisista sukupuolista eräänlaisilta "violta". Kuten naiset ajattelevat miehissä olevan omat vikansa. Se on aivan luonnollista ja eihän nyt ihmisiä sukupuoliin saa jaotellakaan kun jokaisessa ihmisessä on omat ominaisuutensa sukupuolesta riippumatta. Mutta minulla on naisvaltaisesta alasta tämä asia mielessä ja sen haluan sanoa. Ainoastaan siitä syystä, että en ole kokenut koskaan miesten parissa samanlaista kyräilyä ja heikkojen sortamista kuin tuolla alalla. Itselläni on toki omat henkilökohtaiset ongelmat jotka saavat minut ajattelemaan näin katkerasti. Mutta jotain työtä on pakko tehdä että itsensä elättää ja sen virheen aikanaan tein että hoitoalalle hakeuduin. Onneksi alaa voi aina vaihtaa ja sen aion tehdäkin. Sekä palkkatason että ihan oman henkisen hyvinvointini takia.
Olen lähihoitaja ja työskennellyt sekä miesvaltaisilla että naisvaltaisilla työpaikoilla. Ja täytyy sanoa että olen naisvaltaisella alalla nähnyt sen miten paskamainen voi ihminen olla henkisellä tasolla. Nyrkin iskut vielä itsekin sietäisin vastaanottaa kerran tai kaksi, ne kirpaisevat sen yhden kerran mutta kun olen lapsuudessani henkisesti pahoinpidelty aiheesta sen tarkemmin selittelemättä niin on aika vaikeaa sulattaa naisten paskamaisuutta jota saan työssäni kohdata joka ainoan kerran kun siellä olen. Tätä samaa en koskaan ole huomannut työskennellessäni miesten parissa.
Voin myöntää että olen mieheksi aika heikko jos puhutaan siitä stereotypiasta että nainen on aina se heikko ja mies vahva. Minä en jaksa aina olla vahva. En tosiaan jaksa ottaa vastaan aina naispuolisten työkavereideni pätemisen tarvetta ja katkeruutta ja pompottelua, varsinkaan kun itse olen sellainen ihminen joka hyvin heikosti sanoo kenellekään vastaan miellyttämisen tarpeen vuoksi. Maailma on kova enkä kuvittelekaan että elämä olisi lainkaan ruusuilla tanssimista, mutta välillä pistää katkeroittamaan kun feministi oikein ylpeilee kuinka saa miehen alistettua kun aikanaan on naisen asema ollut niin heikko että nyt on naisen vuoro. Lisäksi joka ainoa nainen työpaikalla on aina jossain määrin minulle vänkäämässä vastaan, jos ehdotan että voisiko hän tehdä puolestani jonkun asian jos minulla on kiire ja ilmeisesti sanon sen jotenkin liian epäystävälliseen ja liian suoraan sävyyn kun siitä nousee kauhea vastareaktio vaikka itse luulen olevani ystävällinen. Mutta aina kun minua pyydetään tekemään palvelus, saan nyrpeää naamaa jos kieltäydyn. Heidän mielestään yritän kai heitä "alistaa" (olenhan kuitenkin mies), joka kertoo paljon heidän omasta itsetunnostaan ja typerästä ajattelutavastaan. He kahta kauheammin yrittävät osoittaa minulle olevansa niskan päällä ja tätä tosiaan tekevät eräät ihmiset kaikista ikäluokista. Eli onko tasa-arvo tosiaan sitä että nykyajan miehet saavat maksaa sen että nainen on aikanaan ollut nyrkin ja hellan välissä? Täytyykö vielä ne omat henkilökohtaiset ongelmat tuoda työpaikalle setvittäväksi työkavereiden kanssa huonontamaan entisestään huonoa ilmapiiriä? Eikö ole ystäviä vapaa-ajalla, joille niitä asioita voi jauhaa? Kaikilla ei ole, mutta minusta ne henk.koht. ongelmat eivät kuulu työpaikalle, jos ne huonontavat siinä määrin ilmapiiriä että niitä aletaan muille kostamaan.
Molemmissa sukupuolissa on omat asiansa jotka vaikuttavat vastakkaisista sukupuolista eräänlaisilta "violta". Kuten naiset ajattelevat miehissä olevan omat vikansa. Se on aivan luonnollista ja eihän nyt ihmisiä sukupuoliin saa jaotellakaan kun jokaisessa ihmisessä on omat ominaisuutensa sukupuolesta riippumatta. Mutta minulla on naisvaltaisesta alasta tämä asia mielessä ja sen haluan sanoa. Ainoastaan siitä syystä, että en ole kokenut koskaan miesten parissa samanlaista kyräilyä ja heikkojen sortamista kuin tuolla alalla. Itselläni on toki omat henkilökohtaiset ongelmat jotka saavat minut ajattelemaan näin katkerasti. Mutta jotain työtä on pakko tehdä että itsensä elättää ja sen virheen aikanaan tein että hoitoalalle hakeuduin. Onneksi alaa voi aina vaihtaa ja sen aion tehdäkin. Sekä palkkatason että ihan oman henkisen hyvinvointini takia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Missä oot oikein ollu töissä? Omalla työpaikalla me kaikki ollaan naisia, ainoat miehet joita näkyy on talonmies ja joskus harvoin joku keikkalainen. Itse en ole koskaan huomannut tuollaista sortamista mikä johtuisi vain sukupuolesta. Meillä otetaan ainakin ilomielin miespuoliset hoitajat vastaan! Meidän osastoa on vielä kehuttu kuinka hyvä ilmapiiri siellä on..
En viitsi työpaikkaani paljastaa julkisesti, yleistin nyt ehkä edellisessä viestissäni liikaa. Korjaan että minulla on kyllä hyviäkin kokemuksia hoitoalan työpaikoista. Nykyinen tilanne työssäni osin ottaa vain päähän ja viinin siivittämänä sitten rupesin viestissäni vaahtoamaan.
Joten eiköhän se ole ihan työpaikkakohtainen asia, missä on hyvä ja huono ilmapiiri. :) Onneksi tällä alalla on aina mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa, jos tilanne on kestämätön. Toivon että saamme alallemme lisää soveltuvia ihmisiä, jotka jaksavat tehdä arvokasta hoitotyötä. Eiköhän kuitenkin hyväilmapiiriset työpaikat ole vallitsevimmassa asemassa myös hoitoalalla ja ne huonoilmapiiriset loppujen lopuksi aika harvassa. Joten en halua piruja maalailla seinille, vaikka itsellä onkin hieman huonoja kokemuksia hyvien joukossa.
no empä ole feministi mutta jokainen mies voi haistaa paskat jos minua yrittää komennella eikä minua kiinnosta mitä paranneltavaa heillä on hoitoalalla.
naiset ovat alunperin perustaneet ja vieneet hoitoalaa eteenpäin. miespäättäjät vain ovat leikelleet budjetteja ja syyttävät työntekijöitä hoitoalan vaikeuksista.
Asenteestako siis vastustat jos nimenomaan miespuolinen kollega jotakin pyytää? Vaikuttaa lähinnä rasittavalta ja lapselliselta, eikä taatusti helpota kenenkään töitä. Mitä väliä sillä on kuka modernin hoitoalan pääpiirteet on määritellyt kun pääasiana on kuitenkin potilaan hyvä hoito hoitajan sukupuolesta riippumatta? Päättäjiä saisi silti minunkin mielestäni hiukan "löylyttää", olivat naisia tai miehiä :)
Itse olen miessairaanhoitaja. Ikävä kuulla aloittajan huonoista kokemuksista alalta, itselläni kun on lähinnä positiivista sanottavaa. Ehkä työpaikallasi vain on tavallista huonompi ilmapiiri, tai jokin luonteenpiirteesi saa nämä despootit vauhkoiksi?
Omassa työpaikassani työt jaetaan tasaisesti sukupuolesta riippumatta, enkä itse ole koskaan kokenut sukupuolestani olevan haittaa tässä työssä. Yleensä päinvastoin. Kuitenkin olemme kaikki hoitajia, sukupuoli on toissijainen seikka kun aletaan töihin.
Tosin meillä päivystyksessä on muutenkin rentoa väkeä töissä, ja koska porukka on pieni on tunnelma sitäkin tiiviimpi.
"Maailma on kova enkä kuvittelekaan että elämä olisi lainkaan ruusuilla tanssimista, mutta välillä pistää katkeroittamaan kun feministi oikein ylpeilee kuinka saa miehen alistettua kun aikanaan on naisen asema ollut niin heikko että nyt on naisen vuoro."
Mikäli joku "feministi" ajattelee ja toimii noin, hän samalla oikeuttaa kaikki miesten taholta kokemansa vääryydet, eikä ole itse yhtään parempi kuin se hikinen, läski, sikaria polttava sovinistisika, joka istuu päättävissä elimissä ja leikkaa hoitajien palkkarahoja.
Feministillä ja "feministillä" todellakin on eroja! Kuvailemasi tyyppi ei todennäköisesti tiedä feminismistä mitään vaan käyttää sitä keppihevosena miesvihalleen(-pelolleen?).
Kehottaisin sinua nostamaan itsesi kaiken tämän yläpuolelle ja jättämään näiden femakoiden louskutukset omaan arvoonsa. Tsemppiä!
itse aina juuri tasapainoilen sen kanssa että vetäisikö muijaa turpiin vai panisinko oikein kunnolla.
totta puhuen: naiset on kyllä välillä aika vittuja. eivät noteeraa mieshoitajia ja yrittävät selitellä omaa tietämättömyyttään. vuodeosastolla olen tavannut aika kusipäisiä muijia.
usein on aika stressaavaa mennä töihin kun joutuu tekemään töitä naisten kanssa. onhan se ihan piristävää jos nainen olisi hyvännäköinen ja miellyttävä,mutta usein se on joku hiirulainen tai lievästi ylipainoinen rumilus.
no onneksi teen työtäni potilaille enkä naispuolisille hoitajille.