Miettikää..

elikkä nuorena kun sain esikoiseni poltin koko raskauden ajan keskimäärin 30 tupakkaa päivässä(elikkä selvennetään viel;pelkästään tupakoin,en käyttänyt muita päihteitä,enkä niitä koskaan ole käyttänytkään)

syntymäpainoi tytöllä oli 2900g,meinasi mm.stressin takia syntyä ennen rv 37 ja kun syntyi,niin painon kanssa taisteltiin ekat 3v ja sitten tulikin oppimisongelmat,laaja puheen kehityksen viive,ymmärryksen kannssa ongelmia ja muita neurologisia ongelmia.
meillä likka kasvoi kyllä ultran mukaan ihan hyvin(alakäyrällä tosin kuten kaksi muutakin lastani=geneettistä)ei siinä ultrassa tämänmoisia todellakaan havaita!se on niin hölmöä uskoa sitä ruutua joka näyttää vain lapsen profiilin ja rakenteet ja kuvitella että jos näkyy kymmen sormea ja kymmen varvasta,niin lapsi on täysin terve.
kehitys kun tuotti meidän tytöllä ongelmia-ei siis kehittynyt ikätasollaan.
tytöllä vieläkin puheessa ja keskittymisiessä ongelmia.

kahen muun lapsen odotusaikana en enää tupakoinut.
painoa näillä kahdella syntymähetkellä oli 3100g ja 3200g että eivät hekään mitään vallan suuria olleet ja edelleen ovat pieniä ja siroja kuten minäkin.mutta painon suhteen ei olla jouduttu samalla tavalla taistelemaan kuten esikoisen kanssa,elikkä niin,että paino olisi vain laskenut ja laskenut.

kuopuksella tosin on adhd ja keskimmäinen on ihan "normaali".

mutta,kyllä sitä näin jälkikäteen ajattelee aivoillaan eritavalla ja tupakointi raskausaikana on mielestäni todella itsekästä ja typerää ja uskon,että se vahingoittaa tavalla tai toisella lasta.

Hyvä aloitus mutta pakko kuitenkin hiukan toppuutella. Puhut ihan oikeasta asiasta mutta unohtuuko nyt se että tupakointi ei ole ainut äidin valinta joka vaikuttaa sikiön kehitykseen. Kun kerta sormensa nostaa ja suunsa avaa niin minne unohtuu odotusajan päihteiden käyttö, stressi, pakokaasut ja ruoka-ainevalinnoista puhumattakaan. Kaikilla edellä mainituillahan on tutkittua vaikutusta sikiön kehitykseen ja hyvinvointiin. Mutta odottava äitihän asioiden kanssa ja omien valintojensa kanssa joutuu elämään. Ja onneksi se tupakointi on vain se paha ;)

Tiedän että saan vastauksia että se koira älähtää johon kalikka kalhtaa ja totta se onkin. Olen tupakoinut ensimmäisen lapsen aikana ja tuonut asian joka puolella niin neuvolassa kuin läheisteni kanssa esille. Ja ensimmäinen vauva olikin todella ärhäkkä koliikkivauva ja pikkuruinen. Ja ketään muita en ole syyttänyt asiasta kuin itseäni. Yksinkertaisesti en saanut tupakointia kokonaan pois raskausaikana vaikka pitkiä pätkiä onnistuin olemaan ilman. Erilaisia syitä siihen miksei tupakointini loppunut kokonaan en halua edes toisten arvosteltavaksi tuoda, koska kyseessä on oma päätökseni ja arvio tilanteesta. Onneksi tupakointi loppui kokonaan kun vauva syntyi ja nyt olen saanut odottaa toista lastamme ilman paineita asian tiimoilta.

Mutta haluan että asioista voidaan keskustella järkevästi ja silloinhan täytyy myös kyetä arvioimaan muidenkin asioiden vaikutuksia. Eli nykyajan naisilla on myös muita elämäntapoihin liittyviä riskitekijöitä mm. ruokavalio, elämänrytmi, liikuntatottumukset jne. Minun koulutuksella en uskolla ainakaan lähteä syyllistämään vain tiettyjä tapoja. Tutkimuksia löytyy vaikka mistä, mutta se tosi asia on selvää ilman tutkimuksiakin että kehittyvä lapsi nauttii kaikki äidin valinnat ilman suodatuksia.
Ja tätä ajatusmyrskyähän voitaisiin jatkaa alkaen puhumaan kumppanin valinnoista ja yhteensopivista geeneistä ja perinnöllisistä sairauksista. Jos suvussa on suurempia alttiuksia sairastua tiettyihin sairauksiin onko oikeus ottaa riskiä ja tehdä lapsia.

HArvoinhan asiat ovat mustavalkoisia, minun tarkoitus on vain tuoda esille että minä ainakin omassa ajattelussani pystyn huomioimaan melko monta harmaan sävyä