Täällä meillä päin on kovasti ongelmia rikollisten kanssa ja olen jo aikaisemminkin tainnut kertoa niistä. Varsinkin maantierosvot ovat jatkuvasti riesana liikuttaessa tien päällä. Heillä on tapana kaataa puu tien poikki ja sitten kun autoilijat joutuvat pysähtymään, niin rosvot ryöstävät kuskit ja matkustajat. Joskus ovat ryöstäneet kokonaisia linja-autolasteja eivätkä aina pelkästään ryöstä, vaan toisinaan myös raiskaavat niin naisia kuin miehiäkin, eli on aika pimeetä porukkaa.
Meille on annettu firman puolesta sellaiset ohjeet, että jos joudutaan tuollaiseen väijytykseen, niin ei saisi missään tapauksessa pysähtyä, sillä silloin käy hullusti, koska rosvot vievät kaiken vähänkin arvokkaan aina sukista ja kenkistä lähtien ja saa sitten olla tyytyväinen jos henkiriepu säilyy. Ohjeiden mukaan tulisi noudattaa jompaa kumpaa kahdesta vaihtoehdosta, eli joko tehdä uukkari ja paeta tulosuuntaan tai sitten yrittää ajaa esteistä läpi.
Tässä yhtenä päivänä me jouduimme vähän tukalaan tilanteeseen, sillä huomasimme tien yli kaadetun puun ja rosvoja tien molemmin puolin silmät kiiluen aseinaan tietenkin tavanomaisia kalasnikoveja ja joitakin metsästysaseita. Tilanne tuli yllättäen mutkan takaa eikä siinä ehtinyt uukkareita ajatella, joten jäljelle jäi vain tuo toinen vaihtoehto. Minä sanoin kolleegoille, että päitä matalaksi ja painoin kaasun pohjaan. Mentiin latvapuolelta rytinällä risuista läpi ja rosvot ampuivat torrakoilla perään minkä kerkisivät, mutta minä tein vähän mutkia ja eihän ne tohelot osuneet edes autoomme. Selvittiin siis pelkällä säikähdyksellä ja tarvitsee vain ajatella positiivisesti, että toihan tuo “actioni” vähän väriä arjen rutiineihin.
Täällä on käyty viime vuosina sisällissotaa ja sen jälkilöylyissä vieläkin eletään. Sanotaan, että osa noista maantirrosvoista olisi entisiä sotilaita. Sotien jälkeen on aina ongelmana se, että kun sotilaita ei enää tarvita niin he jäävät työttämiksi ja tämä vaatisi jälkihoitoa; koulutusta, työllistämistä ym., sillä sotilaat luonnollisesti haluaisivat jatkaa, ainakin jossakin muodossa, sitä työtä jonka parhaiten osaavat. Poliisit eivät saa noita bandiitteja kuriin, sillä ovat aika voimattomia ja kovin korruptoneita myös, koska Afrikassa ollaan.
Suhtautuminen maantierosvoihin jakaa kovasasti paikallista väestöä kahtia, sillä joidenkin mielestä he ovat verenhimoisia ryöväreita ja raiskaajia, eli siis oikeita barbaareja, mutta sitten taas toisten mielestä he ovat eräänlaisia nykyajan “Robin Hoodeja”. Minä en ole kovin vakuuttunut edes tuon oikean Robin Hoodin menettelytavoista ja vilpittömyydestä, mutta kyllä nämä nk. modernit Sherwoodin metsien huppuveikot ainakin ryöstävät tasapuolisesti niin rikkailta kuin köyhiltäkin, eivätkä taatusti jaa saalistaan kenenkään kanssa, vaan pitävät tietenkin kaiken itsellä pahanpäivän varalle.
Mitä mieltä te olette Robin Hoodista, vai onko synbatiat enempi Nottinghamin sheriffin puolella?
Meille on annettu firman puolesta sellaiset ohjeet, että jos joudutaan tuollaiseen väijytykseen, niin ei saisi missään tapauksessa pysähtyä, sillä silloin käy hullusti, koska rosvot vievät kaiken vähänkin arvokkaan aina sukista ja kenkistä lähtien ja saa sitten olla tyytyväinen jos henkiriepu säilyy. Ohjeiden mukaan tulisi noudattaa jompaa kumpaa kahdesta vaihtoehdosta, eli joko tehdä uukkari ja paeta tulosuuntaan tai sitten yrittää ajaa esteistä läpi.
Tässä yhtenä päivänä me jouduimme vähän tukalaan tilanteeseen, sillä huomasimme tien yli kaadetun puun ja rosvoja tien molemmin puolin silmät kiiluen aseinaan tietenkin tavanomaisia kalasnikoveja ja joitakin metsästysaseita. Tilanne tuli yllättäen mutkan takaa eikä siinä ehtinyt uukkareita ajatella, joten jäljelle jäi vain tuo toinen vaihtoehto. Minä sanoin kolleegoille, että päitä matalaksi ja painoin kaasun pohjaan. Mentiin latvapuolelta rytinällä risuista läpi ja rosvot ampuivat torrakoilla perään minkä kerkisivät, mutta minä tein vähän mutkia ja eihän ne tohelot osuneet edes autoomme. Selvittiin siis pelkällä säikähdyksellä ja tarvitsee vain ajatella positiivisesti, että toihan tuo “actioni” vähän väriä arjen rutiineihin.
Täällä on käyty viime vuosina sisällissotaa ja sen jälkilöylyissä vieläkin eletään. Sanotaan, että osa noista maantirrosvoista olisi entisiä sotilaita. Sotien jälkeen on aina ongelmana se, että kun sotilaita ei enää tarvita niin he jäävät työttämiksi ja tämä vaatisi jälkihoitoa; koulutusta, työllistämistä ym., sillä sotilaat luonnollisesti haluaisivat jatkaa, ainakin jossakin muodossa, sitä työtä jonka parhaiten osaavat. Poliisit eivät saa noita bandiitteja kuriin, sillä ovat aika voimattomia ja kovin korruptoneita myös, koska Afrikassa ollaan.
Suhtautuminen maantierosvoihin jakaa kovasasti paikallista väestöä kahtia, sillä joidenkin mielestä he ovat verenhimoisia ryöväreita ja raiskaajia, eli siis oikeita barbaareja, mutta sitten taas toisten mielestä he ovat eräänlaisia nykyajan “Robin Hoodeja”. Minä en ole kovin vakuuttunut edes tuon oikean Robin Hoodin menettelytavoista ja vilpittömyydestä, mutta kyllä nämä nk. modernit Sherwoodin metsien huppuveikot ainakin ryöstävät tasapuolisesti niin rikkailta kuin köyhiltäkin, eivätkä taatusti jaa saalistaan kenenkään kanssa, vaan pitävät tietenkin kaiken itsellä pahanpäivän varalle.
Mitä mieltä te olette Robin Hoodista, vai onko synbatiat enempi Nottinghamin sheriffin puolella?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja muista ulkomaalaisista perusta, mutta Rosvo Roope oli kunnon mies, vaikka vähän harrastikin hasarmenttiä naisten kanssa. Leskeen sitten kuitenkin retkahti ja on nykyään jossain lossivahtina.
ne wenäläiset lentoemot mukana?
lentoemoja eikä muitakaan naisia matkassa mukana, vaan oltiin ihan jätkäporukalla liikkeellä. Parempi varmaan näin, sillä naisilla on paha tapa aina kirkua kun on vähänkin tiukempi tilanne.
osta pyssy. Ammu ohi ja ota hyvä henkivakuutus.
Tietty Robin Hood, mutta se oli Nottinghamissa kauan sitten. En vertaa. Tänään tuli todella hyvä elokuva, Nicolas Cage, kuoleman Lordi.
Aivan sairasta toimintaa jos pitää paikkansa. Aseita eniten muihin maihin vievät valtiot ovat juuri ne , jotka kuuluvat suurimpina valtioina rauhanedistämisplääpläähän.
Tää on käsittämätön paikka. Ai niin, oli tosi tapahtumiin perustuva elokuva. Erittäin ajatuksia herättävä...
En minä siittä Robinista niin ajattele suuntaan enkä toiseen,mutta mieleen tuli tuota lukiessa,että ootko ajatellu tulla kotio? Meinaan kuulosti aika...pahalta:(
Minulla oli kerran kolleega ja hyvä ystävä, joka oli ikänsä työskennellyt eri puolilla maailmaa kriisialueilla enimmäkseen sodan kaltaisissa olosuhteissa. Hän oli selvinnyt noista vaikeista työkomennuksistaan ilman naarmuakaan ja aikanaan hän jäi sitten hyvin ansaitulle eläkkeelle ja palasi kotimaahansa (ei ollut suomalainen). Eläkepäivät jäivät kuitenkin lyhyiksi, sillä jo kahden viikon kuluttua tuli suruviesti. Hän oli jäänyt auton alle ja kuollut ylittäessään suojatietä kotikadullaan.
Mitä tästä surullisesta tarinasta opimme? No, ainakin sen, että se on kohtalo, joka meitä ohjaa.
Sitä Suuressa Kirjassa sanotaan,että päiviemme luku on jo ennalta määrätty. Piste tulee,vaikka kotona makaisi. Minä olen sellainen pupupöksy,että en pärjäisi varmaan hetkeäkään siellä,missä sinä olet. Vaikka ikää on jo sen verran,että tiedän myös,että ihminen selviää yllättävänkin kiperistä jutuista.
Toivottavasti selviydyt vielä kauan,kauan. Ja vielä elääkkelläkin kymmeniä vuosia:))
Pitää muistaa,että viitakossa on viitakon lait. Mikä viitakko se sitten kulloinkin on.
Voi hyvin,kuitenkin:)