vaeltava yksittäinen uskovainen perii iankaikkisen taivaan kunnian. Tuollaiseen ajatukseen loogisesti päädyin, kun luin VL-FOORUMILTA Taavetin (nimimerkki pakkula tällä palstalla) aloituksen http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=2742
Vai olenko ymmärtänyt jotakin väärin? Hoitokokousvuosina "rakkaus keskusjärjestön kanssa" oli todellakin avainasia, mutta että se on sitä tänäänkin, panee ajattelemaan ...
Toisaalta: oppihan ei ole kuulemma muuttunut. Mitä nyt TV:n takia ei ketään enää eroteta ja synnytyksiin ei enää kenenkään tarvitse kuolla.
EN YMMÄRRÄ!
Vai olenko ymmärtänyt jotakin väärin? Hoitokokousvuosina "rakkaus keskusjärjestön kanssa" oli todellakin avainasia, mutta että se on sitä tänäänkin, panee ajattelemaan ...
Toisaalta: oppihan ei ole kuulemma muuttunut. Mitä nyt TV:n takia ei ketään enää eroteta ja synnytyksiin ei enää kenenkään tarvitse kuolla.
EN YMMÄRRÄ!
Vastaukset 23
Vanhimmat
määrittämällä joukolla "valittuja" keskustelijoita tarkoitetaan PELKÄSTÄÄN sellaisia kirjoittajia, "jotka ovat eläneet samassa hengessä ja rakkaudessa keskusjärjestömme, SRK:n kanssa."
Tuollainen, hengellisten keskustelujen rajaaminen maallisen keskusjärjestön määrittämiin "hengen näkyihin" on ristiriitainen suhteessa Jumalaan ja Hänen sanaansa. Ei Jumala ole käskenyt: SRK olkoon jumalasi, jota sinun tulee rakastaa, kumartaa ja kunnioittaa.
että "valitut" voivat todistettavasti väittää eläneensä "samassa hengessä ja rakkaudessa SRK:n kanssa."
Ovatko nämä "valio-ihmiset" elämästään ja hengestään niin taiten kirjaa pitäneet,että voivat katsoa elämänsä ja henkensä varmasti SRK:n ilmoittaman ja vaatiman rakkauden arvoisiksi?
Vai ovatko sittenkin itse itsensä autuaaksi lukemineet? SRK:n autuaaksitekevän opin nojalla?
voi itse lukea itsensä autuaaksi?
välillä toimitettaisiin siten, että ainoastaan "ne, jotka ovat eläneet samassa hengessä ja rakkaudessa keskusjärjestömme, SRK:n kanssa", perisivät iankaikkisen elämän, tarkoittaisi tämä myös sitä, että ennen SRK:n olemassaoloa ei uskoa olisi voinut olla olemassa.
Vai määritetäänkö usko SRK:ssa siten, että Jumalan on tyytyminen SRK:n päätöksiin myös menneitten aikojen suhteen?
SRK:han toimittaa kolmiyhteisen jumalan virkaa täällä maitten päällä niiden mielestä, joille seurakunta on Jumala.
että jos oppi sidotaan iankaikkisesti muuttumattomaan SRK:een, on se tällöin ehdoitta muuttumaton!
Kauneus kun on aina katsojan silmissä =)
että tuolle foorumille saa lainata vain sellaisten kirjoittajien tekstejä, jotka ovat "eläneet ja opettaneet samassa hengessä ja rakkaudessa SRK:n kanssa", ja esimerkkeinä hän antaa LLL:n, Raattamaan ja Lutherin. Siis ei esim. Paavo Ruotsalaisen tekstejä saa sinne lainata.
Mutta voivoi, kun ei noista kolmestakaan kukaan ollut samaa mieltä kuin SRK!
"Mutta voivoi, kun ei noista kolmestakaan kukaan ollut samaa mieltä kuin SRK!"
jos ne vl:ien mielestä olivat samaa mieltä kuin es er koo?
Katkeamattoman kaanonin ongelma on ratkaisematta.
Tosi on, että esim. Raattamaalla oli vakavia, hyvin vakavia opillisia harhakäsityksiä.
Erehtymättömän seurakunnan ja eksklusiivisen seurakunnan opit syntyivät lestadiolaisuudessa varsin myöhään. Lopullisesti ne kiteytyivät vasta kun oli syntynyt oppi eriseuroista.
Väinö Havaksenkin autuutta. Läpäisevätköhän Havaksen kirjoitukset SRK-henkiseulan?
"jotka ovat eläneet samassa hengessä ja rakkaudessa keskusjärjestömme,SRK:n kanssa."
Kerrassaan outo rajaus Pakkulalta. Miksei Taavetti voisi tuon rajauksen tehdä vaikkapa seuraavasti:
"jotka ovat eläneet samassa hengessä ja rakkaudessa minun, Taavetti Pakkulan kanssa."
Kukapa senkin tietää, missä hengessä keskusjärjestö SRK on milloinkin ollut ja mikä sen henki nykyisin on. Henki on tainnut vaihdella koko historiansa ajan kulloinkin valtaa pitäneen johtoklikin mielipiteiden mukaan.
Epäilenkin noista kirjoituksista syntyvän vain Pakkulan itsensä hengen mukaisen listan. ;-)
vanhurskautta , iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä.
SRK:lla on omat tulkintansa uskonvanhurskaudesta ja uskossa vaeltamisesta ja paljosta muustakin.
Siksipä esim. Lutherin teksteistä ei kelpuuteta muita kuin niitä, jotka tukevat SRK-tulkintaa. Muuten sanotaan, ettei ko. henkilö ollut silloin vielä oikein uskomassa. Sillä voidaan jättää tietyt kirjoitukset kokonaan pois ja keskittyä vain niihin, jotka ovat linjassa nykyisen SRK:n opetuksen kanssa. Muiden kristillisten ryhmien edustajat ovat täysin poissuljettu Pakkulan palstalta. Ja kelvollisetkin tutkitaan tarkoin!
Uskomaton rajaus Pakkulalta!
SRK:n hengessä...
Kommenteistasi huokuu syvä viisaus. Sinusta ei voikaan tulla enää aitoa vanhoillista, koska ajatuksesi ovat niin korkeita ja syvällisiä, ettei niissä aidolle lapsenuskolle ole enää mitään sijaa.
Voin kuvitella, miten kritisoit mielessäsi aina, kun istut seuroissa sanankuulossa.
Se on raskasta elää sellaista uskonelämää, ettei ole voinut juurtua mihinkään kokonaisvaltaisesti.
Mutta tämä paikka on kyllä ehdoton puskalaukaus keskusteluille.
Seuroissa kyllä keskustellaan paljonkin, mutta koskaan siellä ei voi syntyä syvällistä keskustelua.
Rajat keskustelun avoimuudelle tulevat hyvin äkkiä vastaan ja sen huomaa puheenvuoron käyttäjästäkin. Hän saattaa äkkiä joutua tilanteeseen, ettei puhetta voi enää syvälistää ja alkaa änkyttäminen ja epävarmuus kuultaa puheevuorossa.
Mutta vanha tuttu keino pelastua tilanteesta on:
"Eihän näitä asioita voi muuten kuin uskon kautta ymmärtää.!" Olen niin heikko matkamies, että jaksatteko saarnata minulle vielä kaikki epäilykset ja kiusaukset anteeksi.
Puheenvuoron käyttäjä saa siunauksen ja puheenjohtajan muistuksen siitä, kuinka uskoon ne kaikki pohtimiset lopulta jää.
Lestadiolaisen uskon eräs tunnusmerkeistä on se, että on tunnettava itsensä huonoksi.
Jos puheenvuoron käyttäjä tai saarnamies ei aika ajoin muista sanoa olevansa huono ja kelvoton matkamies, ei uskonasiat hänellä ole ehkä reilassa.
Sinä olet erityisen hyvä analysoimaan lestadiolaista uskon mytologiaa. Oletko samaa mieltä näistä minun analysoinneista
Olen samaa mieltä kanssasi.
Minulla ei ole vaikeuksia seurojen takia, koska en käy ry:llä seuroissa. Kuuntelen nykyisin entistä harvemmin edes radioseuroja.
Kriittisyys ei ole rasite. Se pitää aivot ja oman uskonelämän oikeassa suunnassa. Ei tule penseyttä eikä välinpitämättömyyttä, kun tarkkailee mikä on tärkeitä ja parasta kussakin tilanteessa. Eikä sotkeudu rönsyihin tai lillukanvarsiin.
Terveisin
x-vl
jumalanlapset siihen säröjä teemme synteinemme ja virheinemme.
jumalansana tulisi ottaa kokonaisuutena, eikä vain itsele sopivia kohtia siitä.
Jumalan Sana?
teksti luetaan sellaisenaan, ei siittä mitään saa jättää pois, vaikka siinä olis paljonkin ihmisen omalle tahdolle epämieluisaa.
teksti...
Juutalaisilla oli tapana puhua perinnäissäännöistä ja ohjeista...
He antoivat Jeesukselle aiheen sanoa: "He punnitsevat hyttysiä ja nielevät kameleja ja jättävät painavimmat paikat pois...."
Olet kyllä erikoinen persoona, täytyy sanoa. Elät niinsanotusti toinen jalka maailmassa ja toinen elävässä uskossa.
Tälläista tilaa sanotaan suruttomuudeksi.
Ja pystyt vielä elämään täysillä, vaikka onnut molemmille puolille.
Toista on minulla. Minulle on henkinen rasitus elää kahden valtakunnan kansalaisena.
En luullut aikaisemmin kaltaisiani olevan lestadiolaisuudessa ollenkaan, mutta täältä keskustelupalstalta on löytynyt ja siksi he ovat kiinnostavia henkilöitä.
Oletko selvillä, millaisessa sieluntilassa muut lähipiirisi ihmiset ovat.
Minä olen tarkkaillut omaa lestadiolaissukuani ja tullut siihen huvittavaan johtopäätöksen, että taidamme olla vain tavan ja perinteen mukaisesti uskoa tunnustavia.
Ehkä tämä onkin normaalia, vaikka itse kipuilen epänormaalin ja normaalin välitilassa.
Terv. se sama vanha kirjoittaja
Kyllähän sinä tiedät, etten ole lestadiolainen, siis en ole vl. Enkä kuulu muuhunkaan lest. ryhmään.
Puhut niin kivasti vl-termein elävästä uskosta ja ontumisesta, suruttomuudesta, että välillä tulee iloinen olo. ;D
Puhuukohan vl:t minusta, että olen 'uskoton'? Se olisi jo panettelua! Suruton ei kuvaa kyllä minua lainkaan, olen sen verran tosikko ja vakavahenkinen. Mutta tietysti jos vl-höpösyntien tekeminen on suruttomuutta, niin sitten olen se. ;(
Minulla ei ole sitä vaikeutta, että joutuisin väkisin teeskentelemään muuta kuin olen. Sanoinkin siitä jo nuorempana kerralliselle parannuksensaarnaajalle. Sanoin, että minun on hyvä olla näin: ei tarvitse olla pyhempi eikä pahempi kuin oikeasti olen, saan olla oma itseni. Siksi en halua olla vl. Siellä pitää olla jotain muuta. Tai ainakin pyrkiä olemaan muuta kuin on.
Toivotan sinulle kuitenkin voimia sillä tiellä, millä olet! Tuskin sinulla muuta mahdollisuutta on? Ymmärrän senkin. Ei ole helppoa olla vl-piireissä mustalammas.