Oman nuorimmaiseni puhe alkoi sujumaan vasta 5-vuotiaana. Sitä ennen käytettiin tukiviittomia ja kuvakortteja kommunikoinnissa.
Ihmeen koville otti parisuhteessa se, että saatiin taistelua tarvittavat puhe-ja toimintaterapiat lapsellemme, joita ilman tilanne saattaisi olla tällä hetkellä katastrofaalinen. Myös lapsemme kannalta.
Tämmöinen vertaistukiapu internetissä on ollut myös meidän tapauksessamme erinomainen.
Vaikkakin lapsemme täyttää kohta 12-vuotta, niin on jo selvää, ettei akateemiset urat tule hänen kohdallaan kysymykseen. Mutta eiköhän hänelle joku paikka yhteiskunnassamme löydy.
Hyvä, että joku ja jotkut jaksavat kirjoittaa asiasta laajempaakin analyysiä.
Ja laitan tämän löytämäni linkin esille, jos jollakin oman lapsen tilanteet sopivat samanlaiseen saumaan, niin on tietoa ainakin käytettävissä.
Laiminlyövätkö kunnat lasten tarvitsemia terapiapalveluita?
http://ajankuva.blogspot.com/
Ihmeen koville otti parisuhteessa se, että saatiin taistelua tarvittavat puhe-ja toimintaterapiat lapsellemme, joita ilman tilanne saattaisi olla tällä hetkellä katastrofaalinen. Myös lapsemme kannalta.
Tämmöinen vertaistukiapu internetissä on ollut myös meidän tapauksessamme erinomainen.
Vaikkakin lapsemme täyttää kohta 12-vuotta, niin on jo selvää, ettei akateemiset urat tule hänen kohdallaan kysymykseen. Mutta eiköhän hänelle joku paikka yhteiskunnassamme löydy.
Hyvä, että joku ja jotkut jaksavat kirjoittaa asiasta laajempaakin analyysiä.
Ja laitan tämän löytämäni linkin esille, jos jollakin oman lapsen tilanteet sopivat samanlaiseen saumaan, niin on tietoa ainakin käytettävissä.
Laiminlyövätkö kunnat lasten tarvitsemia terapiapalveluita?
http://ajankuva.blogspot.com/
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suuret kiitokset, erittäin hyvä linkki!
Ollos hyvä. Toivotaan, että tietoa on annetaan nykyisin myös viranomaisten toimesta oikea-aikaisesti.
Tietoa ja taitoa asioiden hoitamiseen Suomessa on paljon. Vain riittävä rahoitus ja kattava elinkaariajattelun mukainen koordinaatio puuttuvat.
Sen verran tuon esille laittamani linkin takaa löytyvistä tiedosta kommentia, että miksi on tärkeää pyytää Kelan päätöksistä asianomaisjulkiset käsittelijä- ja lääkärikansiomerkinnät.
Vain siten voi nähdä, että minkä erikoisalan vakuutuslääkäri on mahdollisesti esimerkiksi vammaistukihakemuksen ja Kelan kustantamiksi katsottavat terapiat hylännyt.
Ennätys tähän mennessä on se, että iho-ja sukupuolitautien erikoislääkäri = Kelan vakuutuslääkäri; on jyrännyt ilman perusteluita lastenneurologin,neuropsykologin, puheterapeutin, toimintaterapeutin ja lastenlääkärin tekemät lausunnot sekä kuntoutussuunnitelman.
Mielenkiintoista oli aikanaan huomata, että kun omalle lapselleni suositeltiin asiantuntijoiden toimesta paikkaa päivähoidossa dysfaattisten lasten erityisryhmässä, niin aina valituksi tuli "pahempia tapauksia". Oma lapseni ei siis puhunut oikeastaan ollenkaan.
Mielenkiinto heräsi toisen hylkypäätöksen jälkeen ja selvitin, että minkälaisia tapauksia ryhmään valittiin. No itäiselta Afrikan niemimaaltahan ne olivat.
Heillä kielellinen kehitys laahaa asiantuntijoiden mukaan muutaman vuoden jäljessä jo sen takia, että vanhemmat eivät osaa suomea.
Joten näin muutama vuosi sitten pääkaupunkiseudulla, kun päivähoidon resurssit kielellisistä ongelmista kärsivien lasten kuntoutukseen olivat täysin alimitoitetut ja - alibudjetoidut.
Kuntoushan on pienin askelin etenevää arkipäivään liittyvien asioiden hoitamista ja ongelmatilanteiden ratkaisemista vaihtoehtoisin ja puheentuottoa sekä ymmärtämistä helpottavin tukikeinoin.
Tein muuten kettuuntuneena aikanaan kielteisestä erityisryhmäpäätöksestä valitukset päätöksestä aina Korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. Vei aikaa 2,5 vuotta.
KHO päätös oli, että minulla ei ole valitusoikeutta lapseni päivähoitoa koskevassa asiassa! Samalla KHO päätöksellään vahvisti, että virkamiehet saavat valehdella, koska meidän väitettiin kieltäyneen erityisryhmäpaikasta, jota meille ei edes konkreettisesti ja yksilöidysti tarjottu eikä siitä edes käyty neuvotteluja. Ko. virkamies perui aina sovitut tapaamiset eikä lopulta vastannut yhteydenottopyyntöihimme.
Prosessin ansiosta sain kuitenkin lapselleni viimeislle tarhavuodelle eli eskariajaksi paikan integroidusta erityisryhmästä.
Kaikki muuttui peruselämässä kuin taikaiskusta. Isoin muutos vanhempien kannalta oli se, että kommunikointiongelmista kärsinyt ja edelleen kärsivä lapsemme nukkuu nykyisin yönsä hyvin.