Olen tekemässä erittäin suurta päätöstä elämässäni. Valmistun ensi kuussa koulusta, saan ammatillisen tutkinnon ja olen toki hakenut vielä jatkokoulutukseen. Ja pääsin myös sinne.
Vaihtoehtona on jäädä joko nykyiselle paikkakunnalleni Helsinkiin tai muuttaa parin sadan kilometrin päähän toiselle paikkakunnalle ja käydä koulu siellä pisteessä.
Elämäntilanteeni on hyvin sekava, olen luultavemmin eroamassa avomiehestäni ja muutenkin hyvin "tukehtuva" olo.
Tuntuu, ettei saa happea ja ajatuskin kaiken jättämisestä kiehtoo ja tuntuu ratkaisulta kaikkeen ahdistukseen.
Ainoana "ongelmana" (muiden käytännön asioiden hoitamisten jälkeen) pitäisin sitä, ettei minulla asu ketään sukulaista, tuttua, saati ystävää koko kaupungissa. Olisin siis hyvin yksin siellä. Samaan aikaan ajatus kiehtoo, mutta samalla pistää miettimään. Olen hyvin sosiaalinen ja uskon löytäväni uusia kavereita melko helposti uudesta koulusta, mutta silti...
Eikä koulutus kestä kuin n. puoli vuotta, joten, mitä tässä voi hävitä?
Haluaisin kuitenkin kuulla teiltä, jotka olette tehneet samantyyppisen ratkaisun, mielipiteitä ja ennenkaikkea kokemuksia. Oliko idea sittenkään niin hyvä, oletko ollut tyytyväinen päätökseesi, mitä minun tulisi vielä ottaa huomioon, tms..
Vaihtoehtona on jäädä joko nykyiselle paikkakunnalleni Helsinkiin tai muuttaa parin sadan kilometrin päähän toiselle paikkakunnalle ja käydä koulu siellä pisteessä.
Elämäntilanteeni on hyvin sekava, olen luultavemmin eroamassa avomiehestäni ja muutenkin hyvin "tukehtuva" olo.
Tuntuu, ettei saa happea ja ajatuskin kaiken jättämisestä kiehtoo ja tuntuu ratkaisulta kaikkeen ahdistukseen.
Ainoana "ongelmana" (muiden käytännön asioiden hoitamisten jälkeen) pitäisin sitä, ettei minulla asu ketään sukulaista, tuttua, saati ystävää koko kaupungissa. Olisin siis hyvin yksin siellä. Samaan aikaan ajatus kiehtoo, mutta samalla pistää miettimään. Olen hyvin sosiaalinen ja uskon löytäväni uusia kavereita melko helposti uudesta koulusta, mutta silti...
Eikä koulutus kestä kuin n. puoli vuotta, joten, mitä tässä voi hävitä?
Haluaisin kuitenkin kuulla teiltä, jotka olette tehneet samantyyppisen ratkaisun, mielipiteitä ja ennenkaikkea kokemuksia. Oliko idea sittenkään niin hyvä, oletko ollut tyytyväinen päätökseesi, mitä minun tulisi vielä ottaa huomioon, tms..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siis olisit muuttamassa *Suomessa* toiselle paikkakunnalle puoleksi vuodeksi, kun tilanteesi on semmoinen että tekisi vähän mieli ottaa asioihin etäisyyttä!
Ok, minun neuvoni on: ehdottomasti!
Ehdottaisin puolen vuoden maailmanympärimatkaa vielä parempana vaihtoehtona, mutta se ei välttämättä sovi nykyiseen tilanteeseesi... Ehkä se sitten myöhemmin, esim. työpaikan vaihdon yhteydessä... ;-)
Kun joutuu aivan uusiin ympyröihin, niin elämänkokemus ja -näkemys ja itsetuntemus karttuvat kummasti. Tuollaisenhan pitäisi olla pakollista kaikille jossain muodossa :-)
Eihän se välttämättä mikään "ratkaisu" ongelmiisi ole, eikä ole takuita että asiat lähtisi luistamaan uudella paikkakunnalla. Todennäköisyys on kuitenkin 100 kertaa parempi kuin jos jäät nykyisiin ympyröihin hautomaan. Ja puoli vuotta on lyhyt aika, vaikka se sitten osoittautuiskin virheratkaisuksi (mutta en usko että voi osoittautua).
itsellä oli vastaava tilanne pari vuotta sitten.
Asiaan auttoi, kun kuuntelin useasti Miljoonasateen kappaletta "Siskon luo San Diegoon". Rauhallinen kappale, joka sopi itselleni sen hetkiseen tilanteeseen, suosittelen sinullekin.
Vaikka ei minnekään San Diegoon asti tarttiskaan lähteä, niin ainakin helpotti minun päätöstä lähteä. Enkä ole katunut.
itse muutin muutama vuosi sitten uudelle paikkakunnalle 200km päähän kotikaupungistani. hetkeäkään en ole katunut, vaikka ketään en tuntenut tänne saapuessani. uusia kavereita löytyi nopeasti koulusta ja töistä.
jos on avoin luonne, ja uskaltaa elää, niin suosittelen paljon. ainahan voi muuttaa takaisin, kun koulu on ohi. itse löysin uuden kodin, ja olen onnellinen täällä mihin päädyin:)
Olen jo vanhempi ihminen ja olen sitä mieltä,että mene vain,aina pääsee takaisin.Ei sitten ainakaan vanhempana harmita ettei edes uskaltanut kokeilla.Minä olen vaihtanut maisemaa jo monia kertoja,toiset harmittaa toiset ei.Hanki kuitenkin joku ystävä,tuttu,kyseiseltä paikkakunnalta,sillä yksinäisyys on ehkä pahinta uudessa paikassa ensin.
Minuakin on joskus pelottanut lähteä,mutta olen sitten palannut ,tai muuttanut jos en ole tykännyt olla pidempään.Onnea sinulle elämääsi!
Kiitos kaikille vastauksista!
Varmistin opiskelupaikkani tänään ko. paikkakunnalle. Täältä tullaan! ...ilman mitään. Syteen tai saveen!
Kevään jatkoja kaikille!
Minä muutin Helsingistä pöndelle opiskelujen perässä. Lähdin avoimin mielin eikä mulla juuri ollut ennakkoluuloja maalaisista. Paikkakunta osoittautui kuitenkin uskottoman ahdasmieliseksi, kyttäyshenkiseksi ja sisäänpäinlämpeäväksi junttilaksi. Jätin opinnot kesken ja palasin takaisin, enkä oo katunut hetkeäkään. Ei enää ikinä kehä III ulkopuolelle asumaan.
Jos et olisi kokeillut, saattaisit tänä päivänä miettiä että olisko sittenkin kannattanut... Niinkuin aiemmat kirjoittajat totesivat, niin aina pääsee takaisin.
Itsellä on kohta edessä muutto 300km:n päähän nykyisestä asuinpaikasta Helsingistä. Toisin kuin alkuperäinen niin itse muutan miehen perässä, joten en tule olemaan uudessa paikassa ihan yksin. Mutta silti jännittää, en tunne uudesta paikasta tulevan avomieheni lisäksi kuin hänen kavereitaan.
Mutta niinkuin nykyiset työkaverit sanoivat niin aina saa tulla takaisin jos ei uusi paikka tunnu hyvältä. Eipähän ainakaan tarvitse jälkeenpäin katua kun ei kokeillut...
Oikein aurinkoista kevättä kaikille ja paljon onnea alkuperäiselle kirjoittajalle, hyvän ratkaisun teit :)