Kauanko muilla on mennyt suurinpiirtein että on pystynyt synnytyksen jälkeen kävelemään kunnolla ja tekemään kaikkea mitä ennenkin?
Itse synnytin 12 päivää sitten ja vuodin vähän liikaa verta synnytyksessä ja repesin aika pahasti, jonka lisäksi tuli todella isot peräpukamat. Käskettiin välttää istumista ja pitkäaikaista seisomista, kotona olen istuskellut uimarenkaan päällä. Särkylääkkeitä määrättiin ja pukamavoidetta ja tikeille suihkuttelua.
Olen tässä koittanut itseäni parannella kotona yli viikon mutten vieläkään pysty seisomaan pitkiä aikoja enkä istumaan ilman rengasta. Tikkejä särkee vielä eikä pukamatkaan kivat ole... Jos seison vähän pitempään niin heti alkaa sellainen paineen tunne alapäässä ja on pakko oikaista sängylle, onneksi imettää voi myös kyljellään!
Olishan se aika mukavaa jo parantua, kauanko yleensä menee ennenkuin tikit lähtevät ja alapää paranee? Entäs te jotka saitte synnytyksessä pukamat (tuskin olen ainoa), kauanko ne paranee?
Itse synnytin 12 päivää sitten ja vuodin vähän liikaa verta synnytyksessä ja repesin aika pahasti, jonka lisäksi tuli todella isot peräpukamat. Käskettiin välttää istumista ja pitkäaikaista seisomista, kotona olen istuskellut uimarenkaan päällä. Särkylääkkeitä määrättiin ja pukamavoidetta ja tikeille suihkuttelua.
Olen tässä koittanut itseäni parannella kotona yli viikon mutten vieläkään pysty seisomaan pitkiä aikoja enkä istumaan ilman rengasta. Tikkejä särkee vielä eikä pukamatkaan kivat ole... Jos seison vähän pitempään niin heti alkaa sellainen paineen tunne alapäässä ja on pakko oikaista sängylle, onneksi imettää voi myös kyljellään!
Olishan se aika mukavaa jo parantua, kauanko yleensä menee ennenkuin tikit lähtevät ja alapää paranee? Entäs te jotka saitte synnytyksessä pukamat (tuskin olen ainoa), kauanko ne paranee?
Vastaukset 18
Vanhimmat
pukamia en saanut mutta eppari tehtii ja paranemiseen meni n.1kk(haava tulehtu :/ )
Tikkien sulamiseen meni reilu kolme viikkoa, niitä oli ainakin 12 ja noin kuukausi, kun pystyi istumaan normaalisti ja venyttelemään jalkoja ym. istumaan lattialla patjalla. Kipeimmillään oli viikko synnytyksen jälkeen. Neljä isoa pukamaa parani Scheriproct-yhdistelmäpakkauksella, Hädensa ei auttanut. Vieläkään ei peräpää täysin parantunut, vauva 2,5kk:tta.
Synnytyksessä tehtiin eppari ja lisäksi repesin. Menetin myös jonkin verran verta. Pukamia ei tullu.
Tikit suli viidessä viikossa ja normaalisti pystyin istumaan noin 2 kk synnytyksestä. Kävely ei tuntunut yhtään pahalta noin 3 kk synnytyksestä. Vieläkin menkkojen aikaan on sellasta jomottavaa tunnetta kun käyn vessassa, mutta kyllä se tästä (tyttö nyt 10kk)!
Jos saan joskus lisää lapsia niin omalla kohdallani tulee varmaan harkittua sekstiota. Meni tuo alapää kuitenkin aika huonoon kuntoon vaikka vauva ei ollu kuin 3,5 kg. Tosin päänympärys oli 38 cm. Niin, ja alapään ulkonäkökin muuttui melkolailla... saa nähdä palautuuko se enää ennalleen, tuskinpa vain!?
Hei,
Minulla on nyt synnytyksestä kulunut 11pvää, ja hyvin pystyn istumaan ja kävelemään. Tikkejä tuli vain 2kpl, enkä revennyt. Pikku pukama tuli, joka sekin taitaa olla nyt jo tosi mitätön (en tiedä voiko itsestään ilman lääkitystä kadota?!).
Olo on kaikin puolin hyvä. Ja tämä oli toinen synnytykseni. Vauva oli 3205g, ja synnytyksen ponnistusvaihe oli yhtä tuskaa, luulin oikeasti, että pahemminkin olis käyny...vähällä selvisin.
Vuotoa vähän, joinain päivinä ei ollenkaan, silloin voi ottaa niitä ilmakylpyjä.
-r-
..eli pari ensimmäistä päivää arasti istua, mutta kävelemään pystyi heti ensimmäisenä päivänä.
Itsellä on ihan järjettömät ulkoiset pukamat jo nyt, enkä ole vielä edes synnyttänyt! :( Kauhulla odotan mitä niille käy synnytyksessä.. Onko kellään ollut pukamia jo ennen synnytystä? Ja mitä niille tapahtui?
Mulla oli kamalata pukamat ekan odotusaikana, ei niistä mitään haittaa synnytyksessä ollut. Välillä kun laittoi odotusaikana niihin tarkoitettua rasvaa, niin helpotti. Nyt kun odotan toista, sama vaiva. Synnytyksen jälkeen rauhottuivat...
Tunti synnytyksen jälkeen olin melkein valmis kävelemään kotiin vauva huivissa. Elikkä minulla molemmat raskaudet olleet pelkästään mukavia kokemuksia ja olen voinut liikkua melko normaalisti ihan synnytykseen asti (10km kävelylenkki 3tuntia ennen synnytyksen alkamista) ja synnytyksetkin ovat olleet lähinnä "huikeita kokemuksia", joten toipuminenkin on ollut nopeaa,-lähinnä vaivasi yletön hikoilu ensimmäisen kuukauden ajan...
Olenkin usein sanonut etten haluaisi enään enempää lapsia, mutta raskaus, synnytys ja imetys olisi kiva kokea vielä uudelleen...
Minulla toipumiseen meni aika kauan.
En voinut istua renkaan päälläkään joten söin ruokani seisten tai polvillaan tuolilla parin viikon ajan. Alapää oli kipeä kauan pahojen repeytymien takia.
Seksiä emme harrastaneet kuin vasta 8kk jälkeen synnytyksestä ja silloinkin pitkinhampain.
Vajaa viikko meni kun pystyi kaiken ihan normaalisti tekemään. Eppari oli ja menetin paljon verta. Kun pääsin kotiin niin lähdin lenkille seuraavana päivänä, teki mieli liikkumaan jo kaikesta siitä makaamisesta.
ensimmäinen lapseni oli aika iso, ja siihen aikaan (-93) harrastettiin vielä "rutiinieppareita", eli sellainen minullekin tehtiin. Episiotomian paranemiseen meni n. 2 viikkoa, ja kaiken kaikkiaan synnytyksestä toipumiseen meni n. 6 viikkoa. Muista lapsista onkin sitten ollut helpompaa, mutta eipä eppariakaan olla leikattu, pieniä nirhaumia on tullut, mutta ne eivät ole juurikaan haitanneet. Pukamat on sitten juttu erikseen, ne tul ituossa viimeisessä synnytyksessä (tai kai niitä ennenkin on ollut, mutta siinä paheni). Eihän nuo varsinaisesti varmaan parane ikinä, mutta koitan pitää huolen siitä ettei kauheasti vaivaisi.
Tsemppiä, kyllä se siitä :)
Kävelin ja tein kaikkea kuten ennenkin, tosin pitemmät lenkit eivät heti ekoina päivinä onnistuneet kun vatsalihakset tulivat 15min kävelystäkin aroiksi. Pari viikkoa kirveli tikkejä pissatessa.
tällä kertaa repeämiä, joten tikkejä ei tullut ja tänään (8 vrk synnytyksestä) alkaa tuntua, että pukamat ovat paranemaan päin (ilman voiteita).
Edellisistä kokemuksista viisastuneena neuvoisin, että menisit heti ensi tilassa neuvolaan poistattamaan ne tikit. Ne toki sulavat itsestäänkin, mutta niiden poistosta on heti seuraavana päivänä paremmassa kunnossa. Itse olen poistattanut ne jokaisen synnytyksen jälkeen (jos niitä on tullut) noin viikon päästä.
Ensimmäisestä synnytyksestä toipuminen kesti pitkään, seuraavista vähemmän. Viimeksi olin jo kaksi päivää synnytyksestä kunnon kävelyllä, nyt ei peräpukamien vuoksi oikein vielä kärsi.
synnytykset minulla on olleet todella nopeita ja olen myös toipunut heti synnytyksen jälkeen pikaisesti että kun sängyltä nousin suihkuun niin oli sellainen tunne että ihanku en olisi edes ollut synnyttämässä :D sain muutamia tikkejä molemmilla kerroilla mutta pystyin istumaan ihan normaalisti heti eikä ollut minkäänlaista kirvelyä tai vastaavaa.. synnärillä kätilöt ihmettelivät minun jaksamistani..kysyivät iltaisin tarvitsinko mitään särky/kipulääkkeitä sanoin että en kun ei ole tarve.tikit sulivat molemmilla kerroilla noin 2-3 viikon jälkeen. pystyin kantelemaan ja nostelemaan kaikkea kotiin päästyäni eikä jomottanut missään.
todella yksilöllistä on tämä synnytyksen jälkeen toipuminen.
Synnytys kesti 5 tuntia. Pienehköt pukatmat tuli ja yhden tikin laittoivat varmuuden vuoksi. Neljä tuntia synnytksestä menin aamupalalle kävellen ja istuin normaalisti tuolilla. Voisin sanoa, että esikoistani podin sen 4 tuntia. Kipuja alapäässä ei ollut. Katsotaan mitä tämän toisen kanssa käy.
Mulla neljä synnytystä takana ja jokainen niistä pitkällä kaavalla. Mutta heti synnytyksen jälkeen olo ollut kuin ei olisikaan synnyttänyt. eli ei repeämiä,ei tikkejä vaan heti kävellen suihkuun ja kävellen osastolle sekä istumaan pystynyt heti normaalisti. Ainoat vaivat oikeastaan olleet runsas verinen jälkivuoto useamman viikon sekä ne ikävät pukamat joihin kyllä tottuu ennen kuin ne häviävät, heh..
Olen synnyttänyt viikko sitten, ja sen huomaa lähinnä siitä että liinassa on vastasyntynyt vauva :) Vatsalihakset eivät ole tietystikään kunnossa, pidempi liikkeelläolo tuntuu illalla keskivartalon lihaksissa, eikä mitään kunnon treeniä nyt vielä halua tehdä. Lantionpohjakin on heikomman tuntuinen, vaikka sen treenaaminen onnistuu jo hyvin.
Synnytys meni luomuna, avautumisvaihe altaassa josta nousin jakkaralle ponnistamaan parilla supparilla. Tikkejä tuli 2, ne eivät ole vaivanneet yhtään. Peräpukamia oli jo ennen synnytystä, ne kiusasivat pari päivää mutta ovat nyt scheriproct-kuurilla kadonneet. Istumaan olen siis pystynyt samantien, särkylääkkeitä en ottanut yhtäkään. Kohtu on supistunut huippuhyvin, jälkivuoto on enää olematonta tihkuttelua johon riittää pikkuhousunsuoja. Omat farkut laitoin tänä aamuna jalkaan.
Mä oon ihan ihmeissäni miten näin nopeesti voi toipua! Ihan käsittämätöntä. Synnytys meni kyllä todella hyvin ja ihan luonnostaan, ja vesi tutkitusti vähentää kudosten rasitusta ja repeämiä, siinä varmaan iso syy.
MOI! minulle synnytys oli erittäin mukava kokemus (toisin kuin muut pelottelivat) sairaalalla oltiin puolilta öin ja istuskeltiin vaan pari tuntia kun mitään ei tapahtunutkaan.. (kipuja ei ollut) 10 vaille kolme yöllä annettiin epiduraali puudutus varmuuden vuoksi ja kolmelta aloin ponnistamaan..kolme pitkää ponnistusta ja kello oli 03.08 ja vauva oli ulkona. Neljä pinta haavaa (eli neljä tikkiä halusivat laittaa..) samantien lähdin laitoksella suihkuun ja tsippailin käytävillä..Tikit lähtivät ihan itsestään siis myöhemmin..Jälki tarkastuksessa ei ollut enää mitään "kipuja".. ottaen huomioon ikäni. ( täytän ensi kuussa 18 mutta lapsen synnyttyä olin 16w ja lapsi on nyt 1 1/2 vuotias..) mutta en tiedä vaikuttiko se mitään..saas nähdä millanen on seuraava synnytys sitten joskus..!