Itse en pelkää kuolemaa. En usko jumalaan, kaikki on pelkkää satua. Kun kuolee ei ole taivasta tai helvettiä kaikki vaan pimenee ja siinä se. Haluaisin kuolla, iltaisin toivon että kun nukahdan en enää koskaan heräisi. Mutta joka aamu herään se perkeleen herätyskello soi ja vituttaa. Toivon että sairastuisin syöpään tai joutuisin liikenne onnettomuuteen. Miksi? koska elämäni on yksinäistä, onnetonta kurjuutta ja haluaisin sen loppuvan. Itsemurha käy mielessäni päivittäin, mutta en pysty itteäni tappamaan. Koska isä,äiskä ja veljeni siitä kärsisivät. He eivät voisi sitä mitenkään ymmärtää miksi kuolin omankäden kautta. Pakko vaan jotenkin jaksaa eteenpäin. Se on aika jännää että minulla on kuitenkin jatkuvasti erillaisia tulevaisuuden suunnitelmia. Tällä hetkellä olen ostamassa asuntoa. Ehkä siksi että sen avulla jaksaisin pysytellä hengissä.
Pelkäätkö
Kuolemaa?
5698
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En pelkää kuolemaa mutta pelkään ehkä kipua, jonka jollain tapaa liitän kuolemiseen. En minäkään usko jumalaan, mutta toisaalta yhtä absurdilta minusta vaikuttaa sekin että kuoleman hetkellä kaikki pimenee eikä sen jälkeen olisi enää mitään. Sekin vaatii samanlaisen uskonhyppäyksen tai -loikan kuin uskontojen doktriinien seuraaminen.
Kuoleman jälkeen on elämää. Tulet yllättymään.
Pelkään kuolemaa, kai siksi koska tuntematon pelottaa, vaikken uskokaan helvettiin enkä persoonan säilymiseen sellaisenaan (korkeintaan jossain yhteismuodossa, kvanttimystiikkaa tai jotain sellaista). Oikeastaan yksinäisyys on harha.
HEI!
Sulla sentään on isä, äiti ja veli ja totesit, että heidän takiaan et voi itsaria tehdä. Just niin, on ajateltava läheisiään!! Puhu heidän kanssaan yksinäisyydestäsi. Luulisi heidän ilmaisevan ämpimät tunteensa sinua kohtaan.
Herärtyskello soi ja ilmeisesti riennät töihin. Monilla ei töitä ole!
Pitää olla tavoitteita elämässä. Ajatella, että sinulla on varaa ostaa asunto ja että saat pankista lainaa, eikä luottotiedoissasi ole häikkää!
Toisaalta, materiaa ei tule liika arvostaa, mutta hyvä niinkin. Huomaatko, kuinka paljon positiivisia asioita sain kerättyä kirjoituksestasi?
Olisitko halunnut olla linja-autossa Benalmadenan ja Torremolinoksen välisellä moottoritiellä? Kamalaa jälkeä se oli. Eli pienstä ovat onnettomuudet ja sairaudet kiinni. Ei niitä tartte toivoa.
Samoja fiiliksiä, koittanut jo jonkin aikaa saada ihmiskontakteja huonoin tuloksin. Kaikilla muilla on oma elämänsä, mulla oma ei oikeen onnistunut. Käyn tällä hetkellä inttiä, siel ei ainakaan tarvi ajatella. Kuolemaa tosin pelkään vaikka onneton olenkin, tuntuu lohduttomalta että kaikki ajatukset ja ponnistelut parempaan olisivat turhaa. Mutta olen sen verta realisti että eiköhän loppupeleissä kaikki lopu kun päästä sammuu valot.