Oscillococcinumin alkuperä

Monia on hämmentänyt myskisorsan maksasta ja sydämestä tehtävän Oscillococcinumin alkuperä. Sitä myydään homeopaattisena valmisteena Ranskassa nuhan kaltaisiin oireisiin. Valmistetta kauppaa homeopaattisena tuotteena Boiron, mutta klassisen homeopatian mukaisesta lääkkeestä ei ole kyse.

Oscillococcinumin alkuperä on ranskalaisen Joseph Royn toiminnassa. Hän tutki ensimmäisen maailmansodan aikana espanjantautiin sairastuneiden verta mikroskoopilla ja näki, että siinä oli erikoinen organismi, kahdesta pallosta koostuva värähtelevä bakteeri, joka saattoi kasvaa ja supistua. Hän antoi sille nimen Oscillococci. Roy näki samoja bakteereja lisäksi syöpäpotilaiden veressä ja kasvaimissa. Samoja löytyi lisäksi kuppatautisilta, tuberkuloosipotilailta, reumaatikoilta, vihurirokkoa sairastavilta ja ihottumaisilta. Roy keksi että kyseessä täytyy olla universaali taudinaiheuttaja ja hänelle tuli mieleen Hahnemann, joka oli väittänyt, että mitään sairauksia tai niiden erilaisia syitä ei ole vaan aina on kyse miasmasta. Roy arveli löytäneensä ratkaisun kaikkiin sairauksiin (tai siis oireisiin kuten homeopaatikot sanovat).

Valitettavasti kukaan muu kuin Roy ei ole koskaan nähnyt oscillococcia ja koululääketieteen näkemyksen mukaan monet mainituista sairauksista ovat virustauteja eikä ainakaan virus näkyisi Royn heikossa mikroskoopissa.

Homeopaattisen periaatteen mukaan on selvää, että jos oscillococci aiheuttaa terveillä kaikki oireet, niin laimennetun oscillococcin täytyisi parantaa kaikki oireet. Näin kaikki sairaudet olisi voitettavissa.

Royn käsityksen mukaan oscillococcia saataisiin eristettyä parhaiten tappamalla myskisorsa ja ottamalla siltä 35 grammaa maksaa ja 15 grammaa sydäntä. Sitä sitten uitettiin 40 päivää pullossa ja saatiin homeopaattinen lähtöaine. Siitä lopulta laimennetaan homeopaattinen tippa. Jos päätät tehdä oscillococcinumia itse, niin muista, että pitää löytää se myskisorsa. Lääkepaketin kyljessä on annettu latinalainen nimi ihan eri sorsalle.

Potensoimisessa ei tarvitse olla kovin tarkka. Oikeaoppisesti toistuvia laimennuskertoja ei tarvita vaan Oscillococcin teossa noudatetaan ns. Korsakovin menetelmää. Siinä lähtöainetta kaadetaan vesipulloon, ravistetaan ja kaadetaan melkein kaikki pois. Arviolta prosentti jää jäljelle. Sitten otetaan lisää vettä, ravistetaan ja taas pullo tyhjennetään. Lopulta jäljellä on pelkkää vettä, joka imeytetään sokerirakeisiin.

Jos Roy oli oikeassa, niin valmisteen pitäisi tehota kaikkeen. Jostain syystä Boiron suosittelee sitä vain nuhaan, joka paranee itsetäänkin.