Mistä tiedät, että olet saanut Pyhän Hengen? Oletko saanut sen jonkun ihmisen välityksellä?
Miten voit olla varma, että se on juuri Pyhä Henki, mikä sinussa vaikuttaa?
Saitko sen rukoilemalla? Teitkö päätöksen, että nyt annat elämäsi Kristukselle ja allekirjoitit paperin ja liityit seurakuntaan? Koitko synnintuntoa? Vai järkeilitkö, että varmuuden vuoksi kannattaa uskoa?
Miltä se tuntui, kun sait Pyhän Hengen? Tapahtuiko silloin jotain erityistä?
Tässä on paljonkysymyksiä, joita olen viime aikoina miettinyt. Kertoisitteko miten olette tulleet uskoon ja miksi olette liittyneet juuri esikoislestadiolaisiin.
Miten voit olla varma, että se on juuri Pyhä Henki, mikä sinussa vaikuttaa?
Saitko sen rukoilemalla? Teitkö päätöksen, että nyt annat elämäsi Kristukselle ja allekirjoitit paperin ja liityit seurakuntaan? Koitko synnintuntoa? Vai järkeilitkö, että varmuuden vuoksi kannattaa uskoa?
Miltä se tuntui, kun sait Pyhän Hengen? Tapahtuiko silloin jotain erityistä?
Tässä on paljonkysymyksiä, joita olen viime aikoina miettinyt. Kertoisitteko miten olette tulleet uskoon ja miksi olette liittyneet juuri esikoislestadiolaisiin.
Vastaukset 30
Vanhimmat
liitytä ,99 % syntyy es lessuiksi.
Eli "sisälähetyksen" kautta :)))))
Ensinnäkään "lessuus" ei pelasta ketään. Pelastukseen tarvitaan usko Kristukseen.
Sinun tulisi kysyä sitä, että kuinka SINÄ voisit päästä taivaaseen, kun olet niin syntinen ihminen, ja ilman Kristusta kuoleman oma.
Nämä nyt esittämäsi kysymykset ovat täysin turhia ja tarpeettomia. Näiden utelujen taustalla voi olla myöskin Jumalan vastavoima.
Mitä minun pitää tekemän, että minä taivaan valtakunnan perisin ?
Kuinka MINÄ voin päästä taivaaseen, kun olen niin syntinen ihminen?
En vastusta Jumalaa!
Voitteko nyt kertoa mitä minun pitää tehdä tai mitä pitää tapahtua, jotta voisin saada uskon ja mistä tiedän milloin olen saanut Pyhän Hengen, jos sen olen saanut tai saan.
Niinpä niin oi ihminen.
Uskomalla Jeesuksen Jumalan pojaksi, sinä pelastut, muuten se ei taida oikein käydä.
Etsi seurakunta, ja uskovaiset, sinulla oli niin paljon kysymyksiä, siellä ne ratkaistaan parhaiten. Ei netti seuroissa .
Raamattuasi, Joh. 3:16
Voisitko kertoa mitä vastauksesi tarkoittaa. En oikein ymmärrä.
Minä uskon, että Jeesus on Jumalan Poika. Onko minulla nyt Pyhä Henki? Mistä tiedän, että minulla se on?
Kiitos, kun vastasit, mutta osaisitko kertoa miten sinä sait Pyhän Hengen, vai oletko sinä saanut vai et? Mistä tiedät? Tunnetko sisälläsi varmuuden siitä vai saitko sen jonkun välityksellä?
Mistä löydän sellaisen seurakunnan, jossa varmasti on Pyhä Henki?
kun ei kysyvälle vastata taas! Ehkä ajattelette, että kyseessä on trolli, mutta mitä sitten? Hyviä kysymyksiä silti mielestäni! Täällä kyllä vastataan kaikenlaisiin riitakysymyksiin ja jostain vaatetusasioista tulee pitkät pätkät teksitä, mutta jos joku (ehkä etsivä) kyselee uskovaisten kokemuksia, ei kukaan halua vastata.
Minä tulin uskovaiseksi, kun kuuntelin Jumalan Sanaa. Ensin tajusin olevani syntinen. Tajusin, etten ole kelvollinen taivaaseen. Sitten kuulin vapauttavat sanat: nosta pääsi ja katso Golgatan keskimmäiselle ristille ja usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Hän on maksanu velkasi täydellisesti. Minun ja Jeesuksen välille syntyi sinä päivänä ikään kuin "rakkaussuhde!. Uskoni on yksinkertaisesti turvallistsa luottamista Jeesukseen, tuntui tai näytti miltä hyvänsä. Siitä tiedän ja uskon, että minulla on Pyhä Henki. En useinkaan näe enkä tunne sitä, mutta koska uskon Jeesukseen ja hän on luvannut olla kanssani Pyhän Henkensä kautta, niin minulla täytyy olla myös Pyhä Henki. Uskoni ei siis perustu omiin kokemuksiini ja tuntemuksiini, vaan Jumalan armollisiin lupauksiin.
Seurakuntaan (sekä esikoislestadiolaisuuteen että luterilaisuuteen) olen kuulunut aina, joten ei tarvinnut liittyä mihinkään.
Toivottavasti tästä oli jotain apua.
Me jotka emme saa aina sanaa suusta, kumarramme ja pokkaamme sinulle .
teko uskossa olette,kokemukset puuttuu,joten et pysty kertomaankaan omastas toisille,mutta tuomitsemassa olette kyllä nopeasti,semmosia olette "kuis sittin" opetuslapset...
Kiitos nm. uskis vastauksestasi. Luin mielenkiinnolla vastauksesi.Sanoit, että olet aina kuulunut esikoisseurakuntaan. Milloin sitten tuo Jumalan Sanan kuunteleminen herätti sinut ymmärämään olevasi syntinen. Jo lapsena, vai vasta aikuisena? Etkö todella ole kokenut mitään erityistä?
Olen vähän kummastellen katsonut tätä hiljaisuutta, mikä aloitukseni jälkeen tuli.
Sitä riitaa meinaa helposti tulla ja pois sysäämistä.
Luulin, että täällä on tulisieluisia uskovia, jotka vastaisivat tällaiseen helppoon kysymykseen mielellään. Tai ainakin luulin sitä helpoksi, kun olen lueskellut tätä palstaa. Olen saanut sellaisen käsityksen, että täällä kirjoittelee oikeita Pyhän Hengen saaneita uskovia, jotka toisille kirjoittajille vastailevat asiantuntevan oloisesti. Mutta ehkä olen kuvitelmineni väärässä.
Löytyisiköhän muiden uskovaisten palstalta helpommin oikeita vastauksia kysymyksiini? Ehkäpä käyn kokeilemassa. Jospa sieltä löytyykin sitä oikeaa uskoa ja Pyhän Hengen kokemuksia, joista olisin halunnut kuulla.
Olisin vaan niin mielelläni halunnut kuulla juuri esikoislestadiolaisten kokemuksista ja käsityksistä. Vai onko niin, että täällä ei oikeasti olekaan esikoislestadiolaisia kirjoittajia, vaan ulkopuolisia, jotka sotkevat ja kiusaavat esikoislestadiolaisia täällä. Anteeksi vain, mutta välillä tuntuu siltäkin. On vaikeaa löytää täältä sellaista asiaa mitä etsii, siksi kysyin. Vieläköhän joku vastailisi.
sinua pidetään trollina - tai kysymystäsi siis. Siitä hiljaisuus!
Tosi on myös se arvelusi, että täällä kirjoittelevat muutkin kuin esikoislestadiolaiset. Tämähän on avoin palsta kenelle tahansa.
Jokainen voi tietenkin kertoa vain omista kokemuksistaan. Minä olen kuten uskis kasvanut esikoislestadiolaisessa perheessä. Lapsuuteni ja nuoruuteni vietin noissa seuraympyröissä. Aivan pikkuisena muistan uskoneeni hyvin luottavaisesti ja todella kuten lapsi Jumalaan ja Jeesuksen kärsimys tuntui tosi pahalta - en sitä ajatellut sovitustyönä itseni puolesta silloin.
Sitten myöhemmin kuuntelin lukemattomia saarnoja ja tunsin olevani syntinen - kuitenkin nykytilanteesta käsin tuntuu siltä, että silloin sanalla SYNTI oli enemmän merkitystä kuin sanalla JEESUS KRISTUS. Minä koin elämän aika ahdistavana, koska pelko hallitsi elämääni enemmän kuin mikään kristityn vapaus. En varmaan oikein käsittänyt koko asiaa.
Sitten keski-iän myllerryksissä, kun omat lapset alkoivat mennä omille teilleen aloin todella kysellä itseltäni, mitä uskon vai uskonko mitään. Olin jo jättämässä kaiken turhana ja omaksumassa itselleni sellaisen Jumalan, jonka voisin hyväksyä. Pidin Raamatun Jumalaa ristiriitaisena enkä ymmärtänyt vanhaa testamenttia ollenkaan. Pyysin kuitenkin apua itselleni tyhjiöön, joka elämääni oli tullut kaiken vanhan murennuttua.
Olen joskus siitä kertonutkin täällä palstalla, kuinka sitten ihmeellisesti löysin Raamattu kannesta kanteen -ohjelmat Radiodeistä. Aloin kuunnella niitä. Ostin noista ohjelmista tehtyjä kirjoja ja ahmin niitä.
Sana alkoi avautua. Se ei ollut mikään kertakaikkinen kokemus, jonka voisin sanoa tapahtuneen juuri tietyllä hetkellä. Aloin vain ymmärtää vähitellen ihmeellistä SANAA, joka toi avun elämäni kipukohtiin. Varsinaisesti mikään ei muuttunut ulkonaisesti, mutta olen usein saanut tuntea syvää rauhaa. Olen ymmärtänyt olevani vain vastaanottaja suurenmoisessa pelastustyössä. Pyhä Henki on luvattu kaikille, jotka uskovat - se on asia, josta vähemmän minun ymmärtääkseni lestadiolaisuudessa keskusteltiin (kokemukseni ovat siis juuri omiani enkä voi tietysti tietää muuta kuin mitä tiedän!) Koko usko ja pelastusvarmuus ovat ainakin minulle sellaisia syviä ja hiljaisia asioita, joiden äärettömyys joskus tuntuu mykistävältä.
Olen enimmäkseen omissa oloissani viihtyvä ja nautin hiljaisuudesta. Saan hyväksyä itseni tällaisena ja tunnen itseni hyväksytyksi - ympärilläni ei tarvitse olla kuohuvaa seurakuntaelämää eikä merkillisiä kokemuksia tai niiden etsintää.
Tunnen itseni onnelliseksi, vaikka kaikenlaisia vastuksia ja vaikeuksia ja murheita elämässä onkin. Nämä Jeesuksen sanat:"Rauhani minä annan teille! En minä anna niinkuin maailma antaa..." ovat tulleet eläväksi todellisuudeksi ja olen siitä kiitollinen.
millaisista kokemuksista haluaisit kuulla. Jos tarkoitat voimakkaita hurmoksellisia tuntemuksia, näkyjä tms. niin minulta et kuule sellaisia kokemuksia :)
Sain uskon omakseni joskus aikuisuuden kynnyksellä, ehkä n. 15-vuotiaana kun aloin enemmän kiinnostumaan Jumalan sanasta ja kuuntelemaan sitä. Koin aika voimakkastikin Jeesuksen rakkauden syntistä ihmistä - minua - kohtaan ja tajusin, miten suuri armo minua on kohdannut. Sydämessäni lauloin kiitosta Herralleni, olo oli kevyt ja onnellinen.
Tällaisia hetkiä tulee aina joskus, mutta useimmiten usko on hiljaista, turvallista luottamusta myös ahdistuksen ja tuskankin keskellä. Se tuo mielekkyyden ja ilon myös kärsimyksiin. Se ei ole kulkemista voitosta voittoon, vaan turvautumista Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa, kiinnittymistä yksin Jumalan Sanaan. Kuulostaako houkuttelevalta?
Aika monen mielestä ei kuulosta ja siksi kristinusko ei monia kiinnostakaan. Mutta kun sen on itse kokenut, miten mittaamaton siunaus ja turva se on elämässä (ja kuolemassa), siitä ei koskaan luopuisi.
Kysyit toisessa viestissäsi, mistä löytäisit seurakunnan, jossa on varmasti Pyhä Henki. Vastaan, että Pyhä Henki ei ole sidoksissa ihmisiin, eikä ihmisyhteisöihin. Pyhä Henki on sidottu Jumalan muuttumattomaan Sanaan. Ainoastaan Jumalan sanaa tutkimalla ja tutustumalla siihen, voit löytää kestävän kallion, eli Jeesuksen. Jos asia kiinnostaa, suosittelen kuuntelmaan esim. Radioraamattukoulun ohjelmia. Niitä voi kuunnella netin kautta. En nyt muista osoitetta, mutta googlaa "Radioraamattukoulu".
ehkä kuuluisi ollenkaan tälle palstalle! Vaikka pidän itseäni esikoislestadiolaisena, en tiedä onko tämä ollenkaan sitä, mitä he ajattelevat...
Anteeksi, jos loukkaan joidenkin ajatuksia tai esikoisia tällä kirjoituksella!
kokemuksistasi! Kiitos kun jaoit ne kanssamme. Tunnistin kirjoituksestasi paljon myös omia kokemuksiani.
lukea muidenkin kokemuksia! Ne yleensä ovat antoisimpia keskusteluja. Rohkeasti kaikki mukaan :)
Kiitos teille, jotka olette kuvailleet uskoanne ja uskoon tuloanne.
Tällaisia juttuja on mukava lukea. Kukaan ei voi sanoa, että olet väärin kokenut, koska se on sinun kokemuksesi.
Toivottavasti saan vielä lisää kertomuksia. Näistä kirjoituksista saan sen käsityksen, että ette olisi saaneet apua tai uskoa esikoislestadiolaisesta seurakunnasta vaan radio-ohjelmien kautta. Minua vähän ihmetyttää se. Luulisin kuitenkin, että esikoislestadiolaisuudessakin saadaan usko ja Pyhä Henki ja syntien anteeksi julistaminen. Tunnen joitakin esikoislestadiolaisia ja olen ymmärtänyt, että he saavat hoitoa ja apua omassa seurakunnassaan. Olenko väärässä?
Toivotan kaikkea hyvää ystävällisille kirjoittajille. On ilo, kun on rauhallista ja voi keskustella sellaisista asioista, jotka oikeasti kiinnostavat.
Ensinnäkin lähden siitä, että Pyhää Henkeä ei saada jostakin seurakunnasta, vaan Jumalalta - Jumalan Sanan kautta. Kun Jumalan Sana julistetaan oikein ja väärentämättömänä, niin silloin Pyhä Henki toimii. Tätä oikeaa sanaa kulee myös esikoislestadiolaisuudessa. Itse koin alun perin juuri seuroja kuunnellessani, että olen syntinen ja tarvitsen Vapahtajaa. Sain kuulla synninpäästön ja sain asuvaisen Pyhän Hengen.
Silloin ajattelin, että tämä on se oikea seurakunta. Myöhemmin sitten minulla oli vaikeita aikoja, koin kai jonkinlaisen uskonkriisin. Sen seurauksena tajusin, ettei Jumalan apu ja Pyhä Henki olekaan sidoksissa johonkin tiettyihin ihmisiin. Sain apua monista luterilaiseen teologiaan perustuvista opetuksista, kirjoista ja juuri näistä Radioraamattukoulun ohjelmista. Ja myös esikoislestadiolaisilta ystäviltäni.
Nykyisin en halua jaotella ihmisiä sen mukaan, mihin seurakuntaan he kuuluvat. Apua ja tukea omalle uskolle voi saada joskus yllättävistäkin paikoista.
Pyhä Henki on sidottu Jumalan sanaan, ei minkään yhdistyksen jäsenrekisteriin.
Mutta pyhä henki on sitonut niiden nimet taivaissa, eikä teillä ole mitään asiaa koskea siihen kirjaan, olettepä kuinka itsepyhiä hyvänsä.
Ei siihen voi maanpäältä, kirjoittaa kirjaintakaan, Viimeisenä päivnä otetaan kirjat, ei vieläkään ihminen, vaan enkelit .
Ne kirjat (2) ovat lentävät, ja isot n. 3x5 m.
Paksuus noin 1 m. kirjoilla on siivet .
Jeesus Kristus tulee viimeisenä päivänä, tuomitsemaan kaikkia pilvissä kohisten, silloin ei yksikään enää ehdi tehdä parannusta . Vaan kaikki asiat pitää olla tehty/suoritettu .
Haluaisin sanoa, että esikoisseurakunta on minun hengellinen kotini. Olen sieltä paljon saanut, mm. hyvät ystäväni, joista olen onnellinen! Olen kuullut siellä myös paljon mahtavia saarnoja ja saanut hyvää opetusta.
Tuolla eräässä ketjussa oli kirjoitus, jonka olisin halunnut kopioida, mutta se ei onnistunut. Tuo kirjoittaja puhui juuri siitä, mikä on tuntunut minusta ahdistavalta lestadiolaisuudessa. Ja se on tuo toisten uskon mitätöiminen ja tyhjäksi tekeminen! Kukaan muu ei VOI käsittää uskoa kuin vain tähän seurakuntaan tullut ja vain juuri näin parannuksen tehnyt!
Siitä on tullut omien kokemusteni jälkeen kipeä kohta. Tiedän, että asia ei ole niin kuin opetetaan (en tiedä opettavatko kaikki niin).
Itse koin seurapenkissä istuessani hyvin usein, että minun pitäisi täyttää mitat joita en vain pysty täyttämään. Minun olisi pitänyt olla sellainen ja tällainen tai ainakin tulla sellaiseksi ja tällaiseksi ja näyttää tuolta ja tältä. Siinä syy, että sitten tuollainen tähän seurakuntaan sitoutumaton sananselitys radiosta tuntui mahtavalta.
Minulle on suoraan sanottu, että tämä olisi vain sitä, että haluan "lihallista vapautta" ja siksi olen hakenut "helpompaa" tietä. Siitä ei kuitenkaan ole kysymys. En milloinkaan aiemmin ole ymmärtänyt synnin syvyyttä niin kuin noiden selitysten jälkeen - se on syvää tietoisuutta itsestäni ja tietoisuutta myös siitä, että minun ei tarvitse hakea itsestäni mitään perusteita kelvatakseni Jumalalle. Voin uskoa itseni Jumalan lapseksi ja minulla on pelastusvarmuus, jonka tärkeyttä myös Luther korostaa!
En halua missään nimessä sanoa, ettei tuossa seurakunnassa tulla autuaaksi - en toki! Ei sekään olisi totta!
Toivon vain, että ymmärtäisimme toisiamme ja sen, että monta tietä ei todellakaan ole - on vain yksi tie ja se on Jeesus Kristus!
Olen lukenut muitakin avauksia ja huomannut, että jotkut nimimerkit aika kärkkäästi sanovat toisille kirjoittajille mielipiteitään ja jakelevat Raamatunlauseita opiksi muille.
Halukkaasti lukisin täällä heidän kokemuksiaan Pyhän Hengen saamisesta ja uskoon tulostaan. Jostainhan tuollainen varmuus ja tietäminen toisten uskon laadusta tulee.
Voiko Pyhä Henki lähteä ihmisestä pois? Tai siis voiko ihminen luulla vielä olevansa uskova, vaikka ei enää olisikaan? Tämä kyselemiseni tuntuu varmaan kummalliselta, mutta asia kiinnostaa kovasti.
Muuttuuko ihminen jotenkin, kun Pyhä Henki tulee häneen tai kun hän uskoo syntiensä anteeksiantamuksen?
Miksi olet juuri esikoislestadiolainen etkä esimerkiksi vanhoillislestadiolainen tai adventisti tai helluntailainen tai pelkkä kirkkouskova tms.?
Siinäpä se salaisuus onkin, miksi juuri minä. Tätä Jumalan sovinnon salaisuutta enkelitkin nähdä himoitsevat.
että Esikoislestadiolaiset ovat valittuja. Uskotko, että teillä on oikea oppi että ihmiset pääsevät taivaaseen sitä opetusta seuraamalla? Miten sinä olet kokenut uskoon tulon ja Pyhän Hengen saamisen?
Herätyksen kautta jonka sain n. 16v. olin kyllä lapsuuden kristitty 0-16 v. ja sain armon tuntea, että olen tehnyt parannuksen, ja että Jeesus on antanut synnit anteeksi, Saarnaaja oli Julistanut Juhllisesti JUMALAN puolesta Jeesuksen veressä ja nimessä .
Jälkeen olin niin keveällä mielellä että eipä meinannut jalka maata tavoittaa, oli kuin olisin kulkenut vähän irti maasta. Tätä kesti noin kaksi viikkoo, sen jälkeen alkoi vähä vähältä palata normaali elämän meno .