Ensiksi haluan sanoa että moralisoijat, syyttäjät ja tuomitsijat älkää vastatko tähän viestiin mitään, koska itse tiedän virheeni ja kannan siitä vastuun..
En mitään pitempää stooria tähän nyt väsää, mutta kerron nyt pääpiirteet asiasta
Yritin mieheni kanssa muutaman vuoden lasta, tuloksetta. Erosimme sitten juuri tämänkin asian takia kun lapsen yrittäminen oli niin ylivoimaista ja halu saada lapsi oli minulla niin kova, että se ressasi sitten miedän molempien elämää. (tiedän että 2 vuotta yrittämistä ei ole edes paljon) ja siinä suhteessa oli paljon muutakin vialla.
Ikää minulla on 23 vuotta. Opiskelen viimeistä vuotta. Laskimme että pärjäämme mieheni hyvillä tuloilla jos tulen raskaaksi enenn kuin valmistun. Noh, nyt kun ero tapahtui niin miehestäni ei enää hyötyä ollut tähän lapsen teko hommaan..
Olin tietenkin surun murtama pitkään. Erosta on nyt vousi aikaa.
Harrastin muutaman yhden illan jutun, koska kaipasin jotain läheisyyttä. Molemmilla kerroilla käytimme kondoomia silloisen kumppanin kanssa.
Edellisestä kumppanista on nyt kuukausi aikaa ja tajusin olevani raskaana. Olen tästä tietysti äärettömän iloinen, mutta en tiedä mitä tekisin. Lapsen isästä en tiedä muuta kuin nimen. Tiedän, erittäin vastuutonta, mutta monethan näitä yhden illan juttja harrastaa eikä sitä puhelinnumeroita ja siviilisäätyjä silloin kysellä. Ehkäisyä kun käytimme niin en edes ajatellut että voisin siitä raskaaksi tulla. Niin kuitenkin kävi.
Valmistun nyt ensi kuussa. Töitä olisi tiedossa, mutta onkohan sitten kun selviää että jäisin äitiyslomalle puolen vuoden jälkeen.. Saanko minä valtiolta mitään elatusmaksuja joka tässä tapauksessa ei lapsen isältä tule, koska en hänelle edes pysty lapsesta ilmoittamaan jollen sitten ihmeen kaupalla häneen jossain kadulla törmäisi.
Pidän itseäni hirveänä ihmisenä. En olisi ikinä edes uskonut että tulen raskaaksi koska yritimme kuitenkin kaksi vuotta tuloksetta, nyt sitten tulin kuitenkin.. Aborttia en missään nimessä halua tehdä, koska olen lapsen halunnut jo pitkään. Eikä tämän lapsen pitäisi kärsiä omasta tyhmyydestäni.
Tiedän että pärjäisin lapsen kanssa yksin. Rahallisesti olisi kyllä tiukkaa, mutta uskoisin että saisin kyllä töitä kun lapsi olisi sen ikäinen että se menisi päivähoitoon.. Mutta kuitenkin mua pelottaa, että pärjäisinkö rahallisesti.. En koskaan ole ajatellut että tulisin raskaaksi tuntemattomalle miehelle yhdenillan jutun seurauksena. Halusin lapsen rakkaan mieheni kanssa, mutta se ei ole enää edes mahdollista. Kun erosimme miehen kanssa, niin hän oli kahden kuun päästä kihloissa toisen tytön kanssa..
En oikein tiedä mitä tällä viestillä nyt ajan takaa. Ehkä olen vielä aivan sekaisin raskaustiedosta.. Ajattelin että mulle ei koskaan kävisi näin. AJattelin sitäkin että en koskaan voi saada lasta, koska en tähänkään päivään mennessä raskaaksi tullut. Lapsi oli se jota halusin kaikkein eniten ja olen suunnitellut lapselleni nimeä ja mitä kaikkiea ihanaa teemme yhdessä. Mutta nyt sitten olen raskaana, eikä lapsen isästä tietoa.. :( En tiedä mitä tekisin...
Kiitos jos joku osaa auttaa ja sanoa edes jotain järkevää..
En mitään pitempää stooria tähän nyt väsää, mutta kerron nyt pääpiirteet asiasta
Yritin mieheni kanssa muutaman vuoden lasta, tuloksetta. Erosimme sitten juuri tämänkin asian takia kun lapsen yrittäminen oli niin ylivoimaista ja halu saada lapsi oli minulla niin kova, että se ressasi sitten miedän molempien elämää. (tiedän että 2 vuotta yrittämistä ei ole edes paljon) ja siinä suhteessa oli paljon muutakin vialla.
Ikää minulla on 23 vuotta. Opiskelen viimeistä vuotta. Laskimme että pärjäämme mieheni hyvillä tuloilla jos tulen raskaaksi enenn kuin valmistun. Noh, nyt kun ero tapahtui niin miehestäni ei enää hyötyä ollut tähän lapsen teko hommaan..
Olin tietenkin surun murtama pitkään. Erosta on nyt vousi aikaa.
Harrastin muutaman yhden illan jutun, koska kaipasin jotain läheisyyttä. Molemmilla kerroilla käytimme kondoomia silloisen kumppanin kanssa.
Edellisestä kumppanista on nyt kuukausi aikaa ja tajusin olevani raskaana. Olen tästä tietysti äärettömän iloinen, mutta en tiedä mitä tekisin. Lapsen isästä en tiedä muuta kuin nimen. Tiedän, erittäin vastuutonta, mutta monethan näitä yhden illan juttja harrastaa eikä sitä puhelinnumeroita ja siviilisäätyjä silloin kysellä. Ehkäisyä kun käytimme niin en edes ajatellut että voisin siitä raskaaksi tulla. Niin kuitenkin kävi.
Valmistun nyt ensi kuussa. Töitä olisi tiedossa, mutta onkohan sitten kun selviää että jäisin äitiyslomalle puolen vuoden jälkeen.. Saanko minä valtiolta mitään elatusmaksuja joka tässä tapauksessa ei lapsen isältä tule, koska en hänelle edes pysty lapsesta ilmoittamaan jollen sitten ihmeen kaupalla häneen jossain kadulla törmäisi.
Pidän itseäni hirveänä ihmisenä. En olisi ikinä edes uskonut että tulen raskaaksi koska yritimme kuitenkin kaksi vuotta tuloksetta, nyt sitten tulin kuitenkin.. Aborttia en missään nimessä halua tehdä, koska olen lapsen halunnut jo pitkään. Eikä tämän lapsen pitäisi kärsiä omasta tyhmyydestäni.
Tiedän että pärjäisin lapsen kanssa yksin. Rahallisesti olisi kyllä tiukkaa, mutta uskoisin että saisin kyllä töitä kun lapsi olisi sen ikäinen että se menisi päivähoitoon.. Mutta kuitenkin mua pelottaa, että pärjäisinkö rahallisesti.. En koskaan ole ajatellut että tulisin raskaaksi tuntemattomalle miehelle yhdenillan jutun seurauksena. Halusin lapsen rakkaan mieheni kanssa, mutta se ei ole enää edes mahdollista. Kun erosimme miehen kanssa, niin hän oli kahden kuun päästä kihloissa toisen tytön kanssa..
En oikein tiedä mitä tällä viestillä nyt ajan takaa. Ehkä olen vielä aivan sekaisin raskaustiedosta.. Ajattelin että mulle ei koskaan kävisi näin. AJattelin sitäkin että en koskaan voi saada lasta, koska en tähänkään päivään mennessä raskaaksi tullut. Lapsi oli se jota halusin kaikkein eniten ja olen suunnitellut lapselleni nimeä ja mitä kaikkiea ihanaa teemme yhdessä. Mutta nyt sitten olen raskaana, eikä lapsen isästä tietoa.. :( En tiedä mitä tekisin...
Kiitos jos joku osaa auttaa ja sanoa edes jotain järkevää..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Paljon onnea vauva uutisesta!
Mielestäni sinun kannattaisi soittaa kelalle heti huomenna tai mennä vaikkapa käymään. Puh. numerot ja muut yhteystiedot saat tietenki kela.fi sivuilta..ja kyllähän siellä lukeeki kaikki ne avustus asiat.. Tottakai sinulle maksettaisiin täydet tuet, koska olet yksinhuoltaja. olen kuullut että tukea maksettaisiin niin että 300e jäisi käteen. (vuokran maksujen yms. jälkeen tietty) Riippuu varmaan sinun asunnon koosta yms. tottakai menet töihin, silloin äitiyspäivärahanki pitäis olla isompi.. Ja kyllä niitä lapsia saa tehdä ja töitä on äitiysloman jälkeen. kait se ois laitonta jos potkut antais ku raskaaksi tulee tai ei töihin ottais..
Mutta kyllä sitä pärjää varmasti ainaki rahallisesti. Jos osaa kontrolloida omia ostoksia yms. menoja niin hyvin kaikki menee! Ja vaaviki syö n.6kk pelkkää tissiä niin ei tarvi heti olla pilttejä ostamassa :)
Mutta nämä minun antamat tiedot ei ole varmasti ihan luotettavia..kysy/lue sieltä kelalta niin saat varmasti oikean vastauksen.
Sen verran tosta sun ex miehestä että aika moista meininkiä ku heti on kihloihin vieny uuden naisen. eikös sekin jo osoita kypsymättömyyttä.?
Mun tuttu sai yksin vauvan ja niin oli kuulemma parempikin kun mies oliki melkonen pentu. Nyt on tytär alle vuoden ikänen, äidillä uus ihana mies ja vaavi alullaan. :) Kyllä se siitä suttaantuu ja olet vielä niin nuori että Se Oikea on varmaan vasta tulossa.
Onnea vauvauutisesta:) Tarinasi oli kyllä koskettava. Minäkin olen sitä mieltä, että Kelalta parhaat infot saat ja olen vahvasti sitä mieltä, että tulet pärjäämään loistavasti lapsesi kanssa. Hae ihmeessä töihin ja jos jotain ongelmia työpaikan saannin kanssa tulee, voi aina kääntyä jonkun puoleen, joka puolustaa oikeuksiasi:)
Kummasti se elämä heittelee, enkä yhtään ihmettele, että joskus huomaa olevansa tilanteessa, jonka ei pitänyt olla todennäköinen. Minäkin ihmettelen ex-rakkaasi toimintaa..että kihloihin niiin nopeasti??
Voimia ja onnea:)
Ymmärrän tilanteesi. Itse elin vuosia rakkausliitossa ja tulin "pillereiden läpi" raskaaksi. Olimme kihloissa ja onnellisia, kaiken piti olla hyvin. Miespä tuumasi, että abortti on ainoa oikea vaihtoehto. Hän ei lasta halunnut, ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa. Olin järkyttynyt. Tein kiltisti abortin ja kuvittelin, että meillä nuorina ihmisinä on vielä aikaa. Suhde lähti kuitenkin alamäkeen. En meinannut millään päästä asiasta ylitse, mies hautasi asian kokonaan pois mielestä, ei käsitellyt sitä ja me etäännyimme. Erosimme lopulta.
Vietin vauhdikasta sinkkuelämää. Unohdin parisuhteet ja kuvittelin, etten varmaan edes voi saada lasta.
Tulin raskaaksi pitkähkön satunnaisen seksitapailun seurauksena. Vauva syntyy parin kuukauden kuluttua. Elän yksin. Lapsen isä tietää tilanteen kuitenkin. Tulevaisuus on avoinna. Lapsen isä saa tavata lastaan, mutta sen kummempia suunnitelmia tai vaatimuksia ei ole. En edes vielä tiedä, haluanko isyyttä todistettavan virallisesti.
Kyllä kaikki järjestyy! Ymmärrän tuon vaiheen, kun ajatukset myllertää, se on ihan luonnollista! Tsemppiä sinulle kovasti, olet oikeutettu saamaan lapsen nyt, iloitse siitä. Olet varmasti hyvä ja rakastava äiti. Lasta ei vain ollut tarkoitettu ex-miehesi kanssa. Kysy neuvoja Kelasta ja myös suosittelen neuvolaa tai sosiaalityöntekijää, apuja ei ole ikinä liikaa. Puhu avoimesti, vaikka voikin olla vaikeaa avautua tämmöisistä asoista, koet ehkä häpeääkin. Se kuitenkin auttaa sinua ja mitäpä et tekisi tulevan lapsesi eteen. Lapsi tarvitsee äidin, jolla ei ole liian isoa möykkyä sisällä kannettavana. Et ole yksin, vaikket ehkä koskaan tapaisikaan lapsesi isää.
Kaunista odotusaikaa ja onnea elämääsi!
varmasti ihana tunne kun on toivonut ja lapsen saa. mä pitäisin sitä tossa tilanteessa kaikista tärkeimpänä asiana.
ite en kans tekis aborttia.
kyllä pärjäät lapsen kans!! haloo!!! tänä pvänä on niin hyvät tuet ja edut kun vaan osaa hakea!!
ihmeellinen kohtalon sormi että naps tulitkin sitten raskaaksi!! mä riemuitsisin siitä, itsekin hoidoissa käyneenä ja nyt raskaana ; )
onnea elämääsi ja älä mieti liikoja. ehkä tää oli tarkotettu näin käymään sun elämässä.
mä kerron oman tarinani....
elin monta, monta vuotta edellisen mieheni kanssa onnellisesti ja aina tiesin että jokin mättää mutta en tiennyt enkä oikeastaan välittänyt koska mies oli mukava ja miellyttävä ja rakastettava. Suhteessa kerkesi syntyä kaksi lasta ja aina jotenkin toivoin myös kolmatta lasta. ensimmäisen lapsen saaminen kesti useita vuosia ja luulin jo että lapsia ei tulisikaan. Kolmatta lasta aloin varovaisesti puhua kun ystäväpiirissä alkoi taas olla mahoja pystyssä ja itselle nousi hurja vauvakuume... Mutta mies laittoi kampoihin minkä kerkes. aloin ihmettelemään mieheni käytöstä ja sitten lopulta selvisi että ilmoitti itsensä homoksi... olin järkyttynyt, tuo ihana , lempeä rakas mieheni olikin homo! elämässäni oli nuorempana jo tapahtunut ties mitä mutta tää oli kaiken huippu. olin aivan riekaleina... en osannut olla pettynyt tai petetty, rakastin silti miestäni ja hänkin sanoi välittävänsä minusta ja lapsistaan tietysti ennenkaikkea, minkäs voi jos ei vaan haluta eri sukupuoli... pitkät keskustelut käytiin , emme riidelleet, mitä se olisi auttanut? keskustelimme oloistamme. Taisimme puhua jopa enemmän seksuaalisuudestamme molemmat enemmän mitä koko parisuhteen aikana.
Asuimme yhdessä ja katselimme elämää uusin silmin. välillä ahdisti mutta en halunnut jäädä yksin ja kuitenkin mieheni oli se sama ihminen mikä ennenkin. ei meidän elämä siitä muuttunut.. Päätimme vain erota ja asua yhdessä, kaiken tämän keskellä tajusin yhä edelleen haluavani vauvan.. voi taivas. Se vauva asia repi minua kahtia.. . Puhuimme exäni kanssa asiasta, ja hän kannusti jatkamaan elämääni niinkuin minäkin pyysin häntä jatkamaan elämään ja etsimään onneaan. Elämä on täynnä yllätyksiä... sitten seuraava kesänä tapahtumasta törmäsin uuteen mieheen. Olin aivan myyty mutta kaiki varoittivat tuttavapiiristä että ota rauhallisesti... ja päätin ottaakin. Mutta kun ihminen ihastuu niin ihastuu ja kun vastapuolikin oli yhtä ihastunut niin siitä sitten alettiin tapailleen... ihan suhteen alussa mies ilmoitti että jos meistä jotain isompaa tulee niin vauvoja ei ehkä sitten tule. kun on tutkittu ja todettu että mahdollisuudet on hyvin pienet saada jälkikasvua. Olin hetken lyötynä, tämä ihana mies johon törmäsin ei voi saada lasta. Päätin että unohdan koko vauvahaaveeni ja alan vain nauttia olostani lasten ja tämän uuden miehen kanssa....
Ehkäisy oli vähän niin ja näin kun mies kerran oli ilmoittanut että lasta ei voi tulla... ja molemmat kerran vakuuttivat että muuten ovat terveitä niin ehkäisy oli tosi vähäistä. Ei kestänyt kuin muutama kuukausi niin olin raskaana. Aloin varovaisesti puhumaa miehelle että oireita on mutta kumpikaan ei uskonut asiaan. Sitten viikon päästä oireiden alusta minulle tuli virtsaamisongelma ja menin lääkäriin. siellä mainitsin että menkat on myöhässä mutta testiä en ole tehnyt. testi tehtiin ja se näytti plussaa... Soitin heti miehelle ja hän oli taivaivaaallisen onnellinen
. Niin olin minäkin. Olimme juuri omaa yhteistä kotia katselleet ensimmäisiä kertoja ennen raskausoireita ja oli ihanaa että luonto järjesti tälläisen yllätyksen..
Tuli mieleeni, että sun ei ole mikään pakko kertoa tulevalle työnantajalle olevasi raskaana. Jos saat koeajan pidettyä masun piilossa, olet sitten varmemmassa turvassa. Itselleni kävi niin, että menin uuteen työpaikkaan, huomasin vajaan kuukauden päästä olevani raskaana ja kun en oikein luottanut siihen, että työnantaja pitäisi minut töissä kun kuulisi raskaudestani, en kertonut olevani raskaana. Oli vähän ikävää salailla asiaa, mutta selvisin siitä kuitenkin. Tässä tilanteessa pitää ajatella itseään.
Ja toinen asia; jos menet töihin, pidä huoli että tulosi siltä puolelta vuodelta ennen äitiyslomalle jäämistä ylittävät kelan rajan, joka on muistaakseni jotain 7500€. Jos tulosi jää alle sen, on edessä elämä perusäitiyspäivärahoilla. Tee vaikka ylitöitä jos tarvis, ettei näin käy. Itselläni kävi niin ja sitä sitten harmiteltiin..
Onnea vauvan johdosta! Ja tsemppiä jatkossa!
...että jos ennen äitiysloman alkua, tulot edelliseltä puolelta vuodelta (x2 jotta saadaan vertailukelpoiseksi vuoden ajalle) ovat vähintään 20% suuremmat kuin viimeisen vahvistetun verotuksen mukaiset tulot, niin äitiysraha lasketaan noiden viimeisten tulojen mukaan? Se kelan raja joka täytyy ylittää on siis henkilökohtainen, eikä millään tavalla kiinteä. Minimirahoille tippuu vain jos tuloja ei ole ollenkaan.
Olet varmaan oikeassa.
Itselläni vaan kävi niin että vuoden 2006 verotulot eivät riittäneet, koska olin silloin opiskelija ja vaikka olin viimeiset puoli vuotta ollut töissä (aika huonopalkkaisessa) niin raja ei silti ylittynyt ja ilmeisesti joudun peruspäivärahalle. Tuntuu todella epäoikeudenmukaiselta, kun olen kuitenkin ollut töissä viime kesäkuusta asti. Välillä olin kyllä kuukauden työttömänä, mutta siis vaikka olin töissä, jonkin typerien rajojen vuoksi olen samassa asemassa kuin työtön tai opiskelija. Hieman katkera olen.. =/
Mitä muuten tarkoitit tuolla "tulot edelliseltä puolelta vuodelta x2 jotta saadaan vertailukelpoiseksi vuoden ajalle"? Eli voiko tuloja silloin katsoa puolta vuotta taaemmaksikin? Olisin kiitollinen jos viitsisit vastata vielä tähän. Olen vähän hukassa näiden Kelan asioiden kanssa =)
ainakin on laskettu ä-lomaa edeltävän puolen vuoden ajalta.
mulla sattu kerrankin inhimillinen kelan täti kun kävin siellä nuo äippärahalaput laittamassa.
olin viime vuonna töissä huhtikuusta marraskuun alkuun jonka jälkeen jäin työttömäksi. joulukuussa hain äippärahaa 2006 vuoden verotietojen mukaan laskettuna, mutta täti kelalla ilmoitti että voin hakea niitä myöskin noiden mun työtulojen mukaan, vaikka työt oli jo päättyneet kuukausi aiemmin. oletin itse että tämä onnistuu vain jos on hakuhetkellä vielä töissä ja äippäloman alkuun asti.eli äitiysloma alko mulla maaliskuussa ja äippäraha on laskettu viime vuonna tulleiden puolen vuoden työtulojen mukaan, mikä nosti tuota äippärahan määrää melkein 10€ päivässä.
mutta alkuperäiselle täytyy sanoa että ei yksinhuoltajan tarvi noita rahoja kytätä kauheesti. äippäraha tulee niitten tulojen mukaan, mutta siihen tulee lisäksi 146,60€ lapsilisää ja kun isää ei ole lapsella, maksaa sosiaalitoimi 135€ kuussa elatustukea. jos vaan on soskun asiakas muuten, eli saa toimeentulotukea, lasketaan oman perusosan lisäksi lapselle 251€ kuussa perusosaksi. ja täällä ainakin minä sain lastenvaunuja varten 185€ ja pinnasänkyä varten 100€. yksinhuoltajalle se on täydellinen siunaus, vaikka monet sitä mieltä ovatkin että soskussa käyminen on kerjäämistä. itse olen sitä mieltä että tänne on syystä luotu ko. sosiaalijärjestelmä, ja jos ei noita halua käyttää hyväksi, vaikka siihen on tarvetta ja mahdollisuus, niin voi ainakin pitää turpansa kiinni tai muuttaa vaikka afrikkaan köyhäilemään. soskuun saa myöskin onneksi vietyä kohtuulliset sairaalalaskut ja sähkölaskut. ei vaan kannata odottaa että ne sieltä sitä rahaa tyrkyttäisi, vaan kysellä itse että mitä hankintoja varten on mahdollista tukea saada. ja onhan se hienoa että noita rahoja valtiolta liikenee meille oikeille tarvitsijoille, koska voisihan ne kaikki pistää alkoholisteille ym.
Ahaa, pitääpä lähteä käymään uudestaan kelalla. Vaikka mitään en uskalla vielä toivoa..=/ Kiitos sulle, ihanaa kun joku viitsii vastata noin pitkästi! Aurinkoista kevättä! =)
Oikeastaan sun juttu (ihan pakko.. vastata :D)sai mut eilen Kelalle ja niin oli käynyt, että työnantaja oli ilmoittanut mun tulot väärin Kelalla, jonka takia olisin saanut tuota pienintä mahdollista päivärahaa vaikka olin töissä viimeiset puoli vuotta! Eli nyt päivärahan määrä suureni muutamalla eurolla/päivä ja mun olo parani tosi paljon!! Näistä keskustelupalstoista on oikeasti hyötyä! Kiitos ja hyvää kevättä ja odotusta! =)
ihan varmasti rahallisesti. saat valtiolta elatusapuja ja sossu auttaa sinua vuokran maksussa ym. kuluissa varmasti myös ruokarahaa saat. Eipä se toki kuulosta kovin pramealta elämältä, mutta kaikesta selviää. Tarjoat lapsellesi rakkautta, hoivaa ja huolenpitoa sekä turvaa niin se on enempi kuin 800€ hienot yhdistelmävaunut!! Näin on. =)
terv. Joulumasu08
Kiitos kaikille vastauksista.
Olen itsekkin tuota entisen mieheni toimintaa miettinyt. Ei ollut millään tavalla mukavasti minulle tehty ja sitä rupesi miettimään että rakastiko hän mua koskana.. No, sillä ei onneksi ole enää mun elämässäni mitään merkitystä.
Olen todella iloinen vauvasta ja kun tiedän että pärjään, niin se on kaikkein tärkeintä. Ei sillä rahalla sitä onnea tule vaan sillä tavalla miten sen elämän itse itselleen luo.. :) Ja ehkä se oikea mies vielä jossain vaiheessa eksyy mun elämään..
Kiitos kaikille ja hyvää kesän odotusta
Kyllä sinä tulet vaavin kanssa pärjäämään, kun olet vielä nuori nainen ja jaksat muutenkin! Itse olen 32 ja asunto ym. lainat painaa päälle ja olen ihan yhtä hukassa ekan raskauteni kanssa kuin sinäkin! No tosin minulla on rakastava mies, mutta ei hänkään pysty mahaani ja vaivojani puolestani kantamaan :0)
Joskus vielä voi eteesi tulla elämäsi prinssi, joka voisi jopa adoptoida tulevan lapsesi.
Mikään ei hei oo mahdotonta! Ja itse olen hankkinut tulevaa lastamme varten melki kaikki kirpparilta tai netin myyntipalstoilta ja tuttavatkin ovat lahjoittaneet kaikenlaista, joten ei sitä rahaakaan niin mahdottomsti tarvi!
Ja tietty menet töihin, niin saat jotain muutakin ajateltavaa.9kk on yllättävän pitkä aika, ainakin minulle! Ja ei kannatakaan pomolle mitään vielä kertoa, koska voihan karmeimmassa tapauksessa sattua vaikka luonnollinen keskenmeno ja sitten sinä vasta oletkin yksin kotona ja rahaton ja onneton.
Ja KELA:n systeemistä sen verran, että jos äippälomaa edeltävän 6 kk. tulot kahdella kerrottuna (eli laskennallisesti 12 kk) ovat 20% suuremmat, kuin edellisen, vahvistettuun verotukseen perustuvat vuoden (= 12 kk)tulot, niin päivärahat lasketaan sen 6kk mukaan!
Tsemppiä sulle ja muista, ettet ole tehny mitään häpeällistä tai sellaista mitä muut voisivat arvostella ja tuomita. Kaikella asioilla on tarkoituksensa ja kaikill asioilla on tapana järjestyä! Tee itse elämästäsi sellainen, minkälaiseksi sen haluat ja usko omiin kykyihin!