Kerrompa nytten oman tarinani:
Minulla on ruvennut nyt tän vuoden aikana ahdistamaan hirveästi kaikki muut ihmiset (ei ystävät), esitelmät yms. On noi esitelmät kyllä aiemminkin ahdistanut mutta kyllä ne sitten tuli tehtyä. Nyt vaan tuntuu etten millään enää pysty kohtaamaa sitä ahdistusta eli esimerkiksi tekemään jotain esitelmää koulussa. Poissaoloja on kertynyt aika paljonkin, ei ole halunnut mennä joillekin tunneille juurikin sen takia että olisi joku esitelmä joka pitäisi esitellä. Kerroin luokanvalvojalle asiasta joka sitten sanoi, että ei tarvitse tehdä esitelmiä/puheita jos ei halua. Mutta silti oon ollut pois noilta tunneilta. Ja pelottaa se että todennäkösesti kaikki luokkalaiset ottaa semmosen negatiivisen asenteen kun on ainoa joka ei uskalla noita esitelmiä esittää. Harmittaa vaan tosi paljon jos jää luokalleen kun kuitenkin enään noin kuukausi ysiluokkaa jäljellä. Vaikka ihan suhtkoht hyvin koulu on mennyt viimeaikoina, tai no jotain 5, 6 ja 7 numeroita tullut kokeista.
Joku yksityiskoulukin olisi tosi helpottava vaihtoehto, mutta niitäkään tuskin suomessa on montaa. Tai sitten että opiskelu tapahtuu tietokoneen kautta, jos sellaisiakaan on.
Vaikka tässä nyt on vähän päälle kuukausi koulua jäljellä niin se tuntuu ikuisuudelta. Ja poissaolojakin varmasti tulee vielä kun noita esitelmiä on edessä. Välillä joutuu sängyssäkin pyöriin muutaman tunnin, että tulisi uni kun miettii kauheen stressaantuneena seuraavaa koulupäivää.
Sitten ahdistaa myös kaikki sosiaaliset tilanteet ja muut ihmiset. Lähikauppaankin kun menen ja tulee ohikulkijoita niin sillon rupee henkeen ahdistaan, tuntuu ettei saa henkeä. Ja sen takia yleensä päivät meneekin kotona ollessa useimmiten koneella. Ja illalla saatan esimerkiksi lenkille lähteä jotain sellasta reittiä jossa ei ihmisiä paljoakaan tule vastaan. Ja just noi kun koulusta pois niin johtuu osittain myös tästä ihmisahdistuksesta, että haluaa vaan jäädä neljän seinän sisälle ja olla vaan.
Itsetuhoisia ajatuksia on käynyt monta kertaa mielessä. Esim. jotain lääkkeitä ja kaikki olisi ohi.
Osaisiko joku auttaa, että mitä minun täytyisi tehdä? Musta tuntuu että minuun ei auta se, että "pelot täytyy kohdata", sitä enemmän vaan lähden "pakoon" sitä pelkoani.
Kiitos jos jaksoit lukea tekstini ja toivottavasti tähän nyt tuli kaikki oleellinen asia!
Minulla on ruvennut nyt tän vuoden aikana ahdistamaan hirveästi kaikki muut ihmiset (ei ystävät), esitelmät yms. On noi esitelmät kyllä aiemminkin ahdistanut mutta kyllä ne sitten tuli tehtyä. Nyt vaan tuntuu etten millään enää pysty kohtaamaa sitä ahdistusta eli esimerkiksi tekemään jotain esitelmää koulussa. Poissaoloja on kertynyt aika paljonkin, ei ole halunnut mennä joillekin tunneille juurikin sen takia että olisi joku esitelmä joka pitäisi esitellä. Kerroin luokanvalvojalle asiasta joka sitten sanoi, että ei tarvitse tehdä esitelmiä/puheita jos ei halua. Mutta silti oon ollut pois noilta tunneilta. Ja pelottaa se että todennäkösesti kaikki luokkalaiset ottaa semmosen negatiivisen asenteen kun on ainoa joka ei uskalla noita esitelmiä esittää. Harmittaa vaan tosi paljon jos jää luokalleen kun kuitenkin enään noin kuukausi ysiluokkaa jäljellä. Vaikka ihan suhtkoht hyvin koulu on mennyt viimeaikoina, tai no jotain 5, 6 ja 7 numeroita tullut kokeista.
Joku yksityiskoulukin olisi tosi helpottava vaihtoehto, mutta niitäkään tuskin suomessa on montaa. Tai sitten että opiskelu tapahtuu tietokoneen kautta, jos sellaisiakaan on.
Vaikka tässä nyt on vähän päälle kuukausi koulua jäljellä niin se tuntuu ikuisuudelta. Ja poissaolojakin varmasti tulee vielä kun noita esitelmiä on edessä. Välillä joutuu sängyssäkin pyöriin muutaman tunnin, että tulisi uni kun miettii kauheen stressaantuneena seuraavaa koulupäivää.
Sitten ahdistaa myös kaikki sosiaaliset tilanteet ja muut ihmiset. Lähikauppaankin kun menen ja tulee ohikulkijoita niin sillon rupee henkeen ahdistaan, tuntuu ettei saa henkeä. Ja sen takia yleensä päivät meneekin kotona ollessa useimmiten koneella. Ja illalla saatan esimerkiksi lenkille lähteä jotain sellasta reittiä jossa ei ihmisiä paljoakaan tule vastaan. Ja just noi kun koulusta pois niin johtuu osittain myös tästä ihmisahdistuksesta, että haluaa vaan jäädä neljän seinän sisälle ja olla vaan.
Itsetuhoisia ajatuksia on käynyt monta kertaa mielessä. Esim. jotain lääkkeitä ja kaikki olisi ohi.
Osaisiko joku auttaa, että mitä minun täytyisi tehdä? Musta tuntuu että minuun ei auta se, että "pelot täytyy kohdata", sitä enemmän vaan lähden "pakoon" sitä pelkoani.
Kiitos jos jaksoit lukea tekstini ja toivottavasti tähän nyt tuli kaikki oleellinen asia!
Vastaukset 1
Vanhimmat
moi, en tiedä auttaako tämä mitään, mut laitan tähän oman tarinani, miten selvisin ahdistuksesta ja peloista. tässä se on;
mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat): mäkikuismaa (masennukseen) valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen, jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mimulus ja aspen auttavan pelkoihin, rock rose kauhuun, cherry plum kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettävänsä kontrollin. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika.