PELON JA TOIVON AIKA
20. Vuosisadan tilinpäätös 2
Kirjoittanut Max Jakobson 2001
Historia
Max Jakobson on tunnettu auktoriteetti Suomen lähihistoriaan liittyvissä kysymyksissä ja tämän kirjan pohjalta voisi sanoa hänen ansainneen asemansa ja arvostuksensa. Kirja on - ollakseen historiallinen - yllättävän helppo luettava ja siinä olevat henkilökuvaukset tekevät siitä muillekin kuin asiantuntijoille mielenkiintoisen ja nautinnollisen luettavan.
Esipuheessa Jakobson antaa selityksen ja raamit kirjan ajoittain vaihtelevalle esitystyylille. Henkilökohtaiset ja analyyttiset näkemykset liikkuvat sulassa sovussa. Jakobson ei ollut mukana varsinaisessa politiikassa vaan toimi journalistina, diplomaattina, ulkoasiainministeriön virkamiehenä ja Suomen YK:n edustajana. Siksi hänen kuvauksensa tapahtumista voivat olla hieman luotettavampia kuin kovassa politiikassa mukana olleiden, joiden on vielä pitkänkin ajan jälkeen suojeltava joitain ihmisiä tai itseään ja siksi jätettävä asioita sanomatta.
Kirjan suurin teema joka esiintyy kaikenaikaa on Suomen puolueettomuuspolitiikka ja Urho Kekkonen. Mielenkiintoisella tavalla Jakobson ruotii Kekkosen paljon puhuttua luonnetta. Vallanhalun ja ylevien päämäärien taakse on vaikea nähdä ja tietää milla asialla kukakin on. Kekkosella oli Jakobsonin mukaan miltei uskonnollinen näkemys omasta roolistaan Suomen etujen vartijana. Kekkosen älynlahjoja Jakobson tuntuu arvostavan kovasti. Vaikutelmaksi jää, että Kekkonen oli enemmän itään kuin länteen kallellaan.
Kirja on kirjoitettu hyvin ja Jakobsonin suuri ja laaja-alainen lukeneisuus tulee tekstissä esiin voimakkaasti.
Suosittelen kirjaa kaikille historiasta ja maailmanpolitiikasta kiinnostuneille.
20. Vuosisadan tilinpäätös 2
Kirjoittanut Max Jakobson 2001
Historia
Max Jakobson on tunnettu auktoriteetti Suomen lähihistoriaan liittyvissä kysymyksissä ja tämän kirjan pohjalta voisi sanoa hänen ansainneen asemansa ja arvostuksensa. Kirja on - ollakseen historiallinen - yllättävän helppo luettava ja siinä olevat henkilökuvaukset tekevät siitä muillekin kuin asiantuntijoille mielenkiintoisen ja nautinnollisen luettavan.
Esipuheessa Jakobson antaa selityksen ja raamit kirjan ajoittain vaihtelevalle esitystyylille. Henkilökohtaiset ja analyyttiset näkemykset liikkuvat sulassa sovussa. Jakobson ei ollut mukana varsinaisessa politiikassa vaan toimi journalistina, diplomaattina, ulkoasiainministeriön virkamiehenä ja Suomen YK:n edustajana. Siksi hänen kuvauksensa tapahtumista voivat olla hieman luotettavampia kuin kovassa politiikassa mukana olleiden, joiden on vielä pitkänkin ajan jälkeen suojeltava joitain ihmisiä tai itseään ja siksi jätettävä asioita sanomatta.
Kirjan suurin teema joka esiintyy kaikenaikaa on Suomen puolueettomuuspolitiikka ja Urho Kekkonen. Mielenkiintoisella tavalla Jakobson ruotii Kekkosen paljon puhuttua luonnetta. Vallanhalun ja ylevien päämäärien taakse on vaikea nähdä ja tietää milla asialla kukakin on. Kekkosella oli Jakobsonin mukaan miltei uskonnollinen näkemys omasta roolistaan Suomen etujen vartijana. Kekkosen älynlahjoja Jakobson tuntuu arvostavan kovasti. Vaikutelmaksi jää, että Kekkonen oli enemmän itään kuin länteen kallellaan.
Kirja on kirjoitettu hyvin ja Jakobsonin suuri ja laaja-alainen lukeneisuus tulee tekstissä esiin voimakkaasti.
Suosittelen kirjaa kaikille historiasta ja maailmanpolitiikasta kiinnostuneille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.