5. sunnuntai pääsiäisestä (Rukoussunnuntai)
(Ent. Viides pääsiäisen jälkeinen sunnuntai) Evankeliumi: Joh. 16:23 - 33.
Tätä Herra nyt opettaa opetuslapsillensa ja meillekin,
ettemme murheen aikana unhottaisi rukousta. Erittäin lohdullisesti
hän kehoittaa sitä tehdessämme olemaan rohkeat ja pelkäämättä.
»En sano teille», hän puhuu, »että minä olen rukoileva Isää teidän
edestänne, sillä Isä se rakastaa teitä sentähden että te olette
minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä».
Tosin Kristus ei jätä sitäkään sikseen: hän istuu Isän oikealla
puolella ja rukoilee meidän edestämme, niinkuin Paavali sanoo.
Tiedämme myös, että se rukous, jonka hän rukoili seurakuntansa ja
meidän vaivaisten syntisten edestä ehtoollisen asettamisen jälkeen
ja sitten vielä ristillä, on tullut kuulluksi, että se kelpaa vieläkin
ja on voimallinen aina maailman loppuun asti. Mutta te ette ole
sen tarpeessa, Kristus sanoo, että minä rukoilen teidän puolestanne,
koska te voitte itse rukoilla Isää, eikä teidän tarvitse epäillä rukouksen
kuulemista, sillä minun Isäni rakastaa teitä, kun te minua rakastatte.
Tätä ei saa niin käsittää, ettei meidän muka pitäisi turvata Kristuksen
esirukoukseen, vaan tässä on meillä huomautus, ettemme halveksisi omaa
rukoustamme, koska me rakastamme Kristusta. Sillä varmaa on, ja meidän
tulee se tarkoin huomata ja muistaa, että sitä, joka Kristusta rakastaa,
Isä rakastaa, rakastaa siten, että hän kuulee hänen rukouksensa. Kuinka
onkaan siis jumalattomien paavilaisten laita, jotka ovat neuvoneet meitä
luottamaan pyhimysten esirukouksiin?
Lue kokonaan
http://www.angelfire.com/poetry/luther/Document27.html
(Ent. Viides pääsiäisen jälkeinen sunnuntai) Evankeliumi: Joh. 16:23 - 33.
Tätä Herra nyt opettaa opetuslapsillensa ja meillekin,
ettemme murheen aikana unhottaisi rukousta. Erittäin lohdullisesti
hän kehoittaa sitä tehdessämme olemaan rohkeat ja pelkäämättä.
»En sano teille», hän puhuu, »että minä olen rukoileva Isää teidän
edestänne, sillä Isä se rakastaa teitä sentähden että te olette
minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä».
Tosin Kristus ei jätä sitäkään sikseen: hän istuu Isän oikealla
puolella ja rukoilee meidän edestämme, niinkuin Paavali sanoo.
Tiedämme myös, että se rukous, jonka hän rukoili seurakuntansa ja
meidän vaivaisten syntisten edestä ehtoollisen asettamisen jälkeen
ja sitten vielä ristillä, on tullut kuulluksi, että se kelpaa vieläkin
ja on voimallinen aina maailman loppuun asti. Mutta te ette ole
sen tarpeessa, Kristus sanoo, että minä rukoilen teidän puolestanne,
koska te voitte itse rukoilla Isää, eikä teidän tarvitse epäillä rukouksen
kuulemista, sillä minun Isäni rakastaa teitä, kun te minua rakastatte.
Tätä ei saa niin käsittää, ettei meidän muka pitäisi turvata Kristuksen
esirukoukseen, vaan tässä on meillä huomautus, ettemme halveksisi omaa
rukoustamme, koska me rakastamme Kristusta. Sillä varmaa on, ja meidän
tulee se tarkoin huomata ja muistaa, että sitä, joka Kristusta rakastaa,
Isä rakastaa, rakastaa siten, että hän kuulee hänen rukouksensa. Kuinka
onkaan siis jumalattomien paavilaisten laita, jotka ovat neuvoneet meitä
luottamaan pyhimysten esirukouksiin?
Lue kokonaan
http://www.angelfire.com/poetry/luther/Document27.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.