Taas yksi

Minulla on kyllä aika usein jotain skismaa jos kenenkin kanssa. Aussit ovat mutkattomia ja rentoja ja huumorintajuisia. Outojakin tyyppejä siedetään hyvin, minuakin. Minä en aina siedä minun kannaltani outoja ihmisiä, ja yritän laittaa heidät ruotuun(i). Siitä seuraa joskus hassuja tilanteita. Yleensä naurun aiheeksi joudun minä. En aina.

Tule tänne vaan. Varmaan viihdyt huomattavasti paremmin kuin Suomessa. Jos viihdyt jo sielläkin, tämä maa on sitten varmaan sinulle taivas!

muuten ihan kivaa kirjoitti:

Minulla on kyllä aika usein jotain skismaa jos kenenkin kanssa. Aussit ovat mutkattomia ja rentoja ja huumorintajuisia. Outojakin tyyppejä siedetään hyvin, minuakin. Minä en aina siedä minun kannaltani outoja ihmisiä, ja yritän laittaa heidät ruotuun(i). Siitä seuraa joskus hassuja tilanteita. Yleensä naurun aiheeksi joudun minä. En aina.

Tule tänne vaan. Varmaan viihdyt huomattavasti paremmin kuin Suomessa. Jos viihdyt jo sielläkin, tämä maa on sitten varmaan sinulle taivas!

Miten sinne pääsee töihin?

oloissaan? kirjoitti:

Miten sinne pääsee töihin?

helppo saada lyhytaikaista lomatyötä varten. Ei ole omaa kokemusta. Tietoa löytyy kyllä netistä. Esimerkiksi http://www.dundernews.com

Siitä assiudesta täällä... Muistin juuri huvittavan asian. Joku aika sitten harkitsin liittyväni aspergeryhdistykseen, mutta yhdistyksen jäsenhakulomake teki haluistani lopun. Vilkaisepa: http://www.asperger.asn.au/tiki-index.php?page=Membership Application

Siinä kysytään, miten olet suhteessa assiuteen; oletko vanhempi, sisarus, psykiatri jne. Yksi vaihtoehto puuttuu. Huomaatko, mikä?

viisumi on kirjoitti:

helppo saada lyhytaikaista lomatyötä varten. Ei ole omaa kokemusta. Tietoa löytyy kyllä netistä. Esimerkiksi http://www.dundernews.com

Siitä assiudesta täällä... Muistin juuri huvittavan asian. Joku aika sitten harkitsin liittyväni aspergeryhdistykseen, mutta yhdistyksen jäsenhakulomake teki haluistani lopun. Vilkaisepa: http://www.asperger.asn.au/tiki-index.php?page=Membership Application

Siinä kysytään, miten olet suhteessa assiuteen; oletko vanhempi, sisarus, psykiatri jne. Yksi vaihtoehto puuttuu. Huomaatko, mikä?

Tuli vain mieleen, että on erikoista, kun joka toinen assi asuu ulkomailla, kun luulisi, että ulkomaille lähtemiseen tarvitsisi aikamoista itseluottamusta ja myös varsin hyvän sosiaalisuuden ja myös halun toimia sosiaalisesti.

ritalin kirjoitti:

Tuli vain mieleen, että on erikoista, kun joka toinen assi asuu ulkomailla, kun luulisi, että ulkomaille lähtemiseen tarvitsisi aikamoista itseluottamusta ja myös varsin hyvän sosiaalisuuden ja myös halun toimia sosiaalisesti.

kömpelyydelle noissa asioissa. Paljon saa anteeksi, kun uuden maan asukkaat luulevat sinun vaan olevan erilainen vierasmaalaisuutesi takia:)

Se sosiaalisuus olisi auttanut sopeutmisessa tavattomasti, ja virheiden välttämisessä. Mutta olen ollut paljon onnellisempi täällä kuin Suomessa koskaan. Kävin viime vuonna Suomessa pitkästä aikaa, ja se oli masentavaa. Ihmettelen, miksi kukaan viitsii/jaksaa asua siellä.

ritalin kirjoitti:

Tuli vain mieleen, että on erikoista, kun joka toinen assi asuu ulkomailla, kun luulisi, että ulkomaille lähtemiseen tarvitsisi aikamoista itseluottamusta ja myös varsin hyvän sosiaalisuuden ja myös halun toimia sosiaalisesti.

aikoinaan Saksaan, kun oli kurkkuani myöden täynnä suomalaisten kaksinaamaisuutta. Viihdyin Saksassa oikein hyvin. Saksalaiset sanoo asiat niin kuin ne on ja päin naamaa, vaikka ei olisikaan aina niin miellyttävää sanottavaa. Ihmiset yleensä myös tarkoitti sitä mitä sanoi toisin kuin monet suomalaiset.
Kaksi vuotta olin reissussa. En kaivannut ollenkaan Suomeen. Tulin takaisin lopulta vanhempieni takia, jotka koko ajan kitisivät, kun olin niin kaukana. Mitään en ole elämässäni katunut niin paljon kuin paluutani Suomeen. Ikävä Saksan oli valtava ensimäisinä vuosina ja vaivaa tosinaan vieläkin, vaikka paluustani on jo 13 vuotta. Vähintään kerran vuodessa on päästävä Saksaan hengähtämään, jotta kestää taas suomalaisten kaksinaamaisuuden ja vittumaisen ja heikon luonteen.

Ainakin pohjoissaksalisiin oli helppo tutustua.

viisumi on kirjoitti:

helppo saada lyhytaikaista lomatyötä varten. Ei ole omaa kokemusta. Tietoa löytyy kyllä netistä. Esimerkiksi http://www.dundernews.com

Siitä assiudesta täällä... Muistin juuri huvittavan asian. Joku aika sitten harkitsin liittyväni aspergeryhdistykseen, mutta yhdistyksen jäsenhakulomake teki haluistani lopun. Vilkaisepa: http://www.asperger.asn.au/tiki-index.php?page=Membership Application

Siinä kysytään, miten olet suhteessa assiuteen; oletko vanhempi, sisarus, psykiatri jne. Yksi vaihtoehto puuttuu. Huomaatko, mikä?

vaihtoehto oli tietysti: Assi.

Ehkä täällä Australiassa asperger nähdään eri tavalla kuin Euroopassa? Ehkä täällä luokitellaan aspergeriksi vain vakavat tapaukset, sellaiset aussipergerit? Lievemmät häiriöt katsotaan normaaliin omituisuuteen kuuluviksi, eikä niille anneta nimiä. Olisikohan noin? Miksi muuten ei heille tulisi edes mieleen, että ihminen, jolla on aspergerin syndrooma, voisi haluta liittyä assijärjestöön! Heidän puolisoilleen sellainen tilaisuus tarjotaan, kuitenkin. Siis assien ymmärretään joskus pariutuvan:) Yritin huvikseni soittaa heille, ja kysyä asiasta, mutta vain puhelinvastaaja otti soittoni vastaan.

niksu kirjoitti:

aikoinaan Saksaan, kun oli kurkkuani myöden täynnä suomalaisten kaksinaamaisuutta. Viihdyin Saksassa oikein hyvin. Saksalaiset sanoo asiat niin kuin ne on ja päin naamaa, vaikka ei olisikaan aina niin miellyttävää sanottavaa. Ihmiset yleensä myös tarkoitti sitä mitä sanoi toisin kuin monet suomalaiset.
Kaksi vuotta olin reissussa. En kaivannut ollenkaan Suomeen. Tulin takaisin lopulta vanhempieni takia, jotka koko ajan kitisivät, kun olin niin kaukana. Mitään en ole elämässäni katunut niin paljon kuin paluutani Suomeen. Ikävä Saksan oli valtava ensimäisinä vuosina ja vaivaa tosinaan vieläkin, vaikka paluustani on jo 13 vuotta. Vähintään kerran vuodessa on päästävä Saksaan hengähtämään, jotta kestää taas suomalaisten kaksinaamaisuuden ja vittumaisen ja heikon luonteen.

Ainakin pohjoissaksalisiin oli helppo tutustua.

Pohjois saksalaiset ovat luonteena kuulema täysin eri sorttia kuin muualla. Saksalaisten välillä kulttuuri erot ovat kuulema melko suuria.

Länsi-saksalaisilla on saman tapaisia taipumuksia negatismiin kuten Bochumin tapaus osoitti. Alue on teollisuuden ytimessä, mutta kaikki tuntuivat olevan valmiitta heittämään kirveensä kaivoon, eivätkä edes yrittäneet ryhtyä hakemaan uusia töitä. Asia tosin muuttui kun erorahat tulivat ja apua uusien työpaikkojen löytymiseen tuli.

Mitä kohteliaisuuteen tulee, teeskentely mukavuuden vuoksi on siltikin vain teeskentelyä.

Ulkomailla on hyvä aina käydä ja asua, mutta jos alat juoksemaan niin älä luule etteivätkö ongelmat juoksisi perässäsi.

Pakeneminen tuskin auttaa. kirjoitti:

Pohjois saksalaiset ovat luonteena kuulema täysin eri sorttia kuin muualla. Saksalaisten välillä kulttuuri erot ovat kuulema melko suuria.

Länsi-saksalaisilla on saman tapaisia taipumuksia negatismiin kuten Bochumin tapaus osoitti. Alue on teollisuuden ytimessä, mutta kaikki tuntuivat olevan valmiitta heittämään kirveensä kaivoon, eivätkä edes yrittäneet ryhtyä hakemaan uusia töitä. Asia tosin muuttui kun erorahat tulivat ja apua uusien työpaikkojen löytymiseen tuli.

Mitä kohteliaisuuteen tulee, teeskentely mukavuuden vuoksi on siltikin vain teeskentelyä.

Ulkomailla on hyvä aina käydä ja asua, mutta jos alat juoksemaan niin älä luule etteivätkö ongelmat juoksisi perässäsi.

mulle on ainakin parempi, että asiat sanotaan niin kuin ne on kuin että odotan jotain, mitä ei edes ole aikomustakaan olla tai tapahtua. Ymmärrän asiat niin kuin ne sanotaan.
Suomalainen ei uskalla sanoa asiaa päin naamaan oli se mikä tahansa. Edessä olleen mielinkielin ja takana puhutaan paskaa. Usein myös sanotaan toista kuin oikeasti tarkoitetaan. Assina on tosi vaikea sitten erottaa sitä kuka oikeasti tarkoittaa sitä mitä sanoo ja kuka ei. Tai ehkä olen tavannut vain vääränlaista porukkaa.
Suomalaiset ovat myös töykeitä. Elämä on helpompaa, kun osaa käyttäytyä ja olla kohtelias.

Eipä täässä nyt mihinkään auta juoksennella. Velkainen talo ja talo täys koiria. Ei niiden kanssa mihinkään niin vain lähdetä.

Jonkun verran olen tavannut myös muita saksalaisia. Eipä ne nyt sen kummempia mun mielestä olleet kuin pohjoisen porukka. Ihmettelivät, kun viihdyin pohjoisessa, kun porukka on kuulemma niin umpimielistä ja töykeää :)

niksu kirjoitti:

mulle on ainakin parempi, että asiat sanotaan niin kuin ne on kuin että odotan jotain, mitä ei edes ole aikomustakaan olla tai tapahtua. Ymmärrän asiat niin kuin ne sanotaan.
Suomalainen ei uskalla sanoa asiaa päin naamaan oli se mikä tahansa. Edessä olleen mielinkielin ja takana puhutaan paskaa. Usein myös sanotaan toista kuin oikeasti tarkoitetaan. Assina on tosi vaikea sitten erottaa sitä kuka oikeasti tarkoittaa sitä mitä sanoo ja kuka ei. Tai ehkä olen tavannut vain vääränlaista porukkaa.
Suomalaiset ovat myös töykeitä. Elämä on helpompaa, kun osaa käyttäytyä ja olla kohtelias.

Eipä täässä nyt mihinkään auta juoksennella. Velkainen talo ja talo täys koiria. Ei niiden kanssa mihinkään niin vain lähdetä.

Jonkun verran olen tavannut myös muita saksalaisia. Eipä ne nyt sen kummempia mun mielestä olleet kuin pohjoisen porukka. Ihmettelivät, kun viihdyin pohjoisessa, kun porukka on kuulemma niin umpimielistä ja töykeää :)

assimaisia suomalaisia ihailemaan?

Ulkomaalaisena maassa kuin maassa sinulle hyväksytään erilaisuutta ja erikoista käyttäytymistä. Omassa maassasi sinua kummastellaan - olit sitten finski ta suomessa tai sakemanni saksassa...

niksu kirjoitti:

mulle on ainakin parempi, että asiat sanotaan niin kuin ne on kuin että odotan jotain, mitä ei edes ole aikomustakaan olla tai tapahtua. Ymmärrän asiat niin kuin ne sanotaan.
Suomalainen ei uskalla sanoa asiaa päin naamaan oli se mikä tahansa. Edessä olleen mielinkielin ja takana puhutaan paskaa. Usein myös sanotaan toista kuin oikeasti tarkoitetaan. Assina on tosi vaikea sitten erottaa sitä kuka oikeasti tarkoittaa sitä mitä sanoo ja kuka ei. Tai ehkä olen tavannut vain vääränlaista porukkaa.
Suomalaiset ovat myös töykeitä. Elämä on helpompaa, kun osaa käyttäytyä ja olla kohtelias.

Eipä täässä nyt mihinkään auta juoksennella. Velkainen talo ja talo täys koiria. Ei niiden kanssa mihinkään niin vain lähdetä.

Jonkun verran olen tavannut myös muita saksalaisia. Eipä ne nyt sen kummempia mun mielestä olleet kuin pohjoisen porukka. Ihmettelivät, kun viihdyin pohjoisessa, kun porukka on kuulemma niin umpimielistä ja töykeää :)

Jep. Minusta tuntuu, että ulkomaalaiset on monesti aika omituisia. Siis, kun on tottunut suomalaiseen porukkaan ja kohtaa ulkomaalaisia ja on ulkomaalaisten porukoissa, niin näistä löytyy enemmän todella omituisia ihmisiä. En osaa sanoa, onko se hyvä, tai huono asia. Ehkä assi kokee, ettei erotu tällaisesta porukasta niinkään, mutta toisaalta on monesti mukavempi olla sakissa, missä keskustelu on loogisempaa ja ihmiset tuntuvat tietävän, mitä sanovat ja ajattelevat.

Kommunikointikin vierasmaalaisten kanssa on aina hieman puutteellista, joten ehkä assin erikoisuudet annetaan sen osalta anteeksi. Luonne kuitenkin voi olla assille huonoksi vierasmaalaisten seurassa. Etenkin, jos kanssakäyminen vaatii jatkuvaa huulenheittoa ja tunnelman luomista, mikä ei ujolta niin kovin hyvin onnistu.

Usein olen huomannut, että esim. saksalaisilla on tapana käyttää melko pinnallista small-talkia, mikä etenee aiheesta toiseen, kuin poukkoileva ajatus ja siten muistuttaa hyvin paljon suomalaisen kanssa keskustelemista pahimmillaan(vastavuoroisuus puuttuu ja keskustelu pyörii yhden ihmisen ympärillä).

Mun mielestäni saksalainen(kuten moni muukin) saattaa olla suora ja välillä lähes töykeä suoruudessaan, mikä monesti tulkitaan suomalaisten kesken töykeydeksi. Se ei kuitenkaan ole tahallista töykeyttä, tai röyhkeyttä, millä pyrittäisiin tavoitteellisesti loukkaamaan. Jotenkin tuntuu, että tyypillinen suomalainen piirre on sellainen, että asiallista suoruutta ei eroteta töykeydestä ja röyhkeydestä. Suomalaiset ovat niin muodollisia ja liittoutuvaisia, että jos pienikin mahdollisuus tulee keskustelun aikana, niin he liittoutuvat yhtä henkilöä vastaan(jatkuva pelko ryhmään kuulumattomuudesta ja kilpailu siinä pysymiseksi), vääristäen tämän tarkoitusperiä, arvostaessaan muodollisuutta yli faktuaalisen ja suoran keskustelun.

Varsinkin, jos suomalaisessa porukassa on narsisti mukana, niin keskustelu muistuttaa pinnallista ja narsistista taistelua siitä, kuka säilyttää kasvonsa keskustelussa. Minun mielestäni kaikki ne, jotka sellaiseen pyrkivät, ovat täysiä pellejä ja painaneet kasvonsa pysyvästi paskaan.

Olen menettänyt keskustelutaitoja iän myötä, kun olen tietyssä mielessä kehittänyt niitä. Murrosikäisenä osasin paremmin käyttää suoruutta hyväkseni, mutta myöhemmin sitä alettiin edellämainitussa mielessä käyttää minua vastaan, minkä seurauksena ujoudesta johtuva kohteliaisuuteni on peittänyt suoruutta.

Tosiaan, asioita ei uskalleta sanoa Suomessa niin, kuin ne on, vaan monet(eivät kaikki) sanovat asian jotenkin todella kummallisesti ja epämääräisesti.
Esim. kun henkilö alkaa puhua itsestään jotain, niin tuo onkin todellisuudessa kysymys, millä hän haluaa tiedustella esim. toisen vointia.
Välillä epäsuoruus menee suorastaan naurettavuuksiin ja ainakin itse koen sellaisen kommunikaation olevan todella häiriintynyttä. Se on alaa, millä narsistit ovat todella omiaan.

Vastapainoksi suomalaisille hyvin tyypillistä on tahallinen loukkaaminen ja suoranainen kiusaaminen. Sanot mitä tahansa ja sekunnin murto-osassa toinen keksii jonkun nokkelan tavan loukata, tai osoittaa tyhmäksi siitä sanomisestani(vääristämällä sanomaani). Koitan mielelläni välttää sellaista keskustelua, mikä menee henkilökohtaiseksi asiakohtaisuuden sijaan, mutta tuntuu, että kaikessa kanssakäymisessä liittoutuminen ja ryhmästä eristäminen nousevat korkeimmaksi tavoitteeksi, eikä silloin ujoudella ja suoruudella kovin pitkälle selviä.

ritalin kirjoitti:

Jep. Minusta tuntuu, että ulkomaalaiset on monesti aika omituisia. Siis, kun on tottunut suomalaiseen porukkaan ja kohtaa ulkomaalaisia ja on ulkomaalaisten porukoissa, niin näistä löytyy enemmän todella omituisia ihmisiä. En osaa sanoa, onko se hyvä, tai huono asia. Ehkä assi kokee, ettei erotu tällaisesta porukasta niinkään, mutta toisaalta on monesti mukavempi olla sakissa, missä keskustelu on loogisempaa ja ihmiset tuntuvat tietävän, mitä sanovat ja ajattelevat.

Kommunikointikin vierasmaalaisten kanssa on aina hieman puutteellista, joten ehkä assin erikoisuudet annetaan sen osalta anteeksi. Luonne kuitenkin voi olla assille huonoksi vierasmaalaisten seurassa. Etenkin, jos kanssakäyminen vaatii jatkuvaa huulenheittoa ja tunnelman luomista, mikä ei ujolta niin kovin hyvin onnistu.

Usein olen huomannut, että esim. saksalaisilla on tapana käyttää melko pinnallista small-talkia, mikä etenee aiheesta toiseen, kuin poukkoileva ajatus ja siten muistuttaa hyvin paljon suomalaisen kanssa keskustelemista pahimmillaan(vastavuoroisuus puuttuu ja keskustelu pyörii yhden ihmisen ympärillä).

Mun mielestäni saksalainen(kuten moni muukin) saattaa olla suora ja välillä lähes töykeä suoruudessaan, mikä monesti tulkitaan suomalaisten kesken töykeydeksi. Se ei kuitenkaan ole tahallista töykeyttä, tai röyhkeyttä, millä pyrittäisiin tavoitteellisesti loukkaamaan. Jotenkin tuntuu, että tyypillinen suomalainen piirre on sellainen, että asiallista suoruutta ei eroteta töykeydestä ja röyhkeydestä. Suomalaiset ovat niin muodollisia ja liittoutuvaisia, että jos pienikin mahdollisuus tulee keskustelun aikana, niin he liittoutuvat yhtä henkilöä vastaan(jatkuva pelko ryhmään kuulumattomuudesta ja kilpailu siinä pysymiseksi), vääristäen tämän tarkoitusperiä, arvostaessaan muodollisuutta yli faktuaalisen ja suoran keskustelun.

Varsinkin, jos suomalaisessa porukassa on narsisti mukana, niin keskustelu muistuttaa pinnallista ja narsistista taistelua siitä, kuka säilyttää kasvonsa keskustelussa. Minun mielestäni kaikki ne, jotka sellaiseen pyrkivät, ovat täysiä pellejä ja painaneet kasvonsa pysyvästi paskaan.

Olen menettänyt keskustelutaitoja iän myötä, kun olen tietyssä mielessä kehittänyt niitä. Murrosikäisenä osasin paremmin käyttää suoruutta hyväkseni, mutta myöhemmin sitä alettiin edellämainitussa mielessä käyttää minua vastaan, minkä seurauksena ujoudesta johtuva kohteliaisuuteni on peittänyt suoruutta.

Tosiaan, asioita ei uskalleta sanoa Suomessa niin, kuin ne on, vaan monet(eivät kaikki) sanovat asian jotenkin todella kummallisesti ja epämääräisesti.
Esim. kun henkilö alkaa puhua itsestään jotain, niin tuo onkin todellisuudessa kysymys, millä hän haluaa tiedustella esim. toisen vointia.
Välillä epäsuoruus menee suorastaan naurettavuuksiin ja ainakin itse koen sellaisen kommunikaation olevan todella häiriintynyttä. Se on alaa, millä narsistit ovat todella omiaan.

Vastapainoksi suomalaisille hyvin tyypillistä on tahallinen loukkaaminen ja suoranainen kiusaaminen. Sanot mitä tahansa ja sekunnin murto-osassa toinen keksii jonkun nokkelan tavan loukata, tai osoittaa tyhmäksi siitä sanomisestani(vääristämällä sanomaani). Koitan mielelläni välttää sellaista keskustelua, mikä menee henkilökohtaiseksi asiakohtaisuuden sijaan, mutta tuntuu, että kaikessa kanssakäymisessä liittoutuminen ja ryhmästä eristäminen nousevat korkeimmaksi tavoitteeksi, eikä silloin ujoudella ja suoruudella kovin pitkälle selviä.

Suomessa eri maakunnissakin ajattelutapa uuden kohtaamiseen on erilainen. Äitini puolelta olen savolainen ja isäni puolelta karjalainen.

Äiti oli aina kaikesta uudesta epäileväinen. Ja hän kyseenalaisti asiat. "Tokkohan tuota". Tämä sai lapsetkin suhtautumaan uuteen tulokkaaseen epäluuloisesti.

Isä taas otti ihmisen sellaisena kuin oli ilman arvailuja kätketyistä motiiveista. Hänen suora suhtautumistapansa on ollut aina helpompi minulle. Minulle on helpompaa ottaa uudet asiat ennakkoluulottomasti vastaan ilman taka-ajatuksia. Antaa sitten faktojen puhua jatkossa puolestaan.

Antaa asiain puhua...

ritalin kirjoitti:

Jep. Minusta tuntuu, että ulkomaalaiset on monesti aika omituisia. Siis, kun on tottunut suomalaiseen porukkaan ja kohtaa ulkomaalaisia ja on ulkomaalaisten porukoissa, niin näistä löytyy enemmän todella omituisia ihmisiä. En osaa sanoa, onko se hyvä, tai huono asia. Ehkä assi kokee, ettei erotu tällaisesta porukasta niinkään, mutta toisaalta on monesti mukavempi olla sakissa, missä keskustelu on loogisempaa ja ihmiset tuntuvat tietävän, mitä sanovat ja ajattelevat.

Kommunikointikin vierasmaalaisten kanssa on aina hieman puutteellista, joten ehkä assin erikoisuudet annetaan sen osalta anteeksi. Luonne kuitenkin voi olla assille huonoksi vierasmaalaisten seurassa. Etenkin, jos kanssakäyminen vaatii jatkuvaa huulenheittoa ja tunnelman luomista, mikä ei ujolta niin kovin hyvin onnistu.

Usein olen huomannut, että esim. saksalaisilla on tapana käyttää melko pinnallista small-talkia, mikä etenee aiheesta toiseen, kuin poukkoileva ajatus ja siten muistuttaa hyvin paljon suomalaisen kanssa keskustelemista pahimmillaan(vastavuoroisuus puuttuu ja keskustelu pyörii yhden ihmisen ympärillä).

Mun mielestäni saksalainen(kuten moni muukin) saattaa olla suora ja välillä lähes töykeä suoruudessaan, mikä monesti tulkitaan suomalaisten kesken töykeydeksi. Se ei kuitenkaan ole tahallista töykeyttä, tai röyhkeyttä, millä pyrittäisiin tavoitteellisesti loukkaamaan. Jotenkin tuntuu, että tyypillinen suomalainen piirre on sellainen, että asiallista suoruutta ei eroteta töykeydestä ja röyhkeydestä. Suomalaiset ovat niin muodollisia ja liittoutuvaisia, että jos pienikin mahdollisuus tulee keskustelun aikana, niin he liittoutuvat yhtä henkilöä vastaan(jatkuva pelko ryhmään kuulumattomuudesta ja kilpailu siinä pysymiseksi), vääristäen tämän tarkoitusperiä, arvostaessaan muodollisuutta yli faktuaalisen ja suoran keskustelun.

Varsinkin, jos suomalaisessa porukassa on narsisti mukana, niin keskustelu muistuttaa pinnallista ja narsistista taistelua siitä, kuka säilyttää kasvonsa keskustelussa. Minun mielestäni kaikki ne, jotka sellaiseen pyrkivät, ovat täysiä pellejä ja painaneet kasvonsa pysyvästi paskaan.

Olen menettänyt keskustelutaitoja iän myötä, kun olen tietyssä mielessä kehittänyt niitä. Murrosikäisenä osasin paremmin käyttää suoruutta hyväkseni, mutta myöhemmin sitä alettiin edellämainitussa mielessä käyttää minua vastaan, minkä seurauksena ujoudesta johtuva kohteliaisuuteni on peittänyt suoruutta.

Tosiaan, asioita ei uskalleta sanoa Suomessa niin, kuin ne on, vaan monet(eivät kaikki) sanovat asian jotenkin todella kummallisesti ja epämääräisesti.
Esim. kun henkilö alkaa puhua itsestään jotain, niin tuo onkin todellisuudessa kysymys, millä hän haluaa tiedustella esim. toisen vointia.
Välillä epäsuoruus menee suorastaan naurettavuuksiin ja ainakin itse koen sellaisen kommunikaation olevan todella häiriintynyttä. Se on alaa, millä narsistit ovat todella omiaan.

Vastapainoksi suomalaisille hyvin tyypillistä on tahallinen loukkaaminen ja suoranainen kiusaaminen. Sanot mitä tahansa ja sekunnin murto-osassa toinen keksii jonkun nokkelan tavan loukata, tai osoittaa tyhmäksi siitä sanomisestani(vääristämällä sanomaani). Koitan mielelläni välttää sellaista keskustelua, mikä menee henkilökohtaiseksi asiakohtaisuuden sijaan, mutta tuntuu, että kaikessa kanssakäymisessä liittoutuminen ja ryhmästä eristäminen nousevat korkeimmaksi tavoitteeksi, eikä silloin ujoudella ja suoruudella kovin pitkälle selviä.

mutta sinä, Ritalin, esitit taas asiasi niin loistavan analyyttisen selkeästi. Juuri noinhan suomalaiset käyttäytyvät. Jos vielä lisäisit lyhyitä dialogeja esimerkiksi, voisit kirjoittaa todella oivaltavan ja kiinnostavan ja helppolukuisen kirjan ihmisluonteesta monelta puolen. Olen lukenut kirjoituksiasi kauan, ja yleensä aina opin sinulta jotain. Ja kirjoitat hyvin, ja selkeästi. Toivon, että harkitset ajatustesi kokoamista kirjaksi. Täällä olisi yksi varma ostaja.

assit ;)

kuin muut, paitsi nyt psykopaatit ja narsistit...

Se minua jurppii, että juuri tuota assiutta korostettiin tuomitsematta jättämisen syynä. Oli poika sitten assi tai ei. Se on kuin sanottaisiin: "Äitinsä murhanneella pojalla oli iso nenä. Siksi hänet vapautettiin syyntakeettomana."

No, kyllä mielestäni voisi sanoa, että assit on tavallista kiltimpiä, kun taas persoonallisuushäiriöiset on sieltä toisesta päästä. Kaipa siihen tappoon joku syykin on. Olihan se USAn viime kevään koulumurhaajakin assi. Luonteeltaan kilteissäkin ihmisissä voi olla olosuhteista riippuen vaihtelua.

???

takaisin Suomeen? kirjoitti:

???

oliko se Ausseissa äitinsä tappanut assi alunperin Suomesta?