Miten opettaa lapsi pyöräilemään ilman apupyöriä? Poikani täyttää kesällä 6v ja olisi mielellään käyttäisi apupyöriä,koska pelkää kaatuvansa ilman niitä. me vanhemmat haluaisimme jo rohkaista, tukea ja auttaa ajamaan ilman.Miten käytännössä opetamme lapselle pyörällä ajamisen taidon? Kaikki teidä vinkit ja neuvot nyt tarpeen.
Miten opettaa lapsi pyöräilemään?
Fillaroimaan
123904
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Poika 4 v. ajoi tosi pienellä pyörällä, jossa siis jalat ylettyivät reilusti maahan. aluksi otti vauhtia maasta potkimalla mutta parin päivän päästä polki jo täysillä. Ja näin vuoden päästä vajaa viisivuotiaana jo sopivammalla pyörällä polkee todellakin TÄYSILLÄ!!!!!!
ylöspäin vaan ja seuraat, kun ne ei enää ajaessa juuri maahan ota niin homma valmis ja lapsen täytyy vain luottaa, että pysyy pystyssä ja vanhempi voi esim. alkuun juosta takana ja kun se lapsi huomaa sen onnistuvan niin siitä se lähtee! Tuohon ilman apupyöria ajamiseen menee korkeintaan päivä, kun se lähte luonnistumaan ja paikoiltaan lähtö on se hankalin asia..
Varmaan viikko hyvä olla sillain apupyörät, ettei ajaessa ota maahan, kuin sillon tällöin ennen poisottoa. Jos niitä ei voi säätää niin sitten täytyy vain vääntää niitä varsia ylöspäin
neuvo..meillä viisi lasta oppinut ajamaan,(ilman apupyöriä),ja todellakin se kaikilla tapahtui päivässä..uskomatonta miten nopsasti lapset oppii.
Pitää vain opettaa sekin että jos kaatuu..on vain noustava takaisin pyörän satulaan.
Kun opetellaan ajamaan ilman apupyöriä, niin ne todellakin otetaan kokonaan pois ihan konkreettisesti, eikä mitään melkein pois. Lapsellehan se ilman apupyöriä ajaminen konkretisoituu, kun ihan näkee että on enää vain kaksi pyörää neljän sijaan.
hyvä!
Oon ite kans pohtinu samaa.
Eka lapsi fillaroi ilman appareita jo 2vuotiaana, mut nuorempi ei meinaa vielkään edes nousta pyöränselkään ja on 5v.
Hän on paljon varovaisempikin, ja aina ja kaikessa sanoo "Kuka mua vois auttaa"
(on sekeesti tottunut että isoveli auttaa, jopa jäätelön avaamisessa)
alhaalla kuin vain voi olla. Pojalla siis ylsi jalat hyvin maahan. Sitten vaan jaloilla potkimaan vauhtia että ohjatessa löytyis tasapaino. Siitä se sit lähti, pikkuhiljaa. Monta kertaa kaaduttiin, joskus pahankin näköisesti, mutta pysyviä vammoja tai pelkoja ei jääny. Tärkeintä varmaan on, että pyörä on sopiva tai ehkä jopa pienikin. Sitä on helpompi hallita kuin liian isoa pyörää.
vähän ehkä outo taktiikka molemmille lapsilleni mutta toimi hyvin. Tavallisestihan isä tai äiti pitää usein tarakasta kiinni kun lapsi yrittää. Tämä osoittautui huonoksi menetelmäksi kun pyörän hallinta oli silloin liikaa aikuisen vastuulla. Muutinkin yksi päivä taktiikkaa ja pidin pyörällä ajavaa lasta varovasti kiinni niskasta. :) Silloin hän itse hallitsi pyörää ja käytti kehoaan tasapainon pitämiseen. Totta kai olin valmiina tarttumaan pyörään jos oikeasti kaatuu. Tällä tavalla niska otteella mentiin varovasti lievää alamäkeä. Ihan muutaman harjoituskerran jälkeen jo molemmat lapset oppivat itse ajamaan.
eli pihassa on loiva ala mäki niin sitä pitkin laski aina alas jalat maassa ja oppi noin 2 tunnissa kumpikin ajamaan.
Meillä poika oppi samalla konstilla, loiva alamäki ja potkimalla. Ja se "vapaudentunne oli mahtava.
Tässä linkissä on oikein hyvä konsti:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000115&posting=22000000034538505
Kiitos kaikille vinkejä antaneille!Niiden avulla lapsi oppi pyöräilyn kahdessa päivässä,kun muutama tunti treenattiin.Hyvää kesää kaikille!!
Apupyörät irti ja pihalle. Joku aikuinen tukemaan pörää takaapäin. Sitten vain päästetään irti ilman varoitusa (ois hyvä jos alla esim. pehmeää nurmikkoa, ei liikaa vauhtia.) Tämä tepsi muutaman kerran jälkeen itseeni, kun olin neljä:D