Olen tässä välillä pohtinut, että mikä saa nuoren jäämään kotinurkkiin tai "äidin helmoihin" pesimään vaikka on koulut/armeijat yms. velvollisuudet suoritettu. Ei edes yritetä hakeutua työhön tai jatko-opiskeluun.
Tai vaikka ei asuisikaan enää kotona, niin silti pitää yrittää etsiä pieni kämppä samasta pitäjästä. No se on jo pieni harppaus aikuistumiseen ja itsenäistymiseen, mutta mamma ja pappa ovat silti lähellä ja on helppo sitten rahan loputta kömpiä takaisin kotitakan ääreen. Töitä ei tehdä kirveelläkään.
Onko vika kasvatuksessa vai asenteessa, kun ei osata lähteä kotoa pois omaan elämään?
Tai vaikka ei asuisikaan enää kotona, niin silti pitää yrittää etsiä pieni kämppä samasta pitäjästä. No se on jo pieni harppaus aikuistumiseen ja itsenäistymiseen, mutta mamma ja pappa ovat silti lähellä ja on helppo sitten rahan loputta kömpiä takaisin kotitakan ääreen. Töitä ei tehdä kirveelläkään.
Onko vika kasvatuksessa vai asenteessa, kun ei osata lähteä kotoa pois omaan elämään?
Vastaukset 17
Vanhimmat
... jokaisella ole syynsä.. toiset eivät ole valmiita itsenäistymään, toisilla se ei ehkä ole mahdollista jne. Se on jokaisen oma asia milloin lähtee kotoa elämään omaa elämäänsä. Ei se muita pitäisi häiritä jos joku asuu kotonaan vaikka kolmekymppisenä!
Ensiksi mikä siinä on pahaa että jos lapset jää vaikka koko ikänsä vanhempien luokse asumaan?
Miksei suku saisi asua koko ikänsä saman katon alla?
Tietenkin kaikkien pitää auttaa jotenkin ettei elä muiden sukulaisten hyödyllä.
Koulun kävin kun pakotettiin ja onko armeija velvollisuus? Ainakin minä luistin siitä ettei tarvinnut mennä.
En yritä etsiä opiskeluja tai töitä, koska etsin järkeä elämiseen.
Miksi luistit Armeijasta? Etkö kehdannut mennä, kun ei kunto olisi kestänyt? Mikä armeijassa on vikana?
no, sun ongelmashan se on..
Ei se ongelma ole minulle, ehkä Suomelle muttei minulle.
Ja miksen olisi luistanut? Ei siellä mitään ole, kylhän kunto olisi noussut varmaan kunnolla, mutta sitten kun sieltä pääsee niin se löpsähtää, niinhän melkein kaikilla.
Ja minun mentaliteetti ei sovi armeijaan, olisin varmaan vain ajatellut koko ajan että olen idioottien ympäröimänä.
rankkurin kirjoitus olikin kuin omasta kädestäni.
Jos talossa on tilaa, ja osallistuu kustannuksiin, niin en ymmärrä miksi pitäis mennä vuokralle tai velkavankeuteen johonkin homeisen yksiön nurkkaan.
Nämä "itsenäistymiset" joita aloittaja ihailee ovat lähinnä sitä, että pääsee valvovan silmän alta ryyppäämään ja tuomaan yhden yön hoitoja omaan homeiseen yksiöön.
Tuskin rankkurikaan järkeä elämiseensä löytää, mutta säästyypä turhalta höntyilyltä ja pakkotyöltä, kun kulut ovat kommuunissa pienemmät.Miksi kenenkään pitäisi tehdä työtä tehtaassa jos tulee toimeen vähemmälläkin?
Huolehtikaa peräkamaripoikien paheksujat vain että herätyskello on viritetty ja että seuraavaan lyhennykseen on rahaa varattuna!
Mä halusin itsenäistyä ja pois tuosta pikkukaupungista, mutta EN sen takia, että olisin poissa valvovan silmän alta tms. Ei minn ole tarvinnut baareissa käydä tai tuoda yhden ilan hoitoja, en harrasta sellaista. Vaikka olen jo 18.
Että äläpäs yleistä..
Kuitenki jokainen saa jäädä kotiin peräkaripojaksi, jos haluaa.. Mutta minun silmissä sellainen ei ole kovin suuresti arvostettu. Liikaa muistuttaa tunteemaani maamanpoikaa, joka ei osaa mitään tehdä. Makaroonit keittää, siinä kaikki, edes siivota ei osaa, koska aina on äiti kaiken valmiiksi tehnyt.
Meillä Suomessa tuntuu olevan tiukka käsitys siitä, mikä on normaali ikä muuttaa kotoa. Italiassa on ihan tavallista asua kotona 30 v asti. Eikä Suomessakaan niin montaa sukupolvea ole siitä kun samassa taloudessa tai ainakin pihapiirissä asui 3-4 sukupolvea.
Itse muutin 20 v ja se tuntui oikealta silloin ja vielä nyt vuosien jälkeen.
Minkä takia otat tehtäväksesi tuomita toisten elämäntyyliä? Rakastava perhe on parasta mitä voi olla. Eiköhän se ole jokaisen oma asia, miten elämäänsä päättää viettää. Sinut on ehkä kasvatettu itsenäiseksi, nauti siis siitä.
Kaikki eivät vaan ole onnellisiä siitä, etteivät pääse äidin helmoista. Vanhemmat voivat olla myös henkisesti riippuvaisia lapsistaan, niin etteivät anna niiden aikuistua.
En kuitenkaan tuomitse. Totean vain, että aina tilanne ei ole terve, vaikka se rakkaudeksi naamioidaan.
Voi olla, että nuori ei tiedä mitä sillä elämällä tehdä. Ei saa töitä, ei tiedä mitä opiskella, ei löydä parisuhdetta, ei osaa opetella elämään. Tämän takia osa saattaa jäädä kotonurkkiin ja muuton paikka on sitten joskus viisaampana ja kokeneempana...
just nämä "itsenäistyneet" kaverit on niitä pahimpia ruikuttajia elämän epäoikeudenmukaisuudesta, kun mitään ei osata tehdä itse ja koko ajan pitää olla kysymässä apua jok'ikisestä asiasta! joutais kyllä takaisin mamman/papan helmaan sen sijaan että leikkivät aikuista.
Ei sitä ainakaan kotona roikkumalla mihinkään aikuistu. Kaikkea ei voi kovin helposti heti tietää, mutta jostain se itsenäistyminen pitää kuitenkin aloitaa, jos yleensäkään meinaa.
Itse en edes kehtaisi jäädä kotiin kovin pitkäksi aikaa asumaan, mutta tehkööt muut miten tahtovat. Samapa tuo mulle on.
Mie ite muutin ihan toisest maakunnast, toisest paikkakunnast kolmen tytön soluasuntoo viikon päälle 16 vuotiaan viime syksyn. solus koin nii paljo kaikkee päihteist huumeisii et muutin omaa yksiöö. nyt oon n. 16,7 ja asunu noin nelisen kuukaut tos kämpäs. viikot asustelen siel ja joskus viikonloppusi matkustan linkil kotii.
mut tuntuu et oon lähteny pikkase liian aikasee noihi muuttohommii. oon itsenäistyny paljo ja ite huolehin omist syömisist ja rahoista mitä oon kesätöist saanu. mut tuntuu et on jääny se joku tietty nuoruusvaihe vähä välii.
mut on ihmisii, ketkä oikeest jumahtaa omii kotioloihi ja sielt on vaikeet nousta omille jaloille. ne ihmiset voi olla vähä onnettomii, elämän suunta hakuses tai pelko alkaa itsenäistyy ja alkaa tosissaa elää omaa elämääsä.
mut miust on väärin mollata sellasii ihmisii, vaik ne nyt ei ihan normist pääsekkää jaloillee, ei silti oo oikee pitää heit jonai mammanpoikin, koska heil oikeest saattaa olla raha tai muit ongelmii.
ja kämpän ettimine, olkoo se nyt samast pitäjäst tai ei, ni on aika hito iso harppaus jo sellaselle kuka on siit jo pitkää haaveillu. joitai voi pelottaa muutto ihan omaa kämppää, mut siitkii selvitääö ja sekii pelko on jossain vaihees elämää voitettava.
loppukysymyksees voin vastata et, ihmiset on nii erilaisia ja onks se siult pois jos ihmiset haluu jäähä omii nurkkii pyörii? :D heit voi kuvitella et he o laiskoi, mammanpoikii, saamattomii, hölmöi tai muuta vastaavaa... mut tiiän ite sellasen ihmise kuka on 23, ja muutti äitisä luo, koska asuntola ei oo enää ens kesän voimas eikä siel enää voi asuu, hänel ei oo rahaa ees autoo.
Mun eno muutti pois lapsuudenkodistaan vasta 42 vuotiaana.
Muutin 16 vuotiaana pois kotoa. 450 kilometrin päähän. Koulu jäi kesken mutta pääsin töihin. Eli ei kaikki jää kotia nyhjöttämään.
Ehkä näitä on kohdeltu ihan yleisesti sen verta huonosti (vaikka koulussa), etteivät uskalla muuttaa kotoaan maailmalle.
Mutta mitä pahaa on asua kotona? Ei se tarkoita, etteikö pystyisi elämään itse. Vaikka itse asunkin vielä kotona, hoidan kyllä omat asiani. Ja koska en maksa omakotitalostamme, ruuasta tai vesi-/sähkölaskuja, niin hoidan sitten puolestani kotityöt lemmikin hoidosta pyykinpesuun. Ja omalla kohdallani kotoa pois muutto on ollut harkinnassa jo suhteellisen pitkään (olen nyt 17v.), mutta toisaalta mikäs täällä ollessa, yläkerta kaksistaan siskon kanssa käytössä. Ja saa säästää rahat ajokorttiin, autoon sun muuhun.
Eivätkä sukulaiset tai vanhemmat edes "anna" muuttaa pois. Suosittelevat vaan kotona oloa, jotta ei tarvitsisi ottaa, tai sitten mahdollisimman vähän, mitään lainaa. Että enemmin hankkii ensin työn ja sitten muuttaa.
Mutta tarkoitukseni ei ole muuttaa minnekään 100km päähän. Ja ihan vain siksi, että haluan pitää yhteyttä sukulaisiini ja vanhempiini. En rahan tarpeen vuoksi, vaan ylipäätään pitää yllä jonkinlaista suhdetta, muutenkin kuin puhelimen ja netin välityksellä. Omassa perheessäni on kyllä tehty selväksi, että kun pois muuttaa, niin kaikki on sitten omalla vastuulla. Että rahaa ei ole varaa antaa, on muitakin elätettäviä lapsia, ja maksettavia laskuja.