osaatteko antaa osviittaa mikä minua vaivaa.
Mulla on ollut niin pitkään kuin muistan vaikea pitää itseäni arvossa ja omakuvani on todella vääristynyt. Tunnen olevani arvoton, ruma laatikko, joka vie hengitysilmaa ja elintilaa muilta. Tuntuu ja olen varma ettei minulla ole arvoa, jos kuolisin ei minua edes haudattais koska en ole sen arvoinen..
Sitten on itsensä satuttamisen tarve, joka myöskin on ollut koko ikä. Pienenä saatoin hangata rystysiäni seiniin tai mattoihin kunnens veri roiskui. Hakata reisiäni kynillä tai tehdä palovammoja hinkkaamalla ohutta karheaa narua ranteissa (sidoin siihen jokin painavan tavaran, esim. kiven ja pyöritin ranteessani).
Nykyään pahoinpitely on kynällä hakkaamista ja viiltelyä, oikea reisi melkein nivusista on arpien peitossa.
Minua sattuu mutten voi lopettaa.
Sitten on itsemurha-ajatukset, sellaisia on kokoajan: aamulla töihin ajaessani toivon että joudun kolariin ja kuolen tai raajoja irtoaa edes. Suihkussa toivon että liukastun. Tietä ylittäessäni seison aivan tien reunassa, jos näen rekan. Haluan että se vetää mut sen kylkeen ja repii kappaleiksi. Tai tienylityksessäkin hidastelen ja toivon hartaasti että lähestyvä auto ajaa ylitseni.
Iltaisin nukkuumaan mentäessä toivon etten herää enää.
Sitten tuli syömishäiriöt, oksentelua ja pakkoliikuntaa.
Oma itseni oksettaa mua, vihaan tätä olentoa jota joudun kutsumaan minuksi.
On paska olla oma itseni...
Lisäksi mielialani vaihtelevat päivänmittaan laidastalaitaan todella usein, olen riidanhaluinen ja vauhtiin päästyäni en osaa lopettaa vaan käytän kaikkiin henkistä väkivaltaa. Sisältä tunnen hajoavani kappaleiksi, jokaisen sanotun sanan tai tehdyn teon jälkeen.
Näitä on ollut todellakin aivan pienestä saakka, varmaan 5vuotiaasta. Tunnen itseni aivan paskaksi, arvottomaksi. Yritän aika-ajoin selittää tuntemuksiani vanhemmilleni mutta eivät he kuuntele. En osaa kuvailla sitä suhtautumista, vaihtavat puheenaihetta tai lähtevät pois... He rakastavat mua, kai... Olenhan mä niiden vanhin.
Osaako kukaan sanoa mistä nämä johtuvat, mitä nämä oireet ovat? Tämä ei ole teini-pissiksen leikkejä vaan olen jo 21vuotias työssä käyvä vastuuntuntoinen nainen, joka ei vaan kestä itseään.
Auttakaa että osaan hakea ammattilaisen apua..
Mulla on ollut niin pitkään kuin muistan vaikea pitää itseäni arvossa ja omakuvani on todella vääristynyt. Tunnen olevani arvoton, ruma laatikko, joka vie hengitysilmaa ja elintilaa muilta. Tuntuu ja olen varma ettei minulla ole arvoa, jos kuolisin ei minua edes haudattais koska en ole sen arvoinen..
Sitten on itsensä satuttamisen tarve, joka myöskin on ollut koko ikä. Pienenä saatoin hangata rystysiäni seiniin tai mattoihin kunnens veri roiskui. Hakata reisiäni kynillä tai tehdä palovammoja hinkkaamalla ohutta karheaa narua ranteissa (sidoin siihen jokin painavan tavaran, esim. kiven ja pyöritin ranteessani).
Nykyään pahoinpitely on kynällä hakkaamista ja viiltelyä, oikea reisi melkein nivusista on arpien peitossa.
Minua sattuu mutten voi lopettaa.
Sitten on itsemurha-ajatukset, sellaisia on kokoajan: aamulla töihin ajaessani toivon että joudun kolariin ja kuolen tai raajoja irtoaa edes. Suihkussa toivon että liukastun. Tietä ylittäessäni seison aivan tien reunassa, jos näen rekan. Haluan että se vetää mut sen kylkeen ja repii kappaleiksi. Tai tienylityksessäkin hidastelen ja toivon hartaasti että lähestyvä auto ajaa ylitseni.
Iltaisin nukkuumaan mentäessä toivon etten herää enää.
Sitten tuli syömishäiriöt, oksentelua ja pakkoliikuntaa.
Oma itseni oksettaa mua, vihaan tätä olentoa jota joudun kutsumaan minuksi.
On paska olla oma itseni...
Lisäksi mielialani vaihtelevat päivänmittaan laidastalaitaan todella usein, olen riidanhaluinen ja vauhtiin päästyäni en osaa lopettaa vaan käytän kaikkiin henkistä väkivaltaa. Sisältä tunnen hajoavani kappaleiksi, jokaisen sanotun sanan tai tehdyn teon jälkeen.
Näitä on ollut todellakin aivan pienestä saakka, varmaan 5vuotiaasta. Tunnen itseni aivan paskaksi, arvottomaksi. Yritän aika-ajoin selittää tuntemuksiani vanhemmilleni mutta eivät he kuuntele. En osaa kuvailla sitä suhtautumista, vaihtavat puheenaihetta tai lähtevät pois... He rakastavat mua, kai... Olenhan mä niiden vanhin.
Osaako kukaan sanoa mistä nämä johtuvat, mitä nämä oireet ovat? Tämä ei ole teini-pissiksen leikkejä vaan olen jo 21vuotias työssä käyvä vastuuntuntoinen nainen, joka ei vaan kestä itseään.
Auttakaa että osaan hakea ammattilaisen apua..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta hyvin vakavalta häiriöltä kyllä kuullostaa.
Masennusta voisi tietysti tuohon ehdottaa ja sitä siinä
varmasti onkin mutta..no todella rankkaa jotain sellaista.
Mutta se että olet ollut samanlainen pienestä
pitäen saattaisi kertoa jostain elimistön ongelmasta.
Nyt ehdottomasti lääkäriin!
Sinne sinun olisi pitänyt mennä jo aikakausia sitten.
Kyllä ihan terveyskeskuslääkäri osaa ohjata sinut oikeaan osoitteeseen.
mutta se kynnys on liian suuri, jo pelkästään vanhempieni takia.. Luultavasti ne ajattelee että olen huomion kipeä ja haluan pakoilla velvollisuuksiani vanhimpana lapsena (meitä on 5lasta yhteensä, ekaluokkalaisesta siskosta minuun).
Pelkään myös ettei minulla olekaan mitään ja se on jo hullua--> luulosairautta jne.
Ei ole ollut univaikeuksia, mutta mielialahäiriöitä senkin edestä.
En myöskään uskalla apua hakea, kun pelkään leimatuksi tulemista.
Mulla näitä pelkoja riittää, joskus pelkään etten osaakaan kotiin töistä lähtiessä..
Mut, kiitos että sain kertoa ongelmastani. Katson menenkö puhumaan siitä kellekään.
Kiitos=)
Vanhemmistasi tai kenestäkään muusta
vaan sinusta ja sinun terveydestäsi.
Olet aikuinen,ei vanhempasi saa edes tietää
mitään asioistasi jollet itse tahdo niiden tietävän.
>Pelkään myös ettei minulla olekaan mitään
Turhaan pelkäät...kyllä sinulla nyt jotain on..
Se on alan ammattilaisen arvioitava että mitä se sitten on.
Voisi olla vaikka ihan vaan paniikkihäiriötä ja masennusta.
>Mut, kiitos että sain kertoa ongelmastani. Katson menenkö puhumaan siitä kellekään>
Kyllä ihan aiheellista olisi mennä puhumaan.
Jos haluat niin voit kirjoittaa minulle,osoitteen löydät profiilisivultani.
moi, en tiedä voisko sulle tästä olla mitään apua, mut laitan tän kuitenkin tähän. älä ihan oikeasti vielä luovuta, mulla auttoi eri luontaishoidot masennukseen, ahdistukseen, pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ehkä sulle vois näistä samoista jutuista olla apua, tässä mitä mä käytin: mäkikuismaa (masennukseen) valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen, jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. crab apple auttaa syvään itseinhoon ja mustard masennukseen, cherry plum sekoamisen ja hulluksi tulemisen pelkoon. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet, eli ainakin kannattaa kokeilla! esim. www.alternativementalhealth.com ja www.orthomolecular.com on tosi toivoa antavia ihmisten kirjoittamia kertomuksia rankoista mielenterveyden ongelmista ja niistä selviämisestä luontaishoidoilla. toivon sulle kaikkea hyvää ja että olosi paranisi. yks kirja, mitä suosittelen on tommy hellstenin "saat sen mistä luovut", se toi mulle paljon helpotusta ja antoi levollisen, hyvän olon.