1) Ahkera, tunnollinen, innokas, hymyileväinen joka kohtelee potilaita empaattisesti ja kunnioittavasti. Innokas oppimaan uutta ja tuntee että tekemällä työllään on tarkoitus. Tulee toimeen kaikkien kanssa.
2) Juoruileva, kyllästynyt ja ärsyttävä työkaveri. Valittaa joka asiasta ja haukkuu työkavereita selän takana. Sellainen josta voi jo päälleppäin aistia ilkeyden. Potilas mukamas aina valittaa turhasta. Aseptiikka ei pakosti niinkään hallussa tulee töihin korujen ja kynsilakkojen kanssa.
Nojoo varmasti on kaikenlaisia muitakin tyyppejä, mutta tuo 2) osio ärsyttäää ja kovasti!
2) Juoruileva, kyllästynyt ja ärsyttävä työkaveri. Valittaa joka asiasta ja haukkuu työkavereita selän takana. Sellainen josta voi jo päälleppäin aistia ilkeyden. Potilas mukamas aina valittaa turhasta. Aseptiikka ei pakosti niinkään hallussa tulee töihin korujen ja kynsilakkojen kanssa.
Nojoo varmasti on kaikenlaisia muitakin tyyppejä, mutta tuo 2) osio ärsyttäää ja kovasti!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tiedätkö mitä yhteistä noilla tyypeillä on? Molemmat saavat saman palkan.
Sitä kutsutaan solidaariseksi palkkapolitiikaksi.
Aika harva jaksaa idealismin sädekehä loistaen painaa vuodesta toiseen kun ei löysäämisestä seuraa palkan alennusta tai irtisanomista.
niin sinunlaisia ei kaivata työmaallamme,olet lopussa.sinun pitäisi vaihtaa ammattia eikä olla meidän kiusanamme työssä.idealismisi on lopussa.mene itseesi ja mieti mitä haluaisit tehdä elämällesi.
tyyppejä tuolta ja väliltä!
Toinen jaottelu onkin sitten supernopeat ja tehokkaat hoitajat / rauhalliset ja hitaat hoitajat.
Toiselle tyypille on tärkeää päteä muun henkilökunnan silmissä, tehdä työtään suorittamalla, mahdollisimman paljon yhden työvuoron sisällä. Toiselle taas pyrkiä hoitamaan potilaat rauhassa ja harkiten - hitaasti joidenkin mielestä.
Minusta tuntuu, että hoitotyö painottuu toimenpiteiden suorittamiseen, kaiken ohjeistamiseen ja rutinoimiseen. Vanhustyössä, esim. dementoituvien hoidossa sellainen työkulttuuri ei vaan tahdo toimia.
Tässä yhtä mustavalkoinen jaottelu, mutta totta toinen puoli, sanon mie..
Meillä on tollaisia vätyksiä.ne juttelee kahvihuoneessa palkastaan,delekoi tehtävät muille,ei viitsi tehdä mitään ylimääräistä saati omia töitään.ei niitäkään.Mutta nämä tyypit on yleensä suosiossa sosiaalisen kahvihuonetaidon takia.myös pomo suosii,kun pelkää joutuvansa juoruilun uhriksi.säälittävää
Jotkut todella arvostavat vain sitä kuinka nopeasti pystyy hoitamaan vaikka 5 potilasta aamun aikana. Kunhan vaan kaikki tehdään nopeasti niin hyvä on.
Tuo kohta 2: On hoitajia, jotka myös juoruilevat potilaistaan. Eräs hoitaja oli aikanaan Heikinharjun mielisairaalassa. Siellä oli hoidettavana eräs potilas, joka oli tämän hoitajan miehen opettaja. Hoitaja kertoi miehelleen tämän täysin luottamuksellisen tiedon. Pian koko yliopistoluokka sai tietää syyn miksi opettaja on usein sairauslomalla. Kukaan ei koskaan rankaissut tätä hoitajaa millään tavalla. Päinvastoin hänestähän tuli oikein tohtori.
Entäs "vapaaehtoistyöntekijät" ja virkansa puolesta kriisityöhön osallistuvat?
Yksikin sosiaalityöntekijä kertoo kriisipuhelimessa soittajalle, että aiempi työntekijä onkin kertonut soittajan olevan "liian kiinni aikuisessa tyttäressään". Soittaja taas otti aikanaan nämä yhteydet kriisipuhelimeen saadakseen apua tyttären äkillisen vammautumiseen tuottamaan kriisiin.
Kumpikaan vastaaja ei siis uskonut sanaakaan, mitä avun tarvitsija kertoi. On jäänyt se kriisipalvelupuhelin käyttämättä. Satua ja dominointia, sitä ilmeisesti todistaa se, kun kertoo olevansa äiti.
Miksi nämä vastaajat ylipäätään tekevät kriisityötä?
Kaipaisi tarkistamista se, millä motiiveilla ja millaisen itse- ja ihmiskäsityksen varassa nyt kukin "haluaa auttaa".