Pitäisi laittaa masto yksin pystyyn. Miten homma hoituu ,nosturi auto tulee nostamaan mastoa ja varmaankin voi asetella maston mastojalkaan. Missäs järjestyksessä vantit ja rullagenoa? Varmaankin vantit ensin ja rulla johonkin sivulle turvaan ettei hajoa ? Neuvoja kaipailen?
masto
pystyyn
243139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
taas vastaan, mutta mä olen tehnut seuraavasti kun hiabi on ollut mastoa nostamassa: Ensin masto paikalleen mastonjalkaan, sitten etustaagi rullalaitteineen seuraavaksi, sitten päävantit jaj os spriidarit taaksepäin niin tässä vaiheessa hiabin voi jo laskea pois. Takastaagin ja alavanttien laitolla ei ole niin kiire.
menee hyvin kahteen pekkaan nosturikuskin kanssa. kolme yhteensä on jo ihan deluxe!
mutta joissain tapauksissa rullalaite on sen verran raskasta tekoa, että kiusallisesti vetää mastoa eteen päin ja näin hankaloitta sivuvanttien kiinnittämistä. Itse teen juuri päin vastoin, eli ensin ylemmät sivuvantit kiinni ja sitten rullalaite. Nykyisessä toppirikisessä laitan myös alavantit kiinni (taakseppäin). Vantteja ja staageja kaikkiaan seitsemän kappaletta. Makuasia, mutta periaate on kuitenkin selvä.
Ylempi vantti tukee mastoa murto-osan alavanttiin verrattuna. Maston päävantti on nimenomaan alavantti, ei ylävantti kuten annoit ymmärtää. Tämä on vähän saivartelua, mutta jokaisen on syytä ymmärtää, miten masto loppujen lopuksi pysyy pystyssä ja missä on suurimmat kaatavat voimat.
Mastoa pystyttäessä lienee viisainta silti kiinnittää ylävantti ensin, silloin ei toppi pääse huojumaan.
Kuvitelkaa mastoa vipuna, jota käsi kääntää topista. Tällöin voi kuvitella kuinka alavanttiin kohdistuu suurempi vääntö kuin ylävanttiin.
ovat paksumpaa vaijeria kuin alavantit ja isommilla vanttiruuveilla varustetut.
Jos väitteesi pitää paikkansa, jota epäilen, voi riki olla väärin tehty?
Mulla on kolme sivuvanttia, ja mitä ylemmäs mennään, sitä pienempi. Tää perustuu luonnolakiin ja näin se menee, muu on mielikuvaa.
Jos topissa olisi suurin kaatava voima, ei etuharus voisi päättyä ennen toppia, joka voisi siis romahtaa 7/8 osatakilassa.
Katso ensi kerralla Pommerin tai Suomen joutsenen riki, tukevammat vantit on alhaalla. Itse asiassa ihan ylhäällä ei ole vantteja ollenkaan.
Suurimmat voimat mastoon tulee etustaagista, joka pitää olla varsin kireä kovalla tuulella. Tämän voiman barduunattomassa osatakilassa kantaa täysin ylimmät vantit, jotka päättyvät AINA samalle korkeudelle kuin etustaagi.
Kaikkien tätä alempien vanttien päätehätävä on estää mastoa taipumasta sivu- tai pituussuunnassa haluttua enempää.
Luonnonlakiajettelusi on virheellinen, koska masto ei ole kovinkaan jäykkä ilman vanttien ja saalinkien tukea ja kuvaamaasi vipuvartta ei pääsisi muodostumaan edes jäykälle mastolle, koska ylimmät vantit estäisivät maston kallistumisen ennenkuin alemmat ehtivät juuri kiristyä.
Mastojen trimmausohjeissa annetaan päävanteille vaadittu jännitys, joka on 15-25% murtolujuudesta. Muut vantit säädetään ainoastaan maston taipuman mukaan ja aina selkeästi löysemmälle kuin päävantit.
Pienissä mastoissa (esim. DN, 470 jne) käytetään ainoastaan ylimpiä vantteja, jotka tulevat etustaagin korkeudelle saalinkien kautta tai suoraan.
Suomen Joutsen ei ole kovinkaan hyvä vertailukohta tavalliselle purjeveneelle. Siinä on jäykkä masto ilman saalinkeja ja hyvin erilainen purjevarustus.
Pitää paikkansa, että masto on löysä ja se jäykistetään vanteilla.
Kun se on tällä tavalla jäykistetty, niin avot, luonnonlaki toimii, masto kun on jäykkä!
Ja jäykkänä sen pitää alavantit, joihin kohdistuu sitä suurempi voima, mitä alempana vantti sijaitsee.
Mun masto pysyy samassa muodossa riippumatta tuulesta. Ehkä sun masto kiemurtelee tuulen suunan ja voimakkuden mukaan tai sitten ei. Ja jos ei, niin mikähän voima sen pitää suorana?
Ihan sama periaate, onko masto jäykempi vai löysempi, purjehdittaessa se on aina jäykkä. Itse asiassa "jäykkä" masto kantaa kaatavista voimista tosivähän, vantit senkin tukee.
Mutta eivät kuten sinä tunnut luulevan.
Vantit pitävät maston suorana, muttei pystysuorana. Masto kallistuu tasaisesti suojan puolelle, mikä näkyy siinä, että suojan puolen vantit alkavat löystyä. Useampi masto on selvinnyt ehjänä alimman vantit irtoamisesta/katkeamisesta, mikä ei yleensä aiheuta suurta dramatiikkaa. Päävantinkin tai jopa etustaagin katkeamisesta voi masto selvitä, mutta se vaatii jo aika paljon tuuria ja/tai hyvin nopeaa reagointia.
Mitä luulet, että tapahtuu alavanteille, jos venettä kallistetaan suurella vipuvarrella eli masto päästä vaikkapa ison nostimella laiturille vetämällä? Kiristyvätkö paljonkin? Kumpi puoli?
Tässä hiukan arvoja vanttien jännityksille purjehdittaessa (katso jälkimmäisestä nimitykset V1-2 ja D1-3):
http://www.purjeet.fi/tietoa/wb-news/WB-News06.pdf
http://www.purjeet.fi/tietoa/wb-news/WB-News05.pdf
Siis mitä alemmalle vantti ylettyy, sitä tärkeämpi laittaa kiinni mastoa pystytettäessä. Olisihan se kiva, että laittaisivat vaikka vain mertin kannesta ylöspäin ylettyvät pystytysvantit (3 kpl, yksi eteen, ja kaksi vähän taakse). Näilä vois laittaa kannella seisovan 16,5 m topirikin aluksi pystyyn. Olis varmaan paljon tukevampi heti, kuin keulaharuksella ja ylemmillä sivuvanteilla. Jep-jep. Näin se menee.
Et ole ymmärtänyt ihan oikein, miten voimat vaikuttaa vanteissa.
Masto tuetaan takaa, sivuilta ja edestä. Mitä alempana tukipiste, sitä suurempi vipuvoima ja rasite, kun voima on sama.
IMS-takilassa toppivantti (EI PÄÄVANTTI) ottaa osan tai koko takastaagin voimasta. Alavantit ei voi sitä tehdä, vaikka tämä olisi optimaalista, koska silloin menetettäisiin purjehdusominaiuuksissa vielä enempi verrattuna optimaaliseen rikiin. (kireät alavanttit estävät maston taipumisen). IMS rikissä on jouduttu tämän ei optimaalisen maston tuennan johdosta (tukipiste liian ylhäällä) kasvattamaan mastoprofiilia, jolloin masto ottaa suuremman osan kuormasta kuin vastaava kunnon riki.
Tuossa linkissäsi toppivantin rasite koostuu nimenomaan takastaagin kuormasta, joka on saalingeilla siirretty toppivantille ja koskee siis IMS rikiä..Paremmassa rikissä rasite on barduunalla ja takastaagilla.
Kun venettä kallistetaan, pitää paikkansa, että toppivantti löystyy enemmän kuin alavantti. Tämä ei johdu siitä, että siihen kohdistuisi suurempi jännite kuin alavanttiin, vaan siitä, että se on pidempi ja venyy siten enempi. Ja kyllä se alavanttikin löystyy. Vantit esijännitetään siksi, että venymää hyödynnetään, esijännityksen määrä riippuu venymästä, ei kuormasta.
Ajattele rikiä niin, että vantti vastaa siitä kuormasta, joka on alemman vantin yläpuolella. Kun masto taipuu, niin vantti vastaa aina vaan alemmasta lähtien, jolloin sen rasite lisääntyy hirvittävästi. Siksi alavanttien pitää pitää masto mahdollisimman suorassa.
Tää tahvo, joka kommentoi kirjoitustani sinun jälkeen on tahtomattaan ymmärtänyt asian, jos 16m masto tuetaan 1m korkeudesta, pitää vantin olla helvetin vahva. Paljon pienempi vantti pitäisi maston pystyssä, jos se olisi topissa. varmuuden vuoksi sanon, että masto ei ole jäykkä itsestään, se pitää tukea. Mutta teoriassa esim. viululla homma voisi ehkä toimia...
Puhut kokoajan vipuvoimasta, jota voi käyttää vain jäykille kappaleille. Maston tekee jäykäksi sivuttaissuunnassa vantit ja saalingit, joten kaikki voimat välittyvät niiden kautta ja mitään vipuajattelua ei voi käyttää.
Päävantti on se, joka tulee etustaagin korkeudelle. Vaikka olisit mitä mieltä eri vanttien voimista ja tärkeyksistä, tämä on yleisesti hyväksytty suomenkielinen nimi ko. vantille.
Jos nyt mietitään vain mastoa sivusuunnassa taivuttavia voimia, ne muodostuvat isopurjeesta, joka on etuliikistään mastossa kiinni ja etustaagista, jossa etupurje "roikkuu" ja mahdollisesti spinnufallista, josta spinnu "roikkuu". Pieni voima tulee myös puomin kautta, mutta se onkin sivusuunnassa toiseen suuntaan, koska skuutti on lähempänä mastoa kuin purjeen takakulma. Spinnupuomista voi sitten tulla jonkinlainen voima maston alaosaankin.
Etupurje on helposti puolet ja spinnu yli puolet mastoon kohdistuvista sivuttaisvoimista, josta syystä suurin osa voimasta kohdistuu maston yläosaan.
Kuten ehkä huomasit antamassani linkissä esitetyissä voimista päävanttien jännitys oli hyvin erilainen tuulen- ja suojanpuolella. Toisin sanoen niiden yläpäässä on huomattava sivuttaisvoima, jota taka- tai etustaagi ei pitkittäissuuntaisena kanna lainkaan.
Se, että alavantitkin kiristyvät merkittävästi kovalla tuulella johtuu paljolti siitä, että masto taipuu pituussuunnassa, jolloin sen keskiosa pyrkii eteenpäin alavantteja kiristäen ja samalla päävantit hiukan löystyvät, koska taipuneella mastolla välimatka rusteihin pienenee.
Pidätkö sitten IOR-tyyppistä rikiä ohuella mastopofiililla, suorilla saalingeilla ja barduunoilla optimaalisena? Tuossakin rikityypissä päävantit ovat selkeästi (vielä selkeämmin!) kireimmät ja eniten kuormitetut. Alavantit eivät kiristy maston taipuessa pituussuunnassa, koska rustit ovat linjassa.
Tukevammat mastoprofiilit ilman barduunoja ei ole mikään IMS-juttu, vaan yleinen trendi kaikissa nykyisissä veneissä ja tasoitussäännöissä.
Vaikka tää palstan inkvisitiop kiduttaisi minut, vastaan; masto on jäykkä sitenkin.
Masto jäykistetään jäykäksi. Jäykistyksen jälkeen se on jäykkä. Tää on tavote, siihen ei ihan pystytä.
Jäykkä käyttäytyy kuten jäykkä käytäytyy.
Meneppä kattelemaan ei ims tai scandic rikejä, alavantti on hirmuinen, toppivantti huomattavasti kepeämpi.
Jos masto olisi löysää makaronia, niin toppivantin pettäessä masto katkeaisi ylimmän saalingin kohdalta. Mutta kun ei ole, niin yleensä masto katkeaa paljon alempaa, vipuvoiman johdosta.
"Pahimpia" IOR-mastoja ei voi edes kantaa päistään, koska masto taipuisi liikaa. Kyllä ne on aika makaronia. Nykyiset mastot ovat paljon isompaa profiilia eli jäykempiä, mutta edelleen sivusuuntaan aika pehmeitä.
Jos masto olisi oikeasti riittävän jäykkä, ei koko alavantteja tarvittaisi, vaan käytettäisiin pelkkiä ylävantteja, kuten DN:ssä ja useissa monirunkoisissa.
Olen kyllä purjehtinut paljonkin in-line rikillä. Niissä on tyypillisesti päävantti ja alavantti yhtä jykevät ja välivantit hennompia. Esim. X-99:ssä 6, 4 ja 6 mm: http://www.xala.dk/Hyperlinks/ClassRules2007.pdf
Myös Louhessa ja Solingissa on ylä- ja alavantit yhtä paksut (5 mm ja 3,8 mm).
Se miten masto katkeaa onkin jo paljon vaikeampi juttu. Aika usein masto katkeaa samalla kertaa useammasta kohdasta. Tuorein näkemäni meni poikki kolmesta kohtaa. Ylävantin pettäessä menee takaviistoilla saalingeilla myös pituussuuntainen tuki, jolloin masto voi lommahtaa väärinpäin tai kaatu etuviistoon.
In-line rikissä pituussuuntainen tuki ei heti mene, mutta masto ei pysy enää suorassa vaan pääsee taipumaan S-mutkalle sivusuunnassa, mikä on kohtalokasta barduunan ja etustaagin "puristaessa" mastoa suurella voimalla alaspäin.
Koska in-line masto on makaroonia, se kestää huomattavia taivutuksia menemättä poikki, mutta taivutuksista voi aiheutua täydellinen tuen menetys, jolloin masto kaatuu ja katkeaa vaikkapa kannen tasosta. Olen nähnyt kun kämmäys barduunojen ja takastaagin kanssa veti topin vaakatasoon eli ~90 asteen mutka, joka oikeni takaisin n. 45 asteen mutkaksi, mutta masto ei tullut alas.
Mun masto on ior ja se on ihan makaronia. En uskalla kuljettaa ilman kantajia mastokärryllä, sillä päät viistäisi maata, jos masto pyörähtää kyljelleen. Profiili on paksu, masto helvetin painava, mutta se on löysempi kuin kolmanneksen kevyempi vastaavan kokoluokan masto.
Pystytettynä se on kuitenkin jäykkä, varsinkin kun rodit eivät jousta kovin paljon.
Alavantti on huomattavasti paksumpi kuin topvant på svenska eli suomeksi toppivantti.
Mun mielestä imsin barduunakiellon taustalla on purjemaakareiden halu myydä enempi purjeita, rikiä kun ei saa kunnolla trimmattua kaikille tuulille samalla purjekerralla. Onko tämä kehitystä, kun riki oli ior:ssä huippuunsa kehitetty, muuten mittasäännössä oli ehkä jonkiverran parannettavaa...
IMS ei ole koskaan kieltänyt barduunoja, mutta on antanut barduunarikiselle hiukan kovemman mittaluvun, joka sille varmasti myös kuuluu.
IOR-rikit eivät olleet sen järkevämpiä: http://www.aes.net.nz/Rig Design Commentary.html
IOR-veneissä oli tyypillisesti 3 genuaa, fokka ja myrskyfokka. Onko sitten IMS-veneissä enemmän?
"IOR-riki" oli kyllä mukava trimmattava ja reiviä ei tarvinnut (lähes) koskaan. Toisaalta nykyiset rikit lienevät tehokkaampia säätöpuutteistaan huolimatta, koska ovat korkeampia ja kapeampia. Eikä reiviä edelleenkään tarvita kovin helpolla kisatessa. Eihän noita "IOR-rikejä" enää laiteta mihinkään uusiin veneisiin, vaikka mittasäännöllä ei olisi merkitystä.
Kun keulaharus on imsissäsi liian löysällä heikkoja tuulia varten, niin neuvo sinulle kovempiin tuuliin: taivuta mastoa reilusti taaksepäin, jotta etuharus kiristyy.
Suosittelen.
Tai sitten kattele kevyellä tuulella piukean genuasi kanssa muiden peräpeilien etääntymistä.
Ainoa ratkaisu em. ongelmiin on käydä purjemaakarilla ostoksilla. Hyvä riki!
Vantit ovat mastolle jousitukia. Siis niihin syntyy venymää kuormituksesta. Koska ylävantti on pidempi kuin alavantti, on ylävantin tuki löysempi (jos vantit yhtäpaksuja). Alavanttien jännitys kasvaa enemmän kuin ylävanttien. Satamassa ylävantit ovat kireämmällä, purjehtiessa jännityksen ero pienenee. Jos ylävantit ovat löysällä suhteessa alavantteihin, kai alavanttien jännitys voi nousta ylävantteja suuremmaksi.
Toinen kysymys on paljonko vantteihin tulee voimaa? Ajatellaan venettä luovilla tasaisella nopeudella. Statiikan lakien mukaan ulkoiset ja sisäiset voimat ovat tasapainossa. Tuuli vaikuttaa purjeisiin sivusuunnassa ja köliin vaikuttaa yhtäsuuri, mutta vastakkaissuuntainen voima. Näiden pisteiden välimatka pystysuunnassa on momenttivartena. Jotta vene on tasapainossa täytyy olla yhtä suuri oikaiseva momentti eli nostekeskiön ja painopiste eivät ole samalla linjalla kallistuneessa veneessä. Veneen paino on voimana ja vipuvarsi on vaakasuoravälimatka. Tämä on ulkoinen momentti ja voidaan ajatella kummalla tavalla vain. Sisäinen momentti rikissä on yhtäsuuri. Se jakaantuu vedoksi vantteihin ja puristukselle mastoon. Periaatteessa saman verran kuin tuulen puolen vanttien veto kasvaa vähenee suojan puolen vanttien veto. Jossain vaiheessa suojanpuolen vantit ovat löysällä. Koska vanteissa on esijännitys, ei maston puristusvoima kasva ennen kuin suojanpuolen vantit ovat löysällä. Siis vanttien rasitus riippuu veneestä (jäykkyys ja rustien etäisyys mastosta) ja kovat voimat voidaan saavuttaa kohtalaisellakin tuulella, jos on paljon purjepinta-alaa.
Täysin samaa mieltä Joakimin kanssa, että alavanteilla säädetään lähinnä maston taipumaa (enemmän sivusuunnassa kuin pituussuunnassa).
Antaa maston taipua vain sivusuunnassakin keskituulen asti, koska se on eduksi purjeen muodolle. Suojanpuolen notkon pitäisi oieta itsestään tuulen kovetessa, koska ylävanttien tuki on löysempi. Kovalla tuulella alavanttien kiristäminen taivuttaa maston yläosaa suojanpuolelle eli päästää isosta. Se ei ole eduksi mastolle, vaan nopeudelle.
Löysätkään vantit ei käytännössä vaaranna maston tuentaa.
Ihan yks lysti, millä maston nostaessa tukee pystyyn. Vaikka toiselle puolelle ylävantti ja toiselle alavantti ja nostin keulaan. Siitä ei masto tiedä mitään.
33-jalkainen C/R-veneessä sivuttaisvoima on reilut 3000 N luovilla kovemmalla tuulella kallistuma 20 ollessa asteen molemmin puolin. Kölin ja purjeiden voimakeskipisteet ovat n. 7 m päässä toisistaan, joten kallistava momentti on ~20000 Nm.
Mistään hirveän suuresta voimasta ei siis ole kyse, mutta vantit ovat aika lähellä mastoa, joten kulma on loiva sivuttaisvoimille.
Ylävantti on tosiaan pitempi ja joustaa siksi enemmän samalla voimalla. Toisaalta korkeammalla siirtymät ovat suurempia, mikä aiheuttaa suuremman voiman.
Takaviistosaalinkisessa osatakilassa ylävantit löystyvät ja alavantit kiristyvät huomattavasti takastaagia (tai skuuttia!) kiristettäessä. Tätä voi käyttää hyväkseen ylävantteja laiturissa säätäessä.
Jos masto tuettaisiin pelkästään alavanteilla, alaventteihin kohdistuisi suuremmat voimat kuin pelkästään ylävantteilla tuettaessa. Asia ei kuitenkaan ole näin jos tuki on molemmista vanteista. Pääasiallisestihan masto tuetaan niillä ylävanteilla. Eli jos ala- ja ylävantit ovat lähtötilanteessa samalla kireydellä, ja mastoa aletaan vääntää, kiristyy ylävantit enemmän kuin alavantit. Tämän voi maalaisjärjelläkin ajatella siten, ylävantin venyessä esim. 5 cm alavantin ei tarvitse venyä kuin esim. 2,5 cm.
Tästä voidaankin nyt nähdä se, että alvanttien merkityksenä on huomattavasti suurempi arvo sillä maston oikean muodon pitämisellä.
Ja tätä varten alavantit usein ovatkin paksumpaa tavaraa. Vantin halkaisijan mitoitus ei korreloi jännityksen, vaan venymän kanssa. Notkean mastoprofiilin pätkää voisi pitää muodossaan ohuellakin vaijerilla, jos sitä säätäisi ahkerasti.
Rikin voimien jakauman kanssa vetta tuntuu olevan yhtä pihalla kuin mökkirantaan ankkuroimisenkin osalta.
masto ensin pystyyn ja vasta sitten vaijerit kiinni. Veneenhän sitten näyttää saavan ajelehtimaan haluamaansa suuntaan, vaikka fysiikasta ei olisi mitään tietoa. Ja vinkkejä riittää muillekin jaettaviksi.
Ei kannata nostaa ollenkaan. Vituttaa sitten syksyllä taas yksin kaataa se.
Hätänosto. Ketä on saanut tästä vastauksen?
Kuka on saanut, ketä ei.