Katseet, vilkuilu, hymyt, huomioiminen, ystävällisyys...? Mutta mistä kummasta voi tietää missä menee ero "normaalilla" ystävällisyydellä ja kiinnostuksella?
Mitkä on varmat merkit
kiinnostuksesta
82440
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin, mistä ihmeestä sen tietää?
Sitä haluaa uskotella itselleen että ne ovat just niitä merkkejä, mutta kuitenkin yrittää järjellä sitten ajatella. äh, ei tiedä.
nainen tuntyu oleen peruskiva ja söde kaikille niin mistäs sitten voi päätellä?huh,mä oon ihan pihalla!
minäkin:). tiedä näistä:)
töissä?koulussa vai jossain muualla? uteliaana kyselen kun itellä töissä.Toivon vain ettei tää mun ihanuus mee liikaa "pihalle".Vähän outoa viime päivinä siis positiivisella tavalla.Voi johtua muustakin tai mulla vilkas mielikuvitus.
silmät nauraa hymyn kanssa
Olen BI-nainen ja voin sanoa, että miehistä huomaa paljon hepommin =)
Mua monet ymmärtää väärin, koska olen perusystävällinen kaikille naisille, tykkään jutella mukavia ja muutenki oon sellanen happy preppy face :D
Mutta kait sen huomaa toisen käytöksestä... ottaako sut enemmän huomioon kuin muut, yrittääkö olla sua lähellä ja jutella sun kaa enemmän, katse on yksi erittäin selvä, eli miten katsoo sua... Tiietkö ku ihastuu sit on sellanen erikoinen pilke silmäkulmassa ns. tähtikatse :D Tosin sitten jos on vähän ujompia tyyppejä niin en tiedä, kertokaa te ujommat =)
Mulle koitui pikkasen ongelmaksi aikoinaan, kun muutamat heteromiehet olivat tulkinneet käytökseni flirtiksi tai jopa "selviksi merkeiksi", vaikken mitään sinne päinkään ollut tarkoittanut.
Hyvän ystäväni arvio tilanteesta oli sentapainen, että jos suhtaudun yhtä suurella lämmöllä kaikkiin kuin suhtauduin häneen, ei olisi mikään ihme, jos minuun ihastuttaisiin ja signaalejani tulkittaisiin väärin. Se jäi kovastikin mietityttämään.
Voi olla, että nimenomaan monille naisille (syystä mistä tahansa) on tyypillistä käyttäytyä niin. Kuuluisikohan naisten keskinäiseen koodistoon tai kommunikointikulttuuriin? Ääh, mää mittää tästä oikeesti tiiä ...
Ihastumisen merkkejä olen suurimman osan elämääni lukenut toisesta hirveän huonosti. Se on pitänyt todella vääntää ratakiskosta ... Nykyään sanoisin, että kannattaa ehkä tunnustella sitä "ilmaa" siinä välissä: onko siinä molemminpuolista jännitettä? Onko toisessa jotakin ihastumisen sanelemaa kömpelöyttä, kun tämä on lähellä? Esmes.
Ei minun mielestäni pikku flirtissäkään ole mitään pahaa, jos sitä ei tee kiusaamistarkoituksessa. Eikä siinäkään ole mitään outoa, että ihmiset ihastuilee toisiinsa, usein. Kaikkea ei ehkä kannata ottaa niin kovin vakavasti, vaan jotenkin - leppoisasti. Jos taas on oikeasti kiinnostunut tietämään tykkääkö toinen todella, tai jos itse on rakastunut (nyt tulee se vaikea): pitää kysyä tai kertoa.
Minä en ole tallannut ketään, joka on kertonut tunteistaan, vaikken samoin olisikaan fiilistellyt. Aina olen ollut tosi imarreltu. Ja jos itse tykkään, niin näytän sen (jostain syystä olen aina tajunnut jos oma ihailuni on ollut yksipuolista, joten kysyä ei ole tarvinnut). Ei kai ketään haittaa se, jos joku on erityisen mukava!
Mitä tulee sukupuolieroihin: miehet tosiaan käsittävät väärin naisia useammin. Sitten on vielä kulttuurierot, eli joissain maissa voi vaikka pussailla ilman suurempaa merkitystä, mutta toisissa paikoissa voidaan kosia yhdessä vietetyn päivän jälkeen... Saapi olla tarkkana, kun on kerta tällainen "flirtti"(?).
JK. Tämä viesti ei ollut suunnattu juuri sinulle, Huua, mutta laitoinpahan omani tähän kohtaan tuon f-sanan vuoksi. Ja kun sinunkin viehättävyyttäsi kerta on väärinymmärretty, minkä ymmärrän kyllä hyvin (: