Tapasin erään tytön noin 8-vuotta sitten,hän asui keskellä Suomea minä taas täällä rannikolla. Kirjoiteltiin ja kävin häntä tapaamassa kaksi kertaa ja tuntui todella hyvältä, välitin hänestä paljon, ehkä enemmän kuin tajusinkaan enkä sen jälkeenkään ole tuntenut mitään vastaavaa ketään kohtaan. Väliin tuli toinen mies joka oli mustasukkainen minusta ja hän oli kertonut aina olleensa ihastunut tähän kyseiseen tyttöön. Minä sain jäädä ja he muuttivat yhteen, menivät naimisiin ja heillä on kaksi lastakin. Löysin jokin aika sitten facebookista tämän tytön kuvan. Miksi vuosien jälkeenkin tuntuu näin raskaalta ja ne kaikki hyvät ja rakkaat muistot tulevat mieleen..on kauhea ikävä ja siltikin tiedän ettei aika entinen voi palata eikä menneitä pitäisi ikävöidä mutta jotenkin en koskaan pysty unohtamaan...
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hän taisi olla aika merkityksellinen ihminen sinulle ja muistelet haikeana hyviä hetkiänne... Haikaile hetki oikein kunnolla menneitä ja siirrä sitten ajatuksesi nykyiseen hetkeen ja hymyile kauniille muistoille. Niitä ei kukaan voi viedä sinulta. Ole onnellinen hyvistä hetkistä, joita koit tämän tyttösen kanssa ja anna hänen mennä sitten ajatuksistasi pois. Ota hymy huulilla vastaan tulevaisuus, mitä hyvää se sinulle tuokaan tullessaan :) Aurinkoista kevättä!
Kiitos kaunis, kerrankin saan vastaukseksi jotain järkevää ja jotain sellaista mistä tulee hyvälle tuulelle! Ollaanpas vielä sattumalta samaa vuosikertaa :) Kyllä hän oli aika merkityksellinen ihminen mulle..nimittäin olen aina ollut hieman ujohko tekemään tuttavuuksia ja tämä ihminen oli ensimmäinen jonka kanssa tein oikeat ekat treffini. Ehkä siitä johtuu moinen haikeus. Auringonpaistetta ja kaunista kevättä myös sinnalle :)
Kiva tuottaa jollekin iloa tekstillään :)