Ihanaa

olen ollut bulimian takia vapaaehtoisessa hoidossa ja myöhemmin pakkohoidossa, jossa on hoidettu bulimiaani. osasto jolla olin ei ollut ihanteellinen hoitopaikka syömishäiriöisten hoitoon, sillä minä olin ensimmäinen häröilijä, joka sinne tuli juuri syömisten takia hoitoon. eli minä tiesin jopa sh:n hoidosta enemmän kuin hoitajat. yleensä painoitetaan täsmäsyömistä, eli kaikilla aterioilla jotain ja yritetään päästä irti paastoamisajatuksista, jotka johtavat suoraan ahmimiseen. saat varmasti ravitsemusterapeutille ajan, pyydä itse, jos eivät älyä sitä sinulle varata. hän tekee sinulle ateriasuunitelman, jota sinun pitäisi noudattaa. ja yleensä pitää olla noin puoli tuntia aina ruokailun jälkeen yleisissä tiloissa, jottei mene oksentamaan. yleensä siinä on joku hoitaja vahtimassa sinua, että olet sen puoli tuntia siinä. muuten hoito on melko tavallista. aluksi et varmaan pääse ulos yksin, tai ainakaan pitkäksi aikaa, mutta mitä enemmän hoitajat oppivat luottamaan sinuun, sitä enemmän saat vapauksia. minulla oli jossain vaiheessa niin, etten päässyt käymään suihkussa/vessassa ilman hoitajaa, mutta nämä ovat ääritilanteita. ymmärrän sen, koska rikoin sääntöjä. mutta tottele hoitajia ja noudata heidän käskyjään, niin pärjäät varmasti paremmin. ei kannata pistää hanttiin vaan oikeasti hakea sitä parempaa elämää sieltä. osastolla on kuitenkin turvallinen ilmapiiri, joku vahtii aina että syöt sen tietyn määrän, ja sinä saat syödä sen. sinun täytyy syödä se. aluksi voi olla vaikeaa sopeutua uuteen paikkaan ja uusiin sääntöihin (jotka vaihtelevat paljon eri paikkakunnista riippuen), mutta ajan kanssa helpottaa. voin todeta että sen puolentoista vuoden jälkeen kun minä olin sairaalassa niin normaalisyöminen kävi jo turvallisella rutiinilla. eikä ahmia tehnyt mieli ainakaan fyysisesti. saat myös jutteluapua osastolla. jokaisella on oma omahoitaja, jonka kanssa keskustellaan ja käydään läpi ongelmia. huh. tuli siinä ainakin jotain nyt.

tsemppiä vaan hirveästi! olet todella rohkea kun uskallat vastustaa peikkoa. olen ylpeä sinusta, vaikken sinua tunnekaan.