Olen miettinyt mikä on riittävä usko niin että saa synnit anteeksi ja pelastuu. Olen aiheesta keskustellut useammankin henkilön kanssa.
Itse olen vl, mutta hyvin usein iskee epäilys, varsinkin, kun luen tätä palstaa.
Koen epäilyksen ahdistavana, koska en koe olevani oikea uskovainen ja pelkään joutuvani tosi pahaan paikkaan. Kaikki, joiden kanssa olen keskustellut aiheesta ovat lohduttaneet minua sillä, että heilläkin on ajoittain samoja tuntemuksia. Ne kuuluvat asiaan ja menevät ohi.
- Ei kai uskossa voi epäillä?
- Jos on uskovinaan, eihän silloin voi pelastua?
Auttamatta mieleeni tulee, että pelastuneiden joukko saattaa tosiasiassa olla hyvin pieni.
Tosiuskovaisista epäilyni saattaa ihmetyttää, mutta tämmöisiä olen siis pohtinut. Voisiko joku antaa minulle hyviä neuvoja?
Itse olen vl, mutta hyvin usein iskee epäilys, varsinkin, kun luen tätä palstaa.
Koen epäilyksen ahdistavana, koska en koe olevani oikea uskovainen ja pelkään joutuvani tosi pahaan paikkaan. Kaikki, joiden kanssa olen keskustellut aiheesta ovat lohduttaneet minua sillä, että heilläkin on ajoittain samoja tuntemuksia. Ne kuuluvat asiaan ja menevät ohi.
- Ei kai uskossa voi epäillä?
- Jos on uskovinaan, eihän silloin voi pelastua?
Auttamatta mieleeni tulee, että pelastuneiden joukko saattaa tosiasiassa olla hyvin pieni.
Tosiuskovaisista epäilyni saattaa ihmetyttää, mutta tämmöisiä olen siis pohtinut. Voisiko joku antaa minulle hyviä neuvoja?
Vastaukset 15
Vanhimmat
näistä epäilyistä, älä jää painimaan niiden kanssa yksin. Menetin aikoinaan uskoni raskaiden epäilysten takia, kun en jaksanut puhua kenellekkään.
Kerroin tästä uskon menettämisestä aika pian muillekin. Nyt se on jo melko laajasti tunnettua. Harmi, ettei se tapahtunut jo kouluaikana. Olisi ollut paljon helpompi jatkoa ajatellen.
itekullahi on. Raamatussa sanotaan, että jos sitä olis sinapinsiemenen verran, sillä vuoria siirreltäis. Monasti uskonliekki vain vähän vipattaa, mutta Jumalan sanan kuulossa saamme vahvistusta uskollemme., siellä Jumala sanassaan lähestyy henkilökohtaisesti jokaista armoevankeliumillaan, joka on elämän leipää.
Mutta kun se elämän leipä tappaa ja tapattaa Jeesuksen seuraajatkin ja satoja miljoonia ihmisiä Jumalan Lain vastaisesti pieniä syyttömiä lapsiakin herransa helvetin tulella niin usko on todistus saatanaan jumalana uskomisesta!
Jeesus ei ollut uskossa.
Jeesus ei ollut kristitty.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000101&posting=22000000034488963
pysymään SRK:n viitoittamalla taivastiellä. Tee kuten ämmä ja piikittele epäuskoisia, niin saat SRK:lta todella kirkkaan kruunun!
Pitää uskoa paljon saatanaan jumalana ja kristinuskon herrana että rikkoo Jumalan Lakia jonka Jeesus on vahvistanut mutta kristinuskon saatanan palvelijoilta se onnistuu satojen vuosin kokemuksella!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000101&posting=22000000034488963
Mihin se epäilyksesi kohdistuu?
Kirjoitit:
Uskossa epäilemistä tapahtunee varmasti hyvin paljon, silä niin kauan kuin me matkaamme, niin kauan sielunvihollinen meitä jallittaa.
Sielunvihollinen on luultua ovelampi. Ei se ole se jätkä, joka käskee sainua rei´ittämään korvasi, tai maistamaan viiniä, sillä mihin sinun uskosi sellaisesta katoaisi?
Vaan sielunvihollinen saa sinut epäilemään.
Viekö minun tieni perille?
Olenko minä oikein uskossa?
Riittääkö tämä?
Voi luvata, että jos uskot, että Herra Jeesus on lunastajasi ja sinä olet käynyt läpi herätyksen vaiheet, joista ensimmäisenä tajuta synnin olemassa olon, toiisena lain, ettet kykene sitä täyttämään, kolmantena ja viimeisenä ymmärrät, ettei sinussa olekaan mitään hyvää ja nostat katseesi sinne ristille, missä Herra Jeesus kaikessa kirkkaudessaan tekee sinustakin kerran täydellisen, jos siis jaksat uskoa niin yksinkertaisen asian.
Jos tuo kaikki oli sinulle utopiaa, ajattelen, että olet hyvinkin vielä matkalla.
Oikeaa uskoa ei maan päältä löydykään. Sen saa yksinomaan Jeesukselta Kristukselta.
Sitä ei tarvitse harjoittaa, sen tähden ei tarvitse uurastaa, sitä ei ansaita, eikä pidetä itse yllä.
Jos harrastat uskontoa, saatat silti olla kaukana uskon ytimestä, itse Jumalasta ja hänen pojastaan Jeesuksesta.
Siksi kehoittaisin sinua kysymään itseltäsi: Onko Jeesus minun henkilökohtainen, rakas ja ainoa pelastajani? Vai raahaanko täällä mukanani omia hyviä tekojani, omaa erinomaisuuttani ja tuomitsevuuttani, että vain minulla ja minun kaltaisillani olisi mahdollisuus pelastua?
Älä pelkää kysyä itseltäsi, missä kuljet. Rukoile ja pyydä oikean uskon ymmärrystä, kysy suoraan ylhäältä.
Toiset saattavat neuvoa sinua, mutta minne?
Totisesti, uskovia on vain vähän. Ahdas on portti, niin kovin yksinkertainen monimutkaisille ihmiselle.
Ihminen ei vain luonnostaan kykene ymmärtämään, että hän jotakin saisi, aivan ilmaiseksi.
Jukka Norvanto antoi tähän kerran oivallisen esimerkin:
Ajattele, jos ystäväsi soittaa ovikelloasi yllättäen. Kun avaat, hän ojentaa sinulle suuren paketin, ilman mitään erityistä syytä. Lahja onkin mittaamattoman arvokas. Mitä sinä ajattelet?
Miksi hän antoi tämän minulle? Noin vain? Hän ihan varmasti odottaa, että olisin entistä parempi hänelle ja tuon samankaltaisia lahjoja? En voi ottaa tällaista vastaan!
Siihen se kaatuuksin monilla matkalaisilla: Ei uskalleta ottaa uskon lahjaa vastaan sellaisenaan, antamatta mitää takaisin.
Siinä sen ahtaan portin sanoma taisi ollakin: Riisu itsesi, uskalla tulla portista sisälle, vaikka ahdas se on: Omista ansioista vapaa.
Jos en usko täysillä , eli epäilen joskus jopa Raamatun perusasioita, ja jos silti saan pelastuksen, tarkoittaa se mielestäni sitä, että kaikki pelastuvat, jopa pakanatkin. Ei kai tekopyhä uskominen riitä? Minusta ei saisi olla oikeastaan epäilyksen häivääkään.
Jos kaikki epäilevät ja voivat silti pelastua, voisin jopa vetää siitä sellaisen johtopäätöksen, että Jumala pelastaakin kaikki, jopa pakanatkin?
Tosi asia lienee, että kaikki eivät pääse taivaaseen. Mitä minun olisi viisainta tehdä, jos haluan varmistaa pelastukseni? Lähden siitä, että tekopyhä uskominen ei riitä ja epäillä ei juuri saisi. Hyvät teotkaan eivät auta. Vain usko auttaa. Mitä teen, kun kuitenkin epäilen?
Jos uskosi ei kestä epäilyja ja kriittistä pohdiskelua, se on silloin pelkkää haihattelevaa toisilta omaksuttua uskomusta.
Kaikki mitä ei kestä kriittistä tarkastelua on mielestäni pelkkää huuhaata ja joutaa heittää pois. Tosiasiat kestävät hyvinkin kriittisen tarkastelun aina.
Jo se, että kyselet on minusta hyvin tervettä!
Rohkeutta pohdiskeluillesi myös tästä eteenpäinkin.
>>Jos en usko täysillä , eli epäilen joskus jopa Raamatun perusasioita, ja jos silti saan pelastuksen, tarkoittaa se mielestäni sitä, että kaikki pelastuvat, jopa pakanatkin. Ei kai tekopyhä uskominen riitä? Minusta ei saisi olla oikeastaan epäilyksen häivääkään.>>
NO en tiedä, miksi epäillä raamatun perusasioita, jos on usko sydämessä. Tottahan maailma kiusaa, mutta antaako sille niin paljon sijaa, että alkaa epäilemään raamatun totuuksia?
Tietenkään edellinen ei ole este uskomiselle, eikä tekopyhyyden merkki, sillä senkin hyväksyminen, että me olemme vajavaisia, kuuluu uskovan ihmisen taivallukseen.
Jos sinä olet niin ankara itsellesi, ettet saa epäillä tms. Olet lain puolelle kallistumassa. Me emme voi tekemisillä/tekemättä jättämisellä olla parempia uskovia.
Mitä pakanat epäilisivät, eiväthän he edes usko? Uskon ydin ei voi mielestäni horjua, jos on uskossa Herraan Jeesukseen. Hän on kuollut ja on pelastava meidät uskovat kerran, siihne voit luottaa.
Jos Jumala pelastaa epäilevän uskovan, pelastaako hän myös pakanat. Ei hän ole sellaista missään luvannut.
Ole ihan rauhassa uskosi kanssa, tutki ja anna oikeiden vesien virvoittaa sinua, äläkä keskity epäilemiseen, mikäli muuten tunnet olevasi oikealla tiellä.
Mistä epäilysi johtuu? Ja mihin uskon osa-alueeseen se liittyy?
Ilman vastauksia näihin en voi lähteä sen kummemmin tilannettasi arvioimaan.
Suosittelen, että luet kirjoja, joissa käsitellään asioita, jotka aiheuttavat sinulle huolta. Suosittelen esimerkiksi kirjaa Ja ihminen loi jumalat, vaikka en olekaan sitä itse lukenut. Googlettamalla ja wikipediasta löytyy myös todella paljon tietoa monesta eri aiheesta.
Epäily kuuluu lihalle ja liha on synti
Jumalan edessä. Sinä itse et lihallasi
usko Jumalaan vaan Jumala on antanut sinulle
uskon jolla uskot Jumalaan ja Jumala antaa sinulle halun jos olet oikeasti uskossa halun kuulla anteeksi antoa omalle kohdallesi se halu ei ole sinun omasi vaan se on Jumalan antama ja varma merkki uskosta että sinä haluat kuulla
yhä uudestaan ja uudestaan syntisi anteeksi annetuiksi. Liha eikä tämä maailma eikä perkele
saa sinuun sitä halua vaan se on Jumalan antama.
Joh 6:29 Jeesus vastasi: "Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko."
Kysyt mikä on riittävä usko?
Oletko koskaan miettinyt mihin uskot? Mun mielestä asioihin joko uskoo tai ei usko. Mietin onko asioita johon uskon "vähän" ja mietin riittääkö se. Yksi tällainen asia on ihmiset. Ihmisistä riippuviin asioihin ei aina riitä uskoa eikä sitä ole tarpeeksi. Minun mielestäni vl-ihmisen jumala on ihminen eli seurakunta, jolloin tuntuu luonnolliselta kysyä riittääkö usko.
Ole rehellinen itsellesi, aseta kysymykset ja vastaa niihin rehellisesti.
Toisaalta voin olla väärässäkin ja ry:llä ehkä istuu se maailman "ainoa oikeassa oleva joukko" mutta sitten jos joku sanoo olevansa ehdottomasti oikeassa niin siinä vaiheessa alan kyllä paeta ja kauas.
Jos uskosi siihen että olet saanut syntisi
anteeksi ei tunnu miltään eikä sitä edes
ymmärrä ja silloinkin epäilee kun kuulee
sen syntien anteeksiannon ne on silti annettu
anteeksi epäilysten ja kiusausten ja syntien
keskellä. Kuten joskus kirkastetaan asiaa näin:
"Sinä epäilysten keskellä saat uskoa syntisi
anteeksi..."
Perkele maailma ja omaliha kiusaa uskovaista kovasti se panee epäilemään että onko ne
anteeksi ne synnit jospa ne ei kaikki ole !
Epäuskoisia perkele ei kiusaa koska jos kiusaisi
niin heillä ei olisi paatumuksen rauhaa ja he
saattaisivat lähetä etsimään sitä ja löytää
Hyvän paimenen Perkele pitää huolen omistaan.
Lohduttaudu vaan sillä minkä luoja itse Jumala
sanassaan sanoo. "Ne keille te annatte synnit
anteeksi niille ne on anteeksi annetut"
Sanotaanko tässä että se saa anteeksi jolla
on oikea tunne jolla ei ole epäilyksiä
jne jne jne... EI!
Vaan usko vain että Jeesus on ne kantanut
Jeesus on ottanut syntisi omakseen ja kun hän
on ottanut ne omakseen ne eivät enää ole sinun
vaan Hänen. Käske vielä sitä Perkelettä joka
kiusaa rukoilla Jumalalta sinulle anteeksi antoa.
Usko vain epäilyksistä välittämättä sydän kylmänä
kaltaisenasi jollaisena olet tai tunnet olevasi
silloin kun kuulet anteeksi annon.