Miten erilaiseksi

tulee mieleen, että kun lapset ovat pieniä ja tahtovat "auttaa" ja se hidastaa kotitöitä tai johtaa esim ruoanlaiton ja leivonnan yhteydessä siihen että keittiö on väliin ihan kirjaimellisestikin kattoon asti jauhoissa, niin moisen suosittelen kestämään.
Ne pikkuiset jotka saavat kaaostella kotitouhuissaan taperoina, ovat niitä jotka sitten jo esiteineinä ja teininä hallitsevat kotihommat ja osaavat ottaa osansa niistä ilman lahjontaa tai uhkailua.

Toinen mihin neuvoisin satsaamaan on se tyhjänaikainen juttelu. Ota aikaa kuuntelulle ja lapsen maailmaan ja kavereihin tutustumiselle ja toisaalta ota lapset mahdollisimman varhain mukaan myös päivällispöytäkeskusteluihin kaikista mahdollisista asioista; uutisista, politiikasta, uskonnosta, arvoista, taiteesta tai mikä ikinä puheenaiheeksi nouseekin.

Kiilto- tai tarrakuvat, örkkimörkkien hammaskalusto tms ei tietenkään aina jaksa aidosti kiehtoa, mutta lapsi joka on saanut kasvaa sillä olettamuksella että hänen juttujaan kuunnellaan ja arvostetaan on valmis kertomaan asioistaan myöhemminkin.

Ja toisaalta lapsi joka oppii artikuloimaan ja perustelemaan mielipiteensä ja kohtaa tilanteen missä niitä mielipiteitä kunnioitetaan vaikkeivät ne vastaisikaan vaikkapa perheen auktoriteetin (isän, äidin, vanhempien sisarusten, isovanhempien, tätien jne) omia mielipiteitä yleisessäkin keskustelussa saa itsevarmuutta sekä pystyy aivan toisella lailla vastustamaan ns. jengin painetta kuin lapsi joka on pienestä pitäen totutettu uskomaan että "jokin asia vaan on niin kun minä niin sanon!"

Ihan viimeiseksi muistuttaisin niin sinua kuin kaikkia meitä muitakin olemaan armollisia itsellemme. Täydellistä vanhempaa ei ole, mutta rakkaudella pääsee pitkälle.

Mun vanhin on jo muuttamassa pois kotoa. Kun mietin mita tekisin toisin silloin kun han oli ihan pieni niin paallimmaiseksi tulee yks juttu. Ma yritin yksin ihan hirveesti osata/ tehda/ jaksaa.. sit tuli univajetta ja vasymysta ja olin kiukkuinen.. siis vain siksi etta en saanut itse levattya. Nyt tassa vaiheessa elamaa tajuan jo ottaa itselleni sita omaa aikaa eli duunaan niin etta kaikki kakarat menee jonnekin yoksi, vaikka mummolaan ja hoitotadille, kummitadille ym ja ma voin vaan rentoutua. Kun mami on vasy niin se on kamalaa koko perheelle. Kadun etten levannyt riittavasti silloin, eli vedin itseni ihan piippuun.
Tsemppii sulle ja onnea pesueen kanssa. Muista etta me kaikki vanhemmat teemme virheita noin about joka paiva.. :-)