Tein elämäni vaikeimman ja itkettävimmän päätöksen kun luovuin 18 v koirastani. Haudauttuani sen soitin työterveyteen ja kerroin, että töihin en enää tänään pysty niin työterveyshoitaja naurahti ja sanoi, että jossain täytyy raja kulkea, että pitää ottaa vuosilomista. Minulle se on ihan samantekevää tuleeko palkkaa vai ei, mutta hänen käytös loukkasi. Mitä mieltä olette tällaisesta. Teen asiakaspalvelutyötä ja autan ihmisiä työkseni, joten pitäisikö tällaisena päivänä jaksaa? Toivon, että teistä kukaan ei tässä tilanteessa saa tällaista vastausta.
Luovuin rakkaasta klo 9.50
työkykyinenkö?
13636
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jaksamista sulle....
http://rainbowsbridge.com/RB_Poems/rb_finnish.htm
Se on ikävä asia, mutta oli hauvasi jaksanut tosipitkän elontien kulkea.
Törkeä tuo kohtelu, jota jouduit vielä sietämään kaiken lisäksi. Jaksamista sinulle.
Niin se elämä vaan menee..mutta oikeassa on ollut työterveyshoitajasi, pakko se raja on johonkin laittaa.
Toki koira on tärkeä, vaan jo koiraa ottaessa tietää että jonain päivänä sen elon tie päättyy ja usein aikaisemmin kuin omistajan. Raskasta vaan ei työkyvyttömäksi tekevää.
kukaan toinen, puhelimessa.
Siis sitä työkykyisyyttä tai -kyvyttömyyttä.
Suru saattaa olla niin musertava, ettei työnteosta kertakaikkiaan tule mitään. Miten ihminen on työkykyinen jos ei saa mitään aikaan?
Järki käteen. Minäkin olen nyt saikulla (vaikka käytännössä en ole), olen työkykyinen, joskaan en kykeneväinen menemään työpaikalle.
Joskus on toisinpäin, kuten esim. suuren surun aiheuttaman masennuksen kanssa.
Jonkinlainen systeemi tähän koko sairauslomahommaan pitäisi saada.
itse sain koirani kuoltua esimiehen luvalla seuraavana päivänä palkallisen sairaspäivän.Joustoa vaaditaan työntekijöiltä nykypäivänä, siksi joustoa täytyy olla myös toisin päin. Hoitoalan työntekijänäkin on varsin vaikea olla työssä, kun vaan itkettää.
ihmisillä joilla ei itsellään ole eläimiä (tai vaikka olisikin) ei aina ole ymmärrystä mitä ne saattavat joillekkin merkitä.
työterveydenhoitajalla saattaa olla määrätty ne rajat työnantajalta.
mutta tuo naurahtaminen oli törkeää. minusta ei ole kohtuutonta vaatia vapaata työstä jos päätös piti tehdä yllättäen. (muussa tapauksessa ehkä voisi edellyttää että jo etukäteen ottaisi lomaa).
voimia sinulle ja toivottavasti sinulla on muita ihmisiä lähelläsi jotka ymmärtävät surusi.
ei asiakaspalvelussa voi palvella asiakkaita jos silmät vuotaa ja pitäisi keskittyä asiakkaan asioiden hoitamiseen.
Ihanaa kun vastasitte ja kommentoitte. En todellakaan ole sairaslomien tuhlari, koska en ole muutamaan vuoteen ollut päivääkään poissa. Se vain jotenkin ihmetyttää, että tällaista surua ei hyväksytä. Sen sijaan pieni kuumeilu olisi ollut hyväksyttävää ilmeisesti. Olo on kahta kauhempi kuin pahimmassakaan flunssa tai virustaudissa ja kyyneleet ovat valuneet silmistäni koko päivän. Tämä on asia, joka tosiaan kaipaisi pohdintaa. Olen ehdottamasti poissa työstäni, vaikka menettäisin viikon palkan, koska tässä kunnossa en siellä voisi olla. Mielestäni surun aiheuttaja rakkaan eläimen ja läheisen "ystävän" poismenon aiheuttamaa surua ei pitäisi mitätöidä tällä tavoin, vaikka tehokkuutta palvovassa yhteiskunnassa elämme. Surun kokemus on yhtä aito kuin läheisen ihmisen kuolemassa, vaikka en missään tapauksessa rinnasta eläintä ihmiseen. Oletan, että myös joku muu ajattelee asiasta samoin.
kukaan ei voi tulla sanomaan toiselle mitä on oikeus surra.
tuota eleäimen vertaamista ihmiseen en ymmärrä oikeastaan alkuunkaan. sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka raskas se menetys on.
joillekkin vaan on eläimet tärkeämpiä kuin ihmiset ja joillekkin ne omat eläimet ovat tärkeimpiä elämässä. kaikilla ei edes ole sukulaisia.
kuka sen määrää että ihminen on eläintä arvokkaampi ystävä? minusta sen määrää ihan jokaisen ihmisen oma tunne ja suru menettämisestä oli se sitten kysymys eläimestä tai ihmisestä.
on ihan oikein että suret ihan rauhassa. sinulla on oikeus siihen. voimahali sinulle.
menetyksen johdosta minultakin! :( Kylläpä koira tosiaan eli kunnioitettavan pitkän elämän... mutta sitä vaikeampihan se eron hetki on. Se rakkaus ja side koiraan on jotenkin niin pyyteetöntä ja aitoa, sitä se surukin on... kun ystävän on aika lähteä.
Kyllä olen sitä mieltä että tuossa tilanteessa ei TOSIAANKAAN sovi ruveta vähättelemään toisen surua. No, ehkä kyseessä oli ihminen jolla ei ole ikinä ollut lemmikkiä ja joka pitää niitä jonkinlaisina esineinä, joihin ei syvästi kiinny... Tuosta asenteesta voisi ihan hyvin antaa palautetta, ehkä sinulla ei juuri nyt ole voimia semmoisia ajatella, mutta vaikka myöhemminkin... Tosiaan se ei edes tuossa päällimmäisenä että saako sairaslomaa vai ei, vaan kuten sanoit tuossa aloituksessa, niin se tapa jolla sinulle vastattiin...
Jaksamisia!
sinulle.
Mielestäni sinulle olisi kuulunut sairasloma. Tuollainen ihminen joka noin sanoo sinulle on tunneköyhä mitä suurimmassa määrin.
Otan osaa suureen suruusi. Tiedän tuon musertavan ikävän ja surun rakkaan ystävän menetyksestä. Olen sen kerran kokenut.
Nyt on itsellänikin se tilanne, että tuo 17v rakas ystävä on lähiviikkoina päästettävä lepoon. Pelottaa jo etukäteen, vaikka asiaa on pohtinut jo jonkin aikaa.
Ikävälleen ei voi kukaan mitään. Oli kyse ihmisestä tai eläimestä. Tiedän, että ikävöin rakasta harrastuskaveriani ja mitä uskollisinta ystävääni pitkään. Tiedän myös sen, että tulen itkemään niin töissä, kuin muuallakin ikävääni.
Vaikka kuinka tiedän, että ystäväni on aika päästä sateenkaarisillalle lepämään elettyään pitkän elämän, eikä minulla ole oikeutta pitkittää jo vaivoista kärsivän vanhuksen elämää, irti päästäminen ja luopuminen tekee kipeää. En usko olevani itsekkään suruni kanssa työkykyinen hyvästijätön jälkeen, eikä kellään ole totisesti oikeutta vähätellä kenenkään surua ja tuskaa, joka voi olla todella raskas.
Toivon sinulle voimia jaksaa. Teit rakkaallesi ystävän teon. On suurta rakkautta osata myös luopua.
T. tuleva kohtalotoveri
ja osanotto. Jaksamista ja voimia sinulle!
Oikean, vaikkakin raskaan päätöksen teit.
Ei kukaan muu voi tietää, miten kukakin surun kokee. Asiakaspalvelussa kuitenkin yleensä vaaditaan iloista mieltä ja ilmettä. Tulikohan työterveyshoitaja sitä ajatelleeksi?
Toivoisin, että kyseinen ihminen lukisi tämän ketjun, saattaisi ajatella kahdesti ennenkuin vastaa seuraavan kerran samalla tavalla. Mutta tuskinpa tällä palstalla käy... :(
Tein saman raskaan päätoksen muutama viikko sitten! Lähetin pomolleni seuraavan tekstiviestin "Vien koirani tänään lopetettavaksi ja otan melko varmaan kännit,ku vi...taa niin paljo! En tuu huomenna töihin!" Pomo ymmärsi eikä kyselly sen enempää. Pari työkaveria kyl naureskeli seläntakana (päin naamaa ei kukaan tullu sanomaan mitään)! Koiraihmiset ymmärtää,muut ehkä ei!?