Tupakoinnista

En polta, koska oon alakouluiässä, mut mä oon hyvä näis tupakka/alkoholi-ongelmis. Ensin ajattele, mitä hyötyä siitä on, jos ei polta. Sit mieti mitä haittaa on, jos polttaa kaikki sairaudet. jos tupakasta sairastuu ei lasten hoidosta varmaan tule mitään. Jos asut metsän, tai jonkin muun lenkkipaikan lähellä ja tekee jonain päivänä polttaa vois kokeilla mennä lenkille, ja ehkä vauva rattaisiin. en tiedä. tai sitten punttisalille..jos ei auta voit varmaan ihan kysyä apteekista. Voit myös koittaa hillitä sitä polttoa ajattelemalla, että jos pakotat itsesi olemaan polttamatta, voit olla YLPEÄ ÄITI! Oishan se kivaa...

sama juttu synnytyksen jälkeen, et ekat viikot teki ihan sairaasti mieli tupakkaa, mut en kyl sortunu ja se meni sit ohi.kyllä sitä vieläkin näkee välillä unia et polttaa ja tulee heetkiä et tekee mieli.pitää vaan jaksaa pysyä kovana ja syödä vaik karkkia.poltin vähän yli 10 vuotta ja nyt reilu vuosi savuttomana.

Mulla synnytyksestä 4kk, ja mieliteot senkun yltyy... parina lauantaina olen sortunut saunan jälkeen polttamaan.
Jotenkin se vaan rentouttaa.
Ei ole kyllä mikään järki taas aloittaa.
Kuitenkin olin raskausajan polttamatta, eikä silloin tehnyt edes niin mieli.
Voi kun se edes olisi maistunut pahalle, mutta ei...

Ennen raskautta poltin, sitten sen jälkeen tekikin mieli aloittaa uudestaan, kun en edes imettänyt. Tuli polteltua jonkunverran, mutta sitten päätin lopettaa. Nassutin sisuja parhaimmillaan toista laatikkoa päivässä, huvittaa, mutta siitä oli apua :)

että vauvaa odottaessa oli jokin syy olla polttamatta. Nyt vauvan synnyttyä tätä syytä ei enää ole ja alkaa "se oikea" tupakasta vierottuminen. Näin itse olen kohdallani päätellyt. Olen ollut nyt 1,5 vuotta polttamatta ja ehdin polttaa 11 vuotta. Olen tupakasta riippuvainen. Yhdet hatsit eivät jää siihen. Sama kuin raitis alkoholisti on lopun ikäänsä alkoholisti, ei vaan juuri nyt juo. Sama juttu narkkareilla, nikotinisteilla ja muilla riippuvaisilla, suurimmalla osalla ei ole enää sitä mahdollisuutta "ottaa vain yksi".

..nyt tulee poltettua ainoastaan silloin kun olen istumassa iltaa, eli kaksi kertaa kuussa. Sosiaalinen tapa.

tosin ei ollu minkäänlaisia suunnitelmiakaan lopettamisesta. Lakossa olin vaan raskauden takia ja koitin vältellä imetyksen ajan.

Jossain vaiheessa se väheni kuitenkin siihen että vain baareissa enää tupakoin ja siihen sen pysty ongelmitta rajottaan useemman vuoden.
30 täytettyäni tein periaatepäätöksen etten enää osta ainuttakaan tupakkaa (menossa niin hankalaks baareissakin uusien sääntöjen myötä) ja se on pitäny :) tosin jos (baarissa) tarjotaan niin aina ei voi kieltäytyä..

Lopetin tupakoinnin, kun aloimme yrittää esikoistamme, odotusaikana ei tehnyt ollenkaan mieli tupakkaa.

Lapsen synnyttyä maistoin kerran tupakkaa kotiuduttuamme, mutta se oli niin hirveän makuista että päätin että se jää siihen.

Imetys loppui meillä lyhyeen ja olin lievästi masentunut. Olin todella niin alakuloinen ja väsynyt, että yhtäkkiä huomasin yhden päivän parhaista piristyksistä olevan tupakanpoltto. Sitä pystyi tekemään, vaikka oli vauvan kanssa kaksin kotona.

Kun pian onneksi "tervehdyin" ja sain elämäniloni takaisin, päätin lopettaa myös polttamiseni. Ihan itseni ja perheeni takia, en halunnut olla tupakoiva äiti vaikka en näe siinä mitään pahaa muiden kohdalla.

Tosin en ole tupakasta päässyt täysin irti vieläkään, viikonloppuna poltan yhteensä 1-3 tupakkaa. Annan itselleni tämän armon, koska en käytä juurikaan alkoholia. Se on siis oma piristykseni.

Haluaisin vielä sanoa, että kun kieltää itseltään totaalisesti jonkin asian, sitä todennäköisesti haluaa kahta kauheammin. Ainakin omalla kohdallani. Samaa suklaan, karkkien ja sipsien kanssa... :)