Liput myyty?

"Missä on Freddie ja John?"
-Freddie on uurnassa ja John eläkkeellä.

"Kuka on tuo käppänä on joka laulaa?"
-No sehän on Paul Rodgers. Ihan niin kuin siinä konserttilipussakin lukee. Jotkut ei sitten tajua...

Soul Brother kirjoitti:

"Missä on Freddie ja John?"
-Freddie on uurnassa ja John eläkkeellä.

"Kuka on tuo käppänä on joka laulaa?"
-No sehän on Paul Rodgers. Ihan niin kuin siinä konserttilipussakin lukee. Jotkut ei sitten tajua...

Lue lisää

ottaa "vakavasti" kaikki provot :-D

"Jo silloin eräs ystäväni totesi keikan päätteeksi: "nyt kun olen Queenin nähnyt, voin rauhassa kuolla"."

Törmättiinköhän me silloin Globenissa keikan jälkeen toisiimme, koska muistan kuulleeni tuon lauseen ennenkin?? Olitko sinä/kaverisi se itse tehtyyn kruunuun ja "kärpännahkaviittaan" pukeutunut fani? Vai olitko se muusikko, johon törmäsin paluumatkalla laivassa? En kyllä millään muista kenen suusta tuon lauseen kuulin, kun Globen tuntui olevan silloin puolillaan suomalaisia, ja tuli juteltua niin monen Queen-fanin kanssa..

Soul Brother kirjoitti:

"Jo silloin eräs ystäväni totesi keikan päätteeksi: "nyt kun olen Queenin nähnyt, voin rauhassa kuolla"."

Törmättiinköhän me silloin Globenissa keikan jälkeen toisiimme, koska muistan kuulleeni tuon lauseen ennenkin?? Olitko sinä/kaverisi se itse tehtyyn kruunuun ja "kärpännahkaviittaan" pukeutunut fani? Vai olitko se muusikko, johon törmäsin paluumatkalla laivassa? En kyllä millään muista kenen suusta tuon lauseen kuulin, kun Globen tuntui olevan silloin puolillaan suomalaisia, ja tuli juteltua niin monen Queen-fanin kanssa..

Lue lisää

"Törmättiinköhän me silloin Globenissa keikan jälkeen toisiimme, koska muistan kuulleeni tuon lauseen ennenkin?? Olitko sinä/kaverisi se itse tehtyyn kruunuun ja "kärpännahkaviittaan" pukeutunut fani? Vai olitko se muusikko, johon törmäsin paluumatkalla laivassa? En kyllä millään muista kenen suusta tuon lauseen kuulin, kun Globen tuntui olevan silloin puolillaan suomalaisia, ja tuli juteltua niin monen Queen-fanin kanssa.."

Hmm, enpä tiedä...tai en oikeastaan usko. Harrastan kyllä musiikin tekemistä ja omistan jopa tietynlaisen kruunun, mutta mulla ei sillä reissulla paljon rekvisiittaa ollut mukana keikan aikana, vaikka ennen sitä muutama idea hauskasta plakaatista/lakanasta pyörikin päässä - ei vaan ollut tarpeeksi aikaa sen toteuttamiseen.

Harmi vaan, että omalta osalta jäi Hyde Parkin keikka näkemättä: olin jo lipunkin haalinut ja paikan päälle ehtinyt, kun kuulin pommeista ja viikolla siirtämisestä. Myöhempi ajankohta ei sitten enää sopinutkaan aikatauluihin, sääli.
Sillä reissulla tuli sitten mökötettyä pitkät tovit lentokentällä ja syötyä Camdenissa japanilaista ja kiinalaista suruun :P

Mutta, tullakseen takaisin Tukholman keikkaan, Globen tosiaankin oli pullollaan suomalaisia ja paljon muitakin kansallisuuksia näkyi olevan edustettuna. Ilo oli törmätä myös niihin faneihin, jotka olivat tulleet kaukaa, jopa Atlantin takaa, nähdäkseen Paulin. Monien mielestä "rock`n`rollin sielu" varastikin show`n tuolloin, vaikken itse mitään bändinsisäistä vastakkainasettelua harrastakaan :D

Bad Co. kirjoitti:

"Törmättiinköhän me silloin Globenissa keikan jälkeen toisiimme, koska muistan kuulleeni tuon lauseen ennenkin?? Olitko sinä/kaverisi se itse tehtyyn kruunuun ja "kärpännahkaviittaan" pukeutunut fani? Vai olitko se muusikko, johon törmäsin paluumatkalla laivassa? En kyllä millään muista kenen suusta tuon lauseen kuulin, kun Globen tuntui olevan silloin puolillaan suomalaisia, ja tuli juteltua niin monen Queen-fanin kanssa.."

Hmm, enpä tiedä...tai en oikeastaan usko. Harrastan kyllä musiikin tekemistä ja omistan jopa tietynlaisen kruunun, mutta mulla ei sillä reissulla paljon rekvisiittaa ollut mukana keikan aikana, vaikka ennen sitä muutama idea hauskasta plakaatista/lakanasta pyörikin päässä - ei vaan ollut tarpeeksi aikaa sen toteuttamiseen.

Harmi vaan, että omalta osalta jäi Hyde Parkin keikka näkemättä: olin jo lipunkin haalinut ja paikan päälle ehtinyt, kun kuulin pommeista ja viikolla siirtämisestä. Myöhempi ajankohta ei sitten enää sopinutkaan aikatauluihin, sääli.
Sillä reissulla tuli sitten mökötettyä pitkät tovit lentokentällä ja syötyä Camdenissa japanilaista ja kiinalaista suruun :P

Mutta, tullakseen takaisin Tukholman keikkaan, Globen tosiaankin oli pullollaan suomalaisia ja paljon muitakin kansallisuuksia näkyi olevan edustettuna. Ilo oli törmätä myös niihin faneihin, jotka olivat tulleet kaukaa, jopa Atlantin takaa, nähdäkseen Paulin. Monien mielestä "rock`n`rollin sielu" varastikin show`n tuolloin, vaikken itse mitään bändinsisäistä vastakkainasettelua harrastakaan :D

Lue lisää

"Monien mielestä "rock`n`rollin sielu" varastikin show`n tuolloin"

Kyllä näin on. Esitys oli parhaimmillaan silloin kun bändi esitti kapaleita jotka oikeasti sopivat laulajalle, eli siis käytännössä Paulin omaa tuotantoa.

Siinä missä Queenin materiaali kuulosti lähinnä keskinkertaiselta cover-bändiltä, oli muu tuotanto oikeasti hyvän kuuloista.

Itsekin Globenissa käynyt kirjoitti:

"Monien mielestä "rock`n`rollin sielu" varastikin show`n tuolloin"

Kyllä näin on. Esitys oli parhaimmillaan silloin kun bändi esitti kapaleita jotka oikeasti sopivat laulajalle, eli siis käytännössä Paulin omaa tuotantoa.

Siinä missä Queenin materiaali kuulosti lähinnä keskinkertaiselta cover-bändiltä, oli muu tuotanto oikeasti hyvän kuuloista.

Lue lisää

"Esitys oli parhaimmillaan silloin kun bändi esitti kapaleita jotka oikeasti sopivat laulajalle, eli siis käytännössä Paulin omaa tuotantoa. Siinä missä Queenin materiaali kuulosti lähinnä keskinkertaiselta cover-bändiltä, oli muu tuotanto oikeasti hyvän kuuloista."

Tästä olen osittain eri mieltä. Mielestäni Queenin 80-luvun popimpi materiaali (esim. I Want To Break Free ja A Kind of Magic) ei sovi Paulin lurittelevaan bluestyyliin lainkaan, mutta monet Queenin rokimmat biisit heräsivät täysin uuteen eloon Paulin tulkitsemina (esim. Hammer To Fall, Show Must Go On, We Are The Champions..). Fat Bottomed Girlsin kanssa Paul olikin sitten jo enemmän kotonaan kuin Freddie ikinä. Ja kyllähän edellisen kiertueen setissä näkyi se, että biisit oltiin valittu Paulin ääntä silmällä pitäen. Mitään Killer Queeniä tai Don't Stop Me Now'ta ei edes yritetty, vaan pysyttiin vahvasti Brianin rock-tuotannon kimpussa. Ja juuri tästä syystä homma toimii! Siinä missä keskinkertainen cover-bändi ei tiedä omia rajoituksiaan, Q PR tiesi mikä toimii mikä ei, ja rakensi esityksensä tältä pohjalta. Paulin tyyli vaatii tietysti totuttelemista, mies kun ei edes yritä vetää biisejä samalla lailla kuin Freddie, vaan tekee kaikesta itsensä näköistä ja kuuloista. Se on sitten tietysti jokaisen "korvien sisäinen asia", pystyykö nauttimaan Paulin tulkinnoista.

Itsekin Globenissa käynyt kirjoitti:

"Monien mielestä "rock`n`rollin sielu" varastikin show`n tuolloin"

Kyllä näin on. Esitys oli parhaimmillaan silloin kun bändi esitti kapaleita jotka oikeasti sopivat laulajalle, eli siis käytännössä Paulin omaa tuotantoa.

Siinä missä Queenin materiaali kuulosti lähinnä keskinkertaiselta cover-bändiltä, oli muu tuotanto oikeasti hyvän kuuloista.

Lue lisää

"Tässähän se pointti olikin"

Ei se mikään varsinainen pointti ollut, sillä koko bändi oli liekeissä. Brian möhli muutaman biisin ja Wishing Well alkoi erittäin kankeasti, mutta kaiken kaikkiaan Rogerin, Brianin, Paulin ja muiden heppujen yhteinen sävel oli selvästikin löytynyt ja kaikesta oli aistittavissa soittamisen ilo.

"Siinä missä Queenin materiaali kuulosti lähinnä keskinkertaiselta cover-bändiltä, oli muu tuotanto oikeasti hyvän kuuloista."

Ei pidä paikkaansa. Kukaan ei soita Queenin biisejä luontevammin, kuin Brian ja Roger itse. Se, että biisien tulkitsijana oli Paul, ei tehnyt niistä mitenkään keskinkertaisia, vaan erilaisia...ja just siinä koko konseptin juju olikin - löytää uusia ulottuvuuksia biiseistä ja se onnistui erinomaisesti. Yksi musiikin rikkauksista on se, että hyvä asia voi kuullostaa monella eri tavalla hyvältä...

Soul Brother kirjoitti:

"Esitys oli parhaimmillaan silloin kun bändi esitti kapaleita jotka oikeasti sopivat laulajalle, eli siis käytännössä Paulin omaa tuotantoa. Siinä missä Queenin materiaali kuulosti lähinnä keskinkertaiselta cover-bändiltä, oli muu tuotanto oikeasti hyvän kuuloista."

Tästä olen osittain eri mieltä. Mielestäni Queenin 80-luvun popimpi materiaali (esim. I Want To Break Free ja A Kind of Magic) ei sovi Paulin lurittelevaan bluestyyliin lainkaan, mutta monet Queenin rokimmat biisit heräsivät täysin uuteen eloon Paulin tulkitsemina (esim. Hammer To Fall, Show Must Go On, We Are The Champions..). Fat Bottomed Girlsin kanssa Paul olikin sitten jo enemmän kotonaan kuin Freddie ikinä. Ja kyllähän edellisen kiertueen setissä näkyi se, että biisit oltiin valittu Paulin ääntä silmällä pitäen. Mitään Killer Queeniä tai Don't Stop Me Now'ta ei edes yritetty, vaan pysyttiin vahvasti Brianin rock-tuotannon kimpussa. Ja juuri tästä syystä homma toimii! Siinä missä keskinkertainen cover-bändi ei tiedä omia rajoituksiaan, Q PR tiesi mikä toimii mikä ei, ja rakensi esityksensä tältä pohjalta. Paulin tyyli vaatii tietysti totuttelemista, mies kun ei edes yritä vetää biisejä samalla lailla kuin Freddie, vaan tekee kaikesta itsensä näköistä ja kuuloista. Se on sitten tietysti jokaisen "korvien sisäinen asia", pystyykö nauttimaan Paulin tulkinnoista.

Lue lisää

Virallista kiertuelevyä kun kuuntelee, niin

I Want To Break Free, Another One Bites The Dust, Crazy Little Thing Called Love, These Are The Days Of Our Lives, Radio Ga Ga, A Kind Of Magic, Bohemian Rhapsody, The Show Must Go On ja We Are The Champions tulevat mieleen kappaleina jotka on pakosti sisällytetty settiin koska ne ovat hittejä, eivätkä sovi Paulille keskivertokaraokelaulajaa paremmin...

Se että tässä listassa on jo kaksi kolmasosaa esitetyistä Queenin kappaleista kertoo omaa karua kieltään siitä kuinka kaupallisin perustein kappaleet oli valittu.

ROTC kirjoitti:

Virallista kiertuelevyä kun kuuntelee, niin

I Want To Break Free, Another One Bites The Dust, Crazy Little Thing Called Love, These Are The Days Of Our Lives, Radio Ga Ga, A Kind Of Magic, Bohemian Rhapsody, The Show Must Go On ja We Are The Champions tulevat mieleen kappaleina jotka on pakosti sisällytetty settiin koska ne ovat hittejä, eivätkä sovi Paulille keskivertokaraokelaulajaa paremmin...

Se että tässä listassa on jo kaksi kolmasosaa esitetyistä Queenin kappaleista kertoo omaa karua kieltään siitä kuinka kaupallisin perustein kappaleet oli valittu.

Lue lisää

Tuosta listasta esitetään myös tämän vuoden kiertueella kaikki kappaleet (ehkäpä These Are the Days of Our Lives:ia lukuunottamatta), eikä edellisen kerran virheistä ole opittu mitään.

Queenin tuotannossa kun kuitenkin olisi PALJON paremmin Paulille sopivia kappaleita aina Hangmanista Ride the Wild Windiin asti.

Mutta tämän kokoonpanon tarkoitushan ei ole musikaalinen laadukkuus, vaan mahdollisimman monen hitin esittäminen!

ROTC kirjoitti:

Virallista kiertuelevyä kun kuuntelee, niin

I Want To Break Free, Another One Bites The Dust, Crazy Little Thing Called Love, These Are The Days Of Our Lives, Radio Ga Ga, A Kind Of Magic, Bohemian Rhapsody, The Show Must Go On ja We Are The Champions tulevat mieleen kappaleina jotka on pakosti sisällytetty settiin koska ne ovat hittejä, eivätkä sovi Paulille keskivertokaraokelaulajaa paremmin...

Se että tässä listassa on jo kaksi kolmasosaa esitetyistä Queenin kappaleista kertoo omaa karua kieltään siitä kuinka kaupallisin perustein kappaleet oli valittu.

Lue lisää

Livetallenne ei koskaan pysty tallentamaan aidon keikkaelämyksen fiilistä. Ja siitähän keikoissa on kyse: hyvän fiiliksen & elämysten antamisesta faneille. Tässä QPR onnistui -ainakin minun kohdallani.

Paulin laulutyyli on tietysti makuasia, kuten jo aiemminkin totesin. Omasta mielestäni esim. We Are The Champions toimii Paulin laulamana aivan pirun hyvin. TATDOOL taas on Rogerin oma bravuuri ja tribuutti Freddielle, joka puolusti hyvin paikkaansa setissä.

Muutenkin edelliskiertueen settilista oli mielestäni aika lailla odotetunlainen. Mitä muuta olisi voinut odottaa? Kymmenminuuttista versiota It's Latesta? Vai olisiko Paulin pitänyt alkaa "jodlata" Prophet's Songia läpi? Jos tämän kaliiberin rock-dinosaurus kerran yritetään herättää henkiin, niin kyllä silloin soitetaan ne suurimmat hitit, jotka kaikki varmasti muistavat. Hardcore-faneille tarjottiin pari vähemmän tunnettua vanhaa biisiä, mutta kyllä suuri yleisö tuli kuuntelemaan tunnettuja hittejä. Kaupallista tämä oli aivan varmasti, mutta milloin Queen ei olisi ollut kaupallista?

Soul Brother kirjoitti:

Livetallenne ei koskaan pysty tallentamaan aidon keikkaelämyksen fiilistä. Ja siitähän keikoissa on kyse: hyvän fiiliksen & elämysten antamisesta faneille. Tässä QPR onnistui -ainakin minun kohdallani.

Paulin laulutyyli on tietysti makuasia, kuten jo aiemminkin totesin. Omasta mielestäni esim. We Are The Champions toimii Paulin laulamana aivan pirun hyvin. TATDOOL taas on Rogerin oma bravuuri ja tribuutti Freddielle, joka puolusti hyvin paikkaansa setissä.

Muutenkin edelliskiertueen settilista oli mielestäni aika lailla odotetunlainen. Mitä muuta olisi voinut odottaa? Kymmenminuuttista versiota It's Latesta? Vai olisiko Paulin pitänyt alkaa "jodlata" Prophet's Songia läpi? Jos tämän kaliiberin rock-dinosaurus kerran yritetään herättää henkiin, niin kyllä silloin soitetaan ne suurimmat hitit, jotka kaikki varmasti muistavat. Hardcore-faneille tarjottiin pari vähemmän tunnettua vanhaa biisiä, mutta kyllä suuri yleisö tuli kuuntelemaan tunnettuja hittejä. Kaupallista tämä oli aivan varmasti, mutta milloin Queen ei olisi ollut kaupallista?

Lue lisää

"Livetallenne ei koskaan pysty tallentamaan aidon keikkaelämyksen fiilistä."

Kävin Globenissa, eikä tilanne ollut aitona yhtään sen parempi. Käytin levyn biisilistaa ainoastaan esimerkkinä kertoakseni mitkä kaikki sen kappaleista olivat huonoja esityksiä. (Ja tähän listaan en edes sisällyttänyt Brian iänikuista kitarasooloa, johon olen kyllästynyt jo yli viisitoista vuotta sitten...)


"Muutenkin edelliskiertueen settilista oli mielestäni aika lailla odotetunlainen. Mitä muuta olisi voinut odottaa?"

Aivan! Mitä muutakaan Brianilta ja Rogerilta voisi odotta kun varman päälle pelaamista? Mitä muuta kuin mahdollisimman pitkää Greatest Hits-mainosta voisi odottaa miehiltä joiden koko musiikillinen elämä perustuu vanhojen tähtihetkien epätoivoiseen uudelleen elämiseen?

Jos tämä on kerran se uusi ja uljas rockin superyhtye jollaiseksi sitä mainostetaan, niin miksi se ei esitä kappaleita jotka sille parhaiten sopisivat? Miksi se ei aloita puhtaalta pöydältä? Juuri tämän takia se kuulostaa enemmän cover-bändiltä kuin aoidolta tuotteelta!

vastauksia kirjoitti:

"Livetallenne ei koskaan pysty tallentamaan aidon keikkaelämyksen fiilistä."

Kävin Globenissa, eikä tilanne ollut aitona yhtään sen parempi. Käytin levyn biisilistaa ainoastaan esimerkkinä kertoakseni mitkä kaikki sen kappaleista olivat huonoja esityksiä. (Ja tähän listaan en edes sisällyttänyt Brian iänikuista kitarasooloa, johon olen kyllästynyt jo yli viisitoista vuotta sitten...)


"Muutenkin edelliskiertueen settilista oli mielestäni aika lailla odotetunlainen. Mitä muuta olisi voinut odottaa?"

Aivan! Mitä muutakaan Brianilta ja Rogerilta voisi odotta kun varman päälle pelaamista? Mitä muuta kuin mahdollisimman pitkää Greatest Hits-mainosta voisi odottaa miehiltä joiden koko musiikillinen elämä perustuu vanhojen tähtihetkien epätoivoiseen uudelleen elämiseen?

Jos tämä on kerran se uusi ja uljas rockin superyhtye jollaiseksi sitä mainostetaan, niin miksi se ei esitä kappaleita jotka sille parhaiten sopisivat? Miksi se ei aloita puhtaalta pöydältä? Juuri tämän takia se kuulostaa enemmän cover-bändiltä kuin aoidolta tuotteelta!

Lue lisää

"Kävin Globenissa, eikä tilanne ollut aitona yhtään sen parempi. Käytin levyn biisilistaa ainoastaan esimerkkinä kertoakseni mitkä kaikki sen kappaleista olivat huonoja esityksiä."

Kuten olen jo useita kertoja maininnut, kyse on mielipiteistä. Konsertti joka on toiselle valtava pettymys, on toiselle elämää suurempi kokemus. Sinun mielestäsi suurin osa biiseistä oli huonoja, jonkun toisen mielestä jokainen Queen-ralli toimi täydellisesti. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta hittejä soittamalla miellyttää suurinta osaa yleisöstä.

"Jos tämä on kerran se uusi ja uljas rockin superyhtye jollaiseksi sitä mainostetaan, niin miksi se ei esitä kappaleita jotka sille parhaiten sopisivat?"

Edelliseen liittyen, kenen musiikkimaku sen päättää, mitkä biisit bändille sopivat? Itsekin olen toki sitä mieltä, että noita kasarihittejä olisi saanut soittaa vähemmän, mutta mitä muutakaan comeback-kiertueella soitetaan kuin vanhoja hittejä. Hardcore-fanit toivoisivat tietysti kuulevansa enemmän niitä vähemmäntunnettuja biisejä, mutta ikävä kyllä me olemme vähemmistössä niin kauan kun Queenin nimi myy suuria areenoita. Sama käytäntö tulee siis jatkumaan varmasti tulevalla kiertueellakin, ikävä kyllä. SUURILLE AREENOILLE SOPIVAT PAREMMIN SUURET HITIT!

"Mitä muutakaan Brianilta ja Rogerilta voisi odotta kun varman päälle pelaamista?"

Myös vanha Queen pelasi varman päälle. Settilistat eivät juurikaan muuttuneet, mitä nyt vanhempia biisejä korvattiin uusilla hiteillä. Samoja 70-luvulla alkaneita traditioita kuten LOML-yhteislaulu, Bo Rhapin valoshow, WWRY/WATC-encore, toistettiin ilma että olisi edes yritetty uudistua. Siinä mielessä Q PR-kiertua jatkoi samaa linjaa, mihin Magic-kiertueella jäätiin.

"Mitä muuta kuin mahdollisimman pitkää Greatest Hits-mainosta voisi odottaa miehiltä joiden koko musiikillinen elämä perustuu vanhojen tähtihetkien epätoivoiseen uudelleen elämiseen?"

Samaa voi sanoa lähes kaikista vanhoista pieruista. Aika harva ottaa taiteellisia riskejä. Vanhan hittiputken soittaminen on varmin tapa miellyttää suurinta osaa yleisöä. Edes suuri ja mahtava Paul McCartney ei täyttäisi stadioneita, jos olisi kääntänyt selkänsä menneisyydelleen ja soittaisi vain soolotuotantoaan.

Vaatimus, että äijien pitäisi "aloittaa puhtaalta pöydältä" on jokseenkin absurdi. Eipä tule mieleen yhtään artistia, joka olisi kuusikymppisenä aloittanut uudelleen nollapisteestä ja kääntänyt selkänsä omalle "kultaiselle kaudelleen".

p.s.Tämän viestin tarkoitus ei siis ollut puolustella QPR:n valintoja, vaan todeta ne realiteetit, joissa bändi toimii.

Soul Brother kirjoitti:

"Esitys oli parhaimmillaan silloin kun bändi esitti kapaleita jotka oikeasti sopivat laulajalle, eli siis käytännössä Paulin omaa tuotantoa. Siinä missä Queenin materiaali kuulosti lähinnä keskinkertaiselta cover-bändiltä, oli muu tuotanto oikeasti hyvän kuuloista."

Tästä olen osittain eri mieltä. Mielestäni Queenin 80-luvun popimpi materiaali (esim. I Want To Break Free ja A Kind of Magic) ei sovi Paulin lurittelevaan bluestyyliin lainkaan, mutta monet Queenin rokimmat biisit heräsivät täysin uuteen eloon Paulin tulkitsemina (esim. Hammer To Fall, Show Must Go On, We Are The Champions..). Fat Bottomed Girlsin kanssa Paul olikin sitten jo enemmän kotonaan kuin Freddie ikinä. Ja kyllähän edellisen kiertueen setissä näkyi se, että biisit oltiin valittu Paulin ääntä silmällä pitäen. Mitään Killer Queeniä tai Don't Stop Me Now'ta ei edes yritetty, vaan pysyttiin vahvasti Brianin rock-tuotannon kimpussa. Ja juuri tästä syystä homma toimii! Siinä missä keskinkertainen cover-bändi ei tiedä omia rajoituksiaan, Q PR tiesi mikä toimii mikä ei, ja rakensi esityksensä tältä pohjalta. Paulin tyyli vaatii tietysti totuttelemista, mies kun ei edes yritä vetää biisejä samalla lailla kuin Freddie, vaan tekee kaikesta itsensä näköistä ja kuuloista. Se on sitten tietysti jokaisen "korvien sisäinen asia", pystyykö nauttimaan Paulin tulkinnoista.

Lue lisää

"Fat Bottomed Girlsin kanssa Paul olikin sitten jo enemmän kotonaan kuin Freddie ikinä. "

Oliko tämä jokin huono vitsi?

Siis FBG on shown kokhokohta Queen at the Bowlilla sekä monilla '79 '81 kuvatuilla euroopan ja etelä-amerikan konserteilla

Kyllähän Freddie veti tämän biisin xx kertaa paremmin kuin Paul

Soul Brother kirjoitti:

"Kävin Globenissa, eikä tilanne ollut aitona yhtään sen parempi. Käytin levyn biisilistaa ainoastaan esimerkkinä kertoakseni mitkä kaikki sen kappaleista olivat huonoja esityksiä."

Kuten olen jo useita kertoja maininnut, kyse on mielipiteistä. Konsertti joka on toiselle valtava pettymys, on toiselle elämää suurempi kokemus. Sinun mielestäsi suurin osa biiseistä oli huonoja, jonkun toisen mielestä jokainen Queen-ralli toimi täydellisesti. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta hittejä soittamalla miellyttää suurinta osaa yleisöstä.

"Jos tämä on kerran se uusi ja uljas rockin superyhtye jollaiseksi sitä mainostetaan, niin miksi se ei esitä kappaleita jotka sille parhaiten sopisivat?"

Edelliseen liittyen, kenen musiikkimaku sen päättää, mitkä biisit bändille sopivat? Itsekin olen toki sitä mieltä, että noita kasarihittejä olisi saanut soittaa vähemmän, mutta mitä muutakaan comeback-kiertueella soitetaan kuin vanhoja hittejä. Hardcore-fanit toivoisivat tietysti kuulevansa enemmän niitä vähemmäntunnettuja biisejä, mutta ikävä kyllä me olemme vähemmistössä niin kauan kun Queenin nimi myy suuria areenoita. Sama käytäntö tulee siis jatkumaan varmasti tulevalla kiertueellakin, ikävä kyllä. SUURILLE AREENOILLE SOPIVAT PAREMMIN SUURET HITIT!

"Mitä muutakaan Brianilta ja Rogerilta voisi odotta kun varman päälle pelaamista?"

Myös vanha Queen pelasi varman päälle. Settilistat eivät juurikaan muuttuneet, mitä nyt vanhempia biisejä korvattiin uusilla hiteillä. Samoja 70-luvulla alkaneita traditioita kuten LOML-yhteislaulu, Bo Rhapin valoshow, WWRY/WATC-encore, toistettiin ilma että olisi edes yritetty uudistua. Siinä mielessä Q PR-kiertua jatkoi samaa linjaa, mihin Magic-kiertueella jäätiin.

"Mitä muuta kuin mahdollisimman pitkää Greatest Hits-mainosta voisi odottaa miehiltä joiden koko musiikillinen elämä perustuu vanhojen tähtihetkien epätoivoiseen uudelleen elämiseen?"

Samaa voi sanoa lähes kaikista vanhoista pieruista. Aika harva ottaa taiteellisia riskejä. Vanhan hittiputken soittaminen on varmin tapa miellyttää suurinta osaa yleisöä. Edes suuri ja mahtava Paul McCartney ei täyttäisi stadioneita, jos olisi kääntänyt selkänsä menneisyydelleen ja soittaisi vain soolotuotantoaan.

Vaatimus, että äijien pitäisi "aloittaa puhtaalta pöydältä" on jokseenkin absurdi. Eipä tule mieleen yhtään artistia, joka olisi kuusikymppisenä aloittanut uudelleen nollapisteestä ja kääntänyt selkänsä omalle "kultaiselle kaudelleen".

p.s.Tämän viestin tarkoitus ei siis ollut puolustella QPR:n valintoja, vaan todeta ne realiteetit, joissa bändi toimii.

Lue lisää

Kyllä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta vanha Queen (Freddien kanssa) pelasi varman päälle konserttiensa kanssa, ja vuodesta toiseen soitettiin samoja kappaleita.


Vuonna 2005 Brian ja Roger päättivät alkaa esiintyä yhdessä.
He sanovat että kyseessä ei suinkaan ole mikään rahastus vanhalla nimellä vaan vakavasti otettava uusi yhtye... Ja sitten esiintyvät hittikaraokebändinä.
He sanovat että haluavat esittää vanhoja ja harvinaisempia (fanien toivomia) kappaleita, ja kiertueella rohkein veto on Fat Bottomed Girls!


Kukaan ei oikeasti odota että bändi esittäisi ainoastaan harvinaisuuksia 70-luvun levyiltä, mutta se ei ole liikaa vaadittu että herroilla olisi selkärankaa edes sen verran että he yrittäisivät elää omien julkisten lausuntojensa mukaan. Tämäkään ei kuitenkaan ole mahdollista Queenin maailmassa.


Ja tämän viestin tarkoitus ei siis ollut haukkua QPR:n valintoja, vaan todeta ne realiteetit, joissa bändi toimii. ;)

ja vähän vanhempaakin kirjoitti:

Kyllä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta vanha Queen (Freddien kanssa) pelasi varman päälle konserttiensa kanssa, ja vuodesta toiseen soitettiin samoja kappaleita.


Vuonna 2005 Brian ja Roger päättivät alkaa esiintyä yhdessä.
He sanovat että kyseessä ei suinkaan ole mikään rahastus vanhalla nimellä vaan vakavasti otettava uusi yhtye... Ja sitten esiintyvät hittikaraokebändinä.
He sanovat että haluavat esittää vanhoja ja harvinaisempia (fanien toivomia) kappaleita, ja kiertueella rohkein veto on Fat Bottomed Girls!


Kukaan ei oikeasti odota että bändi esittäisi ainoastaan harvinaisuuksia 70-luvun levyiltä, mutta se ei ole liikaa vaadittu että herroilla olisi selkärankaa edes sen verran että he yrittäisivät elää omien julkisten lausuntojensa mukaan. Tämäkään ei kuitenkaan ole mahdollista Queenin maailmassa.


Ja tämän viestin tarkoitus ei siis ollut haukkua QPR:n valintoja, vaan todeta ne realiteetit, joissa bändi toimii. ;)

Lue lisää

"Vuonna 2005 Brian ja Roger päättivät alkaa esiintyä yhdessä. He sanovat että kyseessä ei suinkaan ole mikään rahastus vanhalla nimellä vaan vakavasti otettava uusi yhtye... Ja sitten esiintyvät hittikaraokebändinä."

Brianin ja Rogerin tasapainoilua lausuntojensa kanssa sai tosiaan seurata milloin huvittuneena, milloin närkästyneenä, milloin jonkun kokonaan toisenlaisen tunteen vallassa. Nuo puheet "uudesta bändistä" olen kyllä itse ymmärtänyt aina muusikko-näkökulmasta käsin. Kun yhteistyö Paulin kanssa alkoi, miehille varmasti tuli tunne jonkin uuden syntymisestä. Paul toi persoonallaan/tyylillään tuoreutta vanhoihin Queen-biiseihin, ja tietysti Paulin mukana tuli myös koko joukko uusia biisejä bändin esitettäväksi (varsinkin Brian oli haastatteluissa aina innoissaan Free/Bad Company materiaalin soittamisesta). Kun äijien kemiat vielä toimivat hyvin yhteen, niin ei mikään ihme, että Brianilla ja Rogerilla oli muusikkoina pitkästä aikaa sellainen tunne, että he olivat tekemässä jotain uutta ja mielenkiintoista.

Soul Brother kirjoitti:

"Kävin Globenissa, eikä tilanne ollut aitona yhtään sen parempi. Käytin levyn biisilistaa ainoastaan esimerkkinä kertoakseni mitkä kaikki sen kappaleista olivat huonoja esityksiä."

Kuten olen jo useita kertoja maininnut, kyse on mielipiteistä. Konsertti joka on toiselle valtava pettymys, on toiselle elämää suurempi kokemus. Sinun mielestäsi suurin osa biiseistä oli huonoja, jonkun toisen mielestä jokainen Queen-ralli toimi täydellisesti. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta hittejä soittamalla miellyttää suurinta osaa yleisöstä.

"Jos tämä on kerran se uusi ja uljas rockin superyhtye jollaiseksi sitä mainostetaan, niin miksi se ei esitä kappaleita jotka sille parhaiten sopisivat?"

Edelliseen liittyen, kenen musiikkimaku sen päättää, mitkä biisit bändille sopivat? Itsekin olen toki sitä mieltä, että noita kasarihittejä olisi saanut soittaa vähemmän, mutta mitä muutakaan comeback-kiertueella soitetaan kuin vanhoja hittejä. Hardcore-fanit toivoisivat tietysti kuulevansa enemmän niitä vähemmäntunnettuja biisejä, mutta ikävä kyllä me olemme vähemmistössä niin kauan kun Queenin nimi myy suuria areenoita. Sama käytäntö tulee siis jatkumaan varmasti tulevalla kiertueellakin, ikävä kyllä. SUURILLE AREENOILLE SOPIVAT PAREMMIN SUURET HITIT!

"Mitä muutakaan Brianilta ja Rogerilta voisi odotta kun varman päälle pelaamista?"

Myös vanha Queen pelasi varman päälle. Settilistat eivät juurikaan muuttuneet, mitä nyt vanhempia biisejä korvattiin uusilla hiteillä. Samoja 70-luvulla alkaneita traditioita kuten LOML-yhteislaulu, Bo Rhapin valoshow, WWRY/WATC-encore, toistettiin ilma että olisi edes yritetty uudistua. Siinä mielessä Q PR-kiertua jatkoi samaa linjaa, mihin Magic-kiertueella jäätiin.

"Mitä muuta kuin mahdollisimman pitkää Greatest Hits-mainosta voisi odottaa miehiltä joiden koko musiikillinen elämä perustuu vanhojen tähtihetkien epätoivoiseen uudelleen elämiseen?"

Samaa voi sanoa lähes kaikista vanhoista pieruista. Aika harva ottaa taiteellisia riskejä. Vanhan hittiputken soittaminen on varmin tapa miellyttää suurinta osaa yleisöä. Edes suuri ja mahtava Paul McCartney ei täyttäisi stadioneita, jos olisi kääntänyt selkänsä menneisyydelleen ja soittaisi vain soolotuotantoaan.

Vaatimus, että äijien pitäisi "aloittaa puhtaalta pöydältä" on jokseenkin absurdi. Eipä tule mieleen yhtään artistia, joka olisi kuusikymppisenä aloittanut uudelleen nollapisteestä ja kääntänyt selkänsä omalle "kultaiselle kaudelleen".

p.s.Tämän viestin tarkoitus ei siis ollut puolustella QPR:n valintoja, vaan todeta ne realiteetit, joissa bändi toimii.

Lue lisää

"Samaa voi sanoa lähes kaikista vanhoista pieruista. Aika harva ottaa taiteellisia riskejä."

Vaikka tämä meneekin nyt yksinpuheluksi, niin tulipa mieleeni, että Robert Plant tekee Strange Sensations -yhtyeensä kanssa tässä asiassa suoraselkäisellä tavalla poikkeuksen. Kansa vaatii Whole Lotta Lovea, mutta bändi ei juuri LZ-klassikoita soittele, vaan tekee omaa juttuaan (ja pysyy vähän pienemmillä areenoilla). Mutta enpä nyt ala enempää kehua Bobin suoraselkäisyyttä, kun huhut Zeppeliinien paluusta eivät ole vielä täysin laantuneet. :)

Soul Brother kirjoitti:

"Samaa voi sanoa lähes kaikista vanhoista pieruista. Aika harva ottaa taiteellisia riskejä."

Vaikka tämä meneekin nyt yksinpuheluksi, niin tulipa mieleeni, että Robert Plant tekee Strange Sensations -yhtyeensä kanssa tässä asiassa suoraselkäisellä tavalla poikkeuksen. Kansa vaatii Whole Lotta Lovea, mutta bändi ei juuri LZ-klassikoita soittele, vaan tekee omaa juttuaan (ja pysyy vähän pienemmillä areenoilla). Mutta enpä nyt ala enempää kehua Bobin suoraselkäisyyttä, kun huhut Zeppeliinien paluusta eivät ole vielä täysin laantuneet. :)

Lue lisää

Queenin verrattuna jopa Mark Knopfler on suoraselkäinen ja riskejä ottava taiteilija.

Monet odottivat konsertista Dire Straits-hittiputkea, mutta soolotuotanto oli kuitenkin kaksi kolmasosaa konsertista. Monet "ilmeiset" hitit kuten Walk of Life tai Money For Nothing jäivät pois, ja tilalla oli vähemmän tunnettuja soolokappaleita.

Ja vaikka tässäkin bändissä oli kitaristi ja rumpali Dire Straitsistä (sekä tietenkin laulaja!), Helsingin areenalla oli kuitenkin yli kymmenen tuhatta kuuntelijaa...

Kuuluisa nimi ja tauoton hittiputki EIVÄT siis ole välttämättömiä että ihmiset nauttisivat vanhojen pierujen musiikista.

viime aikoina koettua kirjoitti:

Queenin verrattuna jopa Mark Knopfler on suoraselkäinen ja riskejä ottava taiteilija.

Monet odottivat konsertista Dire Straits-hittiputkea, mutta soolotuotanto oli kuitenkin kaksi kolmasosaa konsertista. Monet "ilmeiset" hitit kuten Walk of Life tai Money For Nothing jäivät pois, ja tilalla oli vähemmän tunnettuja soolokappaleita.

Ja vaikka tässäkin bändissä oli kitaristi ja rumpali Dire Straitsistä (sekä tietenkin laulaja!), Helsingin areenalla oli kuitenkin yli kymmenen tuhatta kuuntelijaa...

Kuuluisa nimi ja tauoton hittiputki EIVÄT siis ole välttämättömiä että ihmiset nauttisivat vanhojen pierujen musiikista.

Lue lisää

mitä eroa on dire straitsilla ja knopflerin soololevyillä? knopfler oli yhtä kuin dire straits,teki kaikki biisit bändissä ja lauloi ja loi kitaralla oman saundinsa joka kuullostaa aina samlta. eikä queenistä ja dire straitsista sitä paitsi voi ees puhua samana päivänä.

niillä muka on kirjoitti:

mitä eroa on dire straitsilla ja knopflerin soololevyillä? knopfler oli yhtä kuin dire straits,teki kaikki biisit bändissä ja lauloi ja loi kitaralla oman saundinsa joka kuullostaa aina samlta. eikä queenistä ja dire straitsista sitä paitsi voi ees puhua samana päivänä.

Lue lisää

Bändi lopetti toimintansa, mutta mies jatkoi soolouraansa sen jälkeen. Levyt eivät ole mitään huippumenestyksiä (verrattuna bändin myyntilukuihin), mutta välttävät sen verran että jo kertaalleen kuopattua bändiä ei tarvitse herättää henkiin.

Tässä olisi hyvä opetus Queeninkin herroille taiteellisesta vakaumuksesta. Levyjä voi julkaista ihan omallakin nimellä, ja yleisö kyllä löytää ne. Myöskään konsertissa ei tarvitse soittaa pelkästään suurimpia hittejä.


Kovin monet yrittävät vakuutella että Roger ja Brian ovat oleellinen osa Queenin saundia, kirjoittavat vähintään yhtä hyvää materiaalia kun Freddie, eivät halua elää menneisyydessä, ja että pelkkä kuuluisuus ei ole heille tärkeintä... Mutta kun kaikki teot osoittavat aivan päinvastaista, toisin kuin esimerkiksi Mark Knopflerilla!

niillä muka on kirjoitti:

mitä eroa on dire straitsilla ja knopflerin soololevyillä? knopfler oli yhtä kuin dire straits,teki kaikki biisit bändissä ja lauloi ja loi kitaralla oman saundinsa joka kuullostaa aina samlta. eikä queenistä ja dire straitsista sitä paitsi voi ees puhua samana päivänä.

Lue lisää

Dire Straits on suurempi bändi kuin Queen ja Mark Knopfler on luonut oman soolouransa siinä missä Brian Mayn sooloura oli floppi.

Soul Brother kirjoitti:

"Kävin Globenissa, eikä tilanne ollut aitona yhtään sen parempi. Käytin levyn biisilistaa ainoastaan esimerkkinä kertoakseni mitkä kaikki sen kappaleista olivat huonoja esityksiä."

Kuten olen jo useita kertoja maininnut, kyse on mielipiteistä. Konsertti joka on toiselle valtava pettymys, on toiselle elämää suurempi kokemus. Sinun mielestäsi suurin osa biiseistä oli huonoja, jonkun toisen mielestä jokainen Queen-ralli toimi täydellisesti. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta hittejä soittamalla miellyttää suurinta osaa yleisöstä.

"Jos tämä on kerran se uusi ja uljas rockin superyhtye jollaiseksi sitä mainostetaan, niin miksi se ei esitä kappaleita jotka sille parhaiten sopisivat?"

Edelliseen liittyen, kenen musiikkimaku sen päättää, mitkä biisit bändille sopivat? Itsekin olen toki sitä mieltä, että noita kasarihittejä olisi saanut soittaa vähemmän, mutta mitä muutakaan comeback-kiertueella soitetaan kuin vanhoja hittejä. Hardcore-fanit toivoisivat tietysti kuulevansa enemmän niitä vähemmäntunnettuja biisejä, mutta ikävä kyllä me olemme vähemmistössä niin kauan kun Queenin nimi myy suuria areenoita. Sama käytäntö tulee siis jatkumaan varmasti tulevalla kiertueellakin, ikävä kyllä. SUURILLE AREENOILLE SOPIVAT PAREMMIN SUURET HITIT!

"Mitä muutakaan Brianilta ja Rogerilta voisi odotta kun varman päälle pelaamista?"

Myös vanha Queen pelasi varman päälle. Settilistat eivät juurikaan muuttuneet, mitä nyt vanhempia biisejä korvattiin uusilla hiteillä. Samoja 70-luvulla alkaneita traditioita kuten LOML-yhteislaulu, Bo Rhapin valoshow, WWRY/WATC-encore, toistettiin ilma että olisi edes yritetty uudistua. Siinä mielessä Q PR-kiertua jatkoi samaa linjaa, mihin Magic-kiertueella jäätiin.

"Mitä muuta kuin mahdollisimman pitkää Greatest Hits-mainosta voisi odottaa miehiltä joiden koko musiikillinen elämä perustuu vanhojen tähtihetkien epätoivoiseen uudelleen elämiseen?"

Samaa voi sanoa lähes kaikista vanhoista pieruista. Aika harva ottaa taiteellisia riskejä. Vanhan hittiputken soittaminen on varmin tapa miellyttää suurinta osaa yleisöä. Edes suuri ja mahtava Paul McCartney ei täyttäisi stadioneita, jos olisi kääntänyt selkänsä menneisyydelleen ja soittaisi vain soolotuotantoaan.

Vaatimus, että äijien pitäisi "aloittaa puhtaalta pöydältä" on jokseenkin absurdi. Eipä tule mieleen yhtään artistia, joka olisi kuusikymppisenä aloittanut uudelleen nollapisteestä ja kääntänyt selkänsä omalle "kultaiselle kaudelleen".

p.s.Tämän viestin tarkoitus ei siis ollut puolustella QPR:n valintoja, vaan todeta ne realiteetit, joissa bändi toimii.

Lue lisää

loi loistavan soolouran lähdettyään Genesiksestä?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Phil_Collins

"Phil Collinsin soololevyjä on myyty maailmanlaajuisesti n. 155 miljoonaa."

Roger Taylorin myyntiluvut? Tai onko Roger kiertänyt USA:ssa tai onko Rogerin soololevyjä julkaistu USA:ssa?

Soul Brother kirjoitti:

"Samaa voi sanoa lähes kaikista vanhoista pieruista. Aika harva ottaa taiteellisia riskejä."

Vaikka tämä meneekin nyt yksinpuheluksi, niin tulipa mieleeni, että Robert Plant tekee Strange Sensations -yhtyeensä kanssa tässä asiassa suoraselkäisellä tavalla poikkeuksen. Kansa vaatii Whole Lotta Lovea, mutta bändi ei juuri LZ-klassikoita soittele, vaan tekee omaa juttuaan (ja pysyy vähän pienemmillä areenoilla). Mutta enpä nyt ala enempää kehua Bobin suoraselkäisyyttä, kun huhut Zeppeliinien paluusta eivät ole vielä täysin laantuneet. :)

Lue lisää

"Samaa voi sanoa lähes kaikista vanhoista pieruista. Aika harva ottaa taiteellisia riskejä."

Aiemmin toit esiin, että edes Maccakaan ei täyttäisi stadioneita nykyiseen tyyliinsä jos pudottaisi kaikki Beatles-klassikkonsa, joista yli puolet hänen settilistoistaan koostuu, pois.

En voi tähän liittyen olla tuomatta esiin erästä mielenkiintoista juttua.

http://www.rytmi.com/vanharytmi/rytmi304/304paulmccartney2.html

Tuon kirjoituksen mukaan moni varmasti odotti Wingsin Suomen keikoilla Beatles-meininkiä tai jopa Beatles-lauluja. Ainoa vähänkään Beatlesiin viittaavaa kappale konsertissa oli kuitenkin Beatlesin levyttämä Long Tall Sally ja sekään ei alunperin ole heidän oma tekeleensä.

Lisäksi yleisömenestys Turun keikalla oli kutakuinkin samaa luokkaa kuin Queenin keikka Helsingissä: vain neljäsosa konserttisalista oli täynnä. Tästä huolimatta Macca suostui saapumaan Suomeen toisenkin kerran 32 vuotta myöhemmin ja tällä kertaa paljon paremmalla menestyksellä vaikka Olympia Stadion ei ollutkaan loppuun myyty.

Vielä lopuksi yksi suora lainaus:

"Osasta katsojia saattoi vaistota pettymyksen, kun Beatles-ilmapiiriä ei lainkaan syntynyt. Suurin osa porukasta taisi kuitenkin olla melko tyytyväisiä keikkaan, vaikka mihinkään ekstaasiin ei ollut syytä."

Vuonna 1976 Macca kuitenkin alkoi vähitellen ottaa Beatles-kappaleita takaisin ohjelmistoonsa. Joko hän tajusi että ne myyvät tai sitten hän oli päässyt yli Beatlesiin liittyvistä traumoistaan.

Soul Brother kirjoitti:

"Vuonna 2005 Brian ja Roger päättivät alkaa esiintyä yhdessä. He sanovat että kyseessä ei suinkaan ole mikään rahastus vanhalla nimellä vaan vakavasti otettava uusi yhtye... Ja sitten esiintyvät hittikaraokebändinä."

Brianin ja Rogerin tasapainoilua lausuntojensa kanssa sai tosiaan seurata milloin huvittuneena, milloin närkästyneenä, milloin jonkun kokonaan toisenlaisen tunteen vallassa. Nuo puheet "uudesta bändistä" olen kyllä itse ymmärtänyt aina muusikko-näkökulmasta käsin. Kun yhteistyö Paulin kanssa alkoi, miehille varmasti tuli tunne jonkin uuden syntymisestä. Paul toi persoonallaan/tyylillään tuoreutta vanhoihin Queen-biiseihin, ja tietysti Paulin mukana tuli myös koko joukko uusia biisejä bändin esitettäväksi (varsinkin Brian oli haastatteluissa aina innoissaan Free/Bad Company materiaalin soittamisesta). Kun äijien kemiat vielä toimivat hyvin yhteen, niin ei mikään ihme, että Brianilla ja Rogerilla oli muusikkoina pitkästä aikaa sellainen tunne, että he olivat tekemässä jotain uutta ja mielenkiintoista.

Lue lisää

Roger viimeisimmässä haastattelussa:"I don't want us to feel just like old guys playing the hits. Hopefully [this new album] will be a creative rebirth for us."

Bad Co. kirjoitti:

"Tässähän se pointti olikin"

Ei se mikään varsinainen pointti ollut, sillä koko bändi oli liekeissä. Brian möhli muutaman biisin ja Wishing Well alkoi erittäin kankeasti, mutta kaiken kaikkiaan Rogerin, Brianin, Paulin ja muiden heppujen yhteinen sävel oli selvästikin löytynyt ja kaikesta oli aistittavissa soittamisen ilo.

"Siinä missä Queenin materiaali kuulosti lähinnä keskinkertaiselta cover-bändiltä, oli muu tuotanto oikeasti hyvän kuuloista."

Ei pidä paikkaansa. Kukaan ei soita Queenin biisejä luontevammin, kuin Brian ja Roger itse. Se, että biisien tulkitsijana oli Paul, ei tehnyt niistä mitenkään keskinkertaisia, vaan erilaisia...ja just siinä koko konseptin juju olikin - löytää uusia ulottuvuuksia biiseistä ja se onnistui erinomaisesti. Yksi musiikin rikkauksista on se, että hyvä asia voi kuullostaa monella eri tavalla hyvältä...

Lue lisää

Mulla on koko Globenin keikka nauhalla ja ei siinä mitään möhlimisiä kuulu tai ainakaan mainitsemisen arvoisia möhlimisiä. Olin paikalla ja ihmettelin miksi monet puhuivat Brianin väärin soitosta. Laivassa kuuntelin mm. I Want It All kappaleen kaverin kanssa uudestaan ja hyvin se meni vaikkakin ihmiset puhuivat Brianin virheistä. Brian ei yhdessä kohtaa lähtenyt soittamaan venytyksiltään vaan Jamie soitti tärkeän kohdan ja Jamien kitara tuli todella hiljaa joten se kieltämättä kuulostaa omituiselta mutta ei väärin soitetulta, eikä todellakaan sitä ole.

Bad Co. kirjoitti:

"Tässähän se pointti olikin"

Ei se mikään varsinainen pointti ollut, sillä koko bändi oli liekeissä. Brian möhli muutaman biisin ja Wishing Well alkoi erittäin kankeasti, mutta kaiken kaikkiaan Rogerin, Brianin, Paulin ja muiden heppujen yhteinen sävel oli selvästikin löytynyt ja kaikesta oli aistittavissa soittamisen ilo.

"Siinä missä Queenin materiaali kuulosti lähinnä keskinkertaiselta cover-bändiltä, oli muu tuotanto oikeasti hyvän kuuloista."

Ei pidä paikkaansa. Kukaan ei soita Queenin biisejä luontevammin, kuin Brian ja Roger itse. Se, että biisien tulkitsijana oli Paul, ei tehnyt niistä mitenkään keskinkertaisia, vaan erilaisia...ja just siinä koko konseptin juju olikin - löytää uusia ulottuvuuksia biiseistä ja se onnistui erinomaisesti. Yksi musiikin rikkauksista on se, että hyvä asia voi kuullostaa monella eri tavalla hyvältä...

Lue lisää

"Brian möhli muutaman biisin ja Wishing Well alkoi erittäin kankeasti"

Wishing Wellissä Brian tosiaan oli pihalla kuin lumiukko. Itse ainakin huomasin, kun Braikku unohti kokonaan, milloin biisi menee c-osaan. Nopeasti Brian sitten kuitenkin kiiruhti mikrofonilleen, kun tajusi että "hei, munkin pitäis laulaa harmonioita tässä kohtaa." ;)

voi _ kirjoitti:

Dire Straits on suurempi bändi kuin Queen ja Mark Knopfler on luonut oman soolouransa siinä missä Brian Mayn sooloura oli floppi.

Oletko ihan tosissasi? Ettäkö Dire Straits olisi suurempi bändi kuin Queen? Eiköhän jo pelkkä levymyynti ja bändin tekemä musiikki puhu puolestaan, jumalauta. Jos kuvittelen etten olisi ikinä perehtynyt näiden bändien tuotantoon, niin en tietäisi Dire Straitsista oikeastaan muuta kuin nimen ja sen että ne esiintyivät olympiastadionilla 1992. Queenilla on paljon enemmän klassikkosävelmiä ja on nimenäkin tunnetumpi.