Ei tosiaankaa kannata erota.
Siinä toimenpiteessä kärsii ENITEN lapset.
Kaverini lapsi luulee että sen syy oli heidän vanhempiensa ero,yritin selittää että hyvä lapsi ei ole,ja puhuin heidän vanhempien kanssa!
He olivat sitä mieltä,että palaisivat yhteen ja tukevat lastaan ettei mene perheen selkäranka kasaan!
HUOLEHTIKAA LAPSISTA JA ÄLKÄÄ EROTKO!
PS.Ero ei ole aina viimeinen vaihtoehto.jos petät niin sitten petät,KAIKKI ASIAT VOI HOITAA JÄRKEVÄSTI NEUVOTTELEMALLA! :)
Siinä toimenpiteessä kärsii ENITEN lapset.
Kaverini lapsi luulee että sen syy oli heidän vanhempiensa ero,yritin selittää että hyvä lapsi ei ole,ja puhuin heidän vanhempien kanssa!
He olivat sitä mieltä,että palaisivat yhteen ja tukevat lastaan ettei mene perheen selkäranka kasaan!
HUOLEHTIKAA LAPSISTA JA ÄLKÄÄ EROTKO!
PS.Ero ei ole aina viimeinen vaihtoehto.jos petät niin sitten petät,KAIKKI ASIAT VOI HOITAA JÄRKEVÄSTI NEUVOTTELEMALLA! :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olin itse avioerolapsi, enkä koe kärsineeni siitä. Päinvastoin, olisi ollut kauheaa jos vanhemmat olisivat jatkaneet vain minun takiani yhdessä!
Oletkohan itse kenties pettänyt ja toivonut toisen antavan anteeksi. Parisuhteen tärkein perusta on luottamus omaa kumppania kohtaan. Pienikin harha-askel voi haavoittaa toista pahasti, eikä kaikki välttämättä palaa koskaan ennalleen.
Lasten vuoksi kannattaa yrittää parhaansa, mutta tähän ei kuulu pettämisen hyväksyminen. Lapset eivät ole tyhmiä!!!!! He vaistoavat jos vanhemmilla ei ole kaikki kunnossa ja näkee välillä olevan kireyden. Parempi kaksi onnellista kotia kuin yksi riitaisa.
Tämäkin on vain minun mielipide, mutta onneksi kaikilla on siihen oikeus.
koen todellakin kärsineeni vanhempien erosta (toki vertailukohtaa ei tietenkään ole) ja uskonkin, että pitkälti juuri sen vuoksi olen sinnitellyt tässä nykyisessäkin suhteessa vaikka moni muu olisi voinut heittää hanskat kehään.
Toki lapsen kannalta on perempi, mikäli vanhemmat ovat yhdessä, mutta yhdessä ei todellakaan kannata olla "keinolla millä hyvänsä". Ihan varmasti lapsi myös kärsii siitä jos kotona huudetaan joka päivä naama punaisena tai jo ihan siitä, että vanhemmat ovat onnettomia (sehän heijastuu tahtomattakin kaikkeen). Kaikkea ei todellakaan kannata sietää avioliitossa, mutta joskus ero on ainoa vaihtoehto...
Lapset voi myös kärsiä siitä tilanteesta jos vanhemmat eivät tajua erota. Alkuperäinen on nyt hakuteillä tai tän täytyy olla provo. Eihän asiat ole noin yksiselitteisiä että ollaan vaan eroamatta. Se on totta että ihmiset luovuttaa liiankin helposti kun arki ei olekkaan ruusuilla tanssimista mutta jossain menee raja kuitenkin. Jos ei vaan onnistu yrityksistä huolimatta yhteiselo niin mitä järkeä hukata elämänsä ja siinä sivussa antaa lapsien kärsiä.