omasta itseluottamuksesta kiinni. Olen erittäin ihastunut hyvään naispuoliseen ystävääni, joka opiskelee kanssani samassa paikassa. Minä olen sellainen ihan tavispoika ja hän sellainen kaunis kiltti enkeli, jostain ihan muusta maailmasta. Tiedän, että tyttö on myös ihastunut muhun, mutta itsetuntoni on niin h****tin huono, että en oikein uskalla alkaa seurustelemaan hänen kanssaan. Hän on sellainen nainen, joka kyllä saisi paremman: tai siis näin tämä alhainen itsetuntoni sanoo. En uskalla antautua mihinkään suurempaan, koska ennakoin jo (tyhmää, tiedän), että hän jättää mut jonkun komeamman, varakkaamman jne. takia. Ja se kyllä rikkoisi mut täysin. Ja silti hänet haluaisin lasteni äidiksi.
Tiedän, että itseluottamusta pitäisi kasata yms. Sellaisia neuvoja en tartte. Mutta olisi kiva kuulla, onko kenelläkään samankaltaista tilannetta? Että ihastus olisi molemminpuolista, mutta itsetunto vain niin heikko.
Tiedän, että itseluottamusta pitäisi kasata yms. Sellaisia neuvoja en tartte. Mutta olisi kiva kuulla, onko kenelläkään samankaltaista tilannetta? Että ihastus olisi molemminpuolista, mutta itsetunto vain niin heikko.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos vaikka saisit tämän kauniin ja kiltin enkelin omaksesi, niin seuraisiko siitä mitään hyvää? Huonolla itseluottamuksella varustettu ihminen saattaa suhteessa käyttäytyä mustasukkaisesti, dominoivasti...Itseluottamus on hoidettava kuntoon ennen kuin ryhtyy parisuhteeseen. Monesti läheinen ihminen tukee tässä itseluottamus asiassa. Joten mieleeni tuli lukiessa kirjoitustasi, että onko hän todella "hyvä ystävä" jos et häneen luota?!
nätisti puhut tästä naispuolisesta ystävästäsi. Se että haluat hänet lastesi äidiksi. Ja miten kuvasit häntä, kaunis kiltti enkeli. Voiko mies ihanammin enää sanoa. Hän voi pitää sua komeana ja ei-taviksena ja puolestaan itseään taviksena, joka ei riitä esim. sulle. Hän voi pelätä samanlailla kuin sinäkin, että löydät paremman ja se rikkoisi hänen sydämensä.
Mutta helpotuksen sana sulle. Kaikella on tarkoituksensa. Saatatte löytää toisenne vielä läheisemmin, ja uskallatte antautua. Anna ajan kulua. Kaikki tapahtuu itsestään, jos olette molemmat kiinnostuneita. Ajaudutte toistenne luo ennemmin tai myöhemmin. Tsempiä! :)
Joopa joo, aika tutulta tilanteelta kuulostaa, huoh.
Minun tapauksessani on kyse siitä, että olen vakavasti ihastunut mieheen, joka on kaverini. Vaistoni ja kokemukseni sanoo, että tunne olisi molemminpuolinen, ja kuinkas muuten? En tunne kenestäkään ihmisestä samalla tavalla - ihastukseni ihmisenä on alusta saakka ollut (jo ennen tunteiden mukaan astumista) täysin omaa luokkaansa. Myös hän on sanonut minusta samaa. Tuntuu suorastaan hullulta haaskaukselta, että emme päätyisi yhteen, niin voimakas on kontaktimme kaikesta muusta paskasta huolimatta. Mutta, niin... se muu paska.
Todellakin, kaikki tai ainakin tosi moni asia tuntuu olevan juuri itseluottamuksesta kiinni. Ehkä tässä meidänkin tapauksessamme mikään ei etene mihinkään, koska kumpikaan ei usko itseensä tarpeeksi. Jotenkin minusta vaan tuntuu, etten riitä. Ja tiedän, että myös kaverini kokee aikamoisia alemmuudentunteita minua kohtaan - järjetöntä kyllä, mutta niin on mies sanonut. Oikeastaan homma onkin järkeiltävissä sillä tavalla, että minä koen olevani karsean ruma komean ihastukseni rinnalla (sillä sitä se mies kaikin klassisin tavoin on), kun taas hän ajattelee, ettei ole tarpeeksi fiksu ja kunnollinen minulle. Hän on sanonutkin, että minulle kelpaa vain miehistä paras, joka taluttaa minut alttarille ja blaa blaa blaa.
Oli tosi hyvä kuulla, että jollakin on sama ongelma. Olen jotenkin ajatellut, että olen vaan kuvitellut kaiken ja kaverini ei välitä minusta tarpeeksi, mutta koska viikko toisensa jälkeen saan huomata, ettei siitä tosiaan ole kyse, olen tullut lopputulokseen, että sen täytyy olla kiinni juuri itseluottamuksesta - tai sen puutteesta. Ja pelosta myös. Kumpikaan vaan ei uskalla.
Mutta hei, tsemppiä sulle! Ja muista, ettei se tyttö mikään enkeli ole - ei kukaan ole. Samalla tavalla se käy vessassa ja hikoaa ja kiukuttelee ja joskus inhoaa maailmaa. Katsos, jos nostat hänet aivan älyttömän korkealle jalustalle, et ikinä uskalla tehdä mitään. Ihmisiä tässä vaan ollaan, eikös? Eikä hänkään varmasti halua mitään ihmemiestä deittailla, vaan jonkun, joka todella haluaa ymmärtää ja tutustua ja kuunnella ja jutella ja köllöttää yhdessä sohvalla ja käydä syöttämäsä sorsia ja niin pois päin.
Kunpa vaan omakin tapaukseni tajuaisi tuon. Huoh.
ei ole täydellinen. Oletko itse valmis pitämään hänestä kiinni, kun huomaat ettei hän ole täydellinen. Hänellä on huono päivä tai muita ongelmia. Jokaisella meistä on ne omat heikkoudet...
se kaunis kiltti enkeli, et ole hänelle tarpeeksi hyvä! Jos välität hänestä, pysyt kaukana...
Kaikella ystävyydellä
-nainen-