Jokaisessa luokassa on varmasti ainakin yksi sellainen tyttö tai poika, joka ei pidä paljon melua itsestään. Hän ei aiheuta häiriöitä kenellekään ja istuu hiljaa paikoillaan ja tekee tehtäviään vaikka muu luokka huutaisi yhteen ääneen ympärillä. Hän luultavasti kuiskaa vastaukset niin hiljaa, että joudut pyytämään häntä toistamaan vastauksen. Tällainen hiljainen oppilas ei myöskään todennäköisesti uskalla kysyä, jos ei osaa tehdä tehtävää. Jos oppilaille annetaan valta päättää "huutojaolla" vaikka tutkielman aihe, ujo mitä todennäköisimmin saa sen aiheen, mikä sattuu hänelle jäämään, ei koskaan sitä minkä hän olisi eniten halunnut tehdä. Jos oppilaat saavat muodostaa itse ryhmät, loppujen lopuksi sinä itse pyydät jotain ryhmää ottamaan hänet. Oppilaalla voi olla tietoa vaikka miten paljon, mutta tunnilla vastaus on hiljainen kuiskaus "en tiedä", vaikka oikea vastaus on mielessä. Sitä hän ei vain uskalla sanoa.
Osaatko sinä kohdata tällaisen ujon, hiljaisen ja pahimmassa tapauksessa "näkymättömän" lapsen tai nuoren?
Luokassa voi olla paljon villejä ja raisuja tapauksia. Heidän ongelmansa näkyvät päälle päin, ja siihen osataan puuttua. Mutta yhtä hyvin hiljaisella voi olla ongelmia. Voi olla masennusta, paha sosiaalisten tilanteiden pelko, yksinäisyyttä ja koulukiusaamista. Mutta puututaanko sellaiseen oikeasti samalla tavalla, vai onko se pois silmistä, koska se ei tule esille samalla tavalla. Lapsi on vain niin kiltti ja tottelevainen ja hiljainen.
Haluankin nyt rehellisiä vastauksia, että osaatteko toimia "näkymättömien" lasten kanssa ja ottaa heidät huomioon yhtä lailla kuin äänekkäämmät luokkatoverit. Niin helposti lapsi vain jää sivuun ja ilman kaipaamansa huomiota, ja heidät unohdetaan.
Jos vaikka ohjaat pientäkin ryhmää, jossa on viisi äänekästä tapausta ja yksi hiljainen, niin liian helposti käy, että keskustelussa ovat vain äänekkäät ja he saavat apua tehtäväpulmiinsa. Ujo ja hiljainen jää ilman huomiota ja näin ollen jatkaa näkymätöntä koulunkäyntiänsä.
Ja jos vaikka oppilaat saavat päättää liikuntatunneilla lajeja, niin huutavatko puheliaat ja rohkeat kaikki lempilajinsa, eikä ujon lajitoivetta koskaan toteuteta, koska hän ei oma-aloitteisesti sitä uskalla kertoa ja kukaan ei kysy.
Tässäpä vähän miettimisen aihetta. Toivoisin aiheesta keskustelua.
Osaatko sinä kohdata tällaisen ujon, hiljaisen ja pahimmassa tapauksessa "näkymättömän" lapsen tai nuoren?
Luokassa voi olla paljon villejä ja raisuja tapauksia. Heidän ongelmansa näkyvät päälle päin, ja siihen osataan puuttua. Mutta yhtä hyvin hiljaisella voi olla ongelmia. Voi olla masennusta, paha sosiaalisten tilanteiden pelko, yksinäisyyttä ja koulukiusaamista. Mutta puututaanko sellaiseen oikeasti samalla tavalla, vai onko se pois silmistä, koska se ei tule esille samalla tavalla. Lapsi on vain niin kiltti ja tottelevainen ja hiljainen.
Haluankin nyt rehellisiä vastauksia, että osaatteko toimia "näkymättömien" lasten kanssa ja ottaa heidät huomioon yhtä lailla kuin äänekkäämmät luokkatoverit. Niin helposti lapsi vain jää sivuun ja ilman kaipaamansa huomiota, ja heidät unohdetaan.
Jos vaikka ohjaat pientäkin ryhmää, jossa on viisi äänekästä tapausta ja yksi hiljainen, niin liian helposti käy, että keskustelussa ovat vain äänekkäät ja he saavat apua tehtäväpulmiinsa. Ujo ja hiljainen jää ilman huomiota ja näin ollen jatkaa näkymätöntä koulunkäyntiänsä.
Ja jos vaikka oppilaat saavat päättää liikuntatunneilla lajeja, niin huutavatko puheliaat ja rohkeat kaikki lempilajinsa, eikä ujon lajitoivetta koskaan toteuteta, koska hän ei oma-aloitteisesti sitä uskalla kertoa ja kukaan ei kysy.
Tässäpä vähän miettimisen aihetta. Toivoisin aiheesta keskustelua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse olen aina ollut ujo. Jopa vielä yliopistossakin en uskalla vastata jos luennoitsija/demostraattori jotain kysyy vaikka tiedän vastauksen.
huutamalla ei toivettaan saa perille.
Yritän ottaa huomioon ujot oppilaat.
Otan huomioon ujot arvostelussa. Heidän kohdallaan en painota tuntiaktiivisuutta, koska kyseessä on luonteenpiirre, jolle ei mahda mitään.
Ryhmiin ujot saan mukaan sillä tavalla, että en anna oppilaiden itse valita ryhmiä vaan pääsääntöisesti arvon ryhmät.
Tuo on tosi hyvä, että et painota tuntiaktiisuutta ujojen kohdalla. Nimittäin jotkut opettajat tapaavat rangaista ujoudesta laskemalla jopa 2 numeroa arvosanaa. Eli vaikka saisi vuoden aikana kaikista kokeista 10 tai 9 ja tutkielmasta 10, niin voipi numero olla silti 7 tai 8, koska on niin ujo.
Mielestäni tuntiaktiivisuus saa vaikuttaa numeroa nostavasti, mutta ei ketään voi rangaista synnynnäisen temperamenttinsa takia, jolle itse ei voi mitään. Toinen on puhelias ja toinen hiljainen ja silti kaikki yhtä hyviä ja arvokkaita.
Usein ujot innostuvat kirjoittamaan pitkiä kirjoituksia virtuaalisissa oppimisympäristöissä ;-)
Ensiksikin, jotkut ihmiset ovat hiljaisempia.
Täydellinen vaikeneminen ja vetäytyminen ilmaisee ongelmaa. Yritä suhtautua kannustavasti, rohkaise esittämään oikea vastaus.
Kysy esitelmän aihetta valittaessa ensin hiljaisen mielipidettä.
Jos rohkaisu ja kannustus ei auta, ota opiskelija puhutteluun tunnin jälkeen ja ohjaa tarvittaessa hakemaan apua. Yleensä tälläiset oppilaat käytöksellään kielivät vakavista ongelmista kotona.
Hiljaiset oppilaat ovat jo lähtökohtaisesti toisen luokan kansalaisia peruskoulussa, jonka tavoitteeissakin korostetaan sosiaalisuutta ja muita "yhteisöllisiä" arvoja. Ujo ja hiljainen oppilas ei voi saada käytöksestä kymppiä vaikka olisi kuinka hyväkäytöksinen, koska kympin kriteereihin kuuluu aktiivisuus. Olen tästä saanut muistutuksen opettajainkokouksessa kun yritin saada kympin eräälle oppilaalleni: ei käy, säännöt kieltävät. Jos et ole "kellokas", et ole täydellinen!