mikä tuntuisi pahimmalta?
Sanoitko liikaa vai liian vähän?
Sanoitko liikaa vai liian vähän?
Jos hän
kuolisi huomenna,
563100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Sanoin mitä sanoin, mutta hänen täytyy elää. Vaikka en saisi enää sanoa koskaan yhtään ainoaa sanaa. Nyt minua itkettää.
Lakkasi olemasta minun elämässäni. Sydämessäni hän vielä elää ja oikestikin vielä jossain. Kaikki jäi sanomatta ja se tuntuu pahimmalta.
Niin, oispa hyvä jos joskus avautuis tilaisuus siihen. En taida enää kyetä sanomaan mitään, on kulunut aivan liian kauan (aikaa).
muistuttaisi hänestä. Ja kaikkea korostaakseni eläisin loppuelämäni kuvien ja hänestä muistuttavien tavaroiden kanssa. Ehkä välillä huomioisin hetken muita.
hyväkuntoisen näköinen kuollakseen huomenna. Sitäpaitsi häntä tarvitaan niin paljon tässä maailmassa, että ei hän senkään tähden voi kuolla vielä pitkään aikaan. Ja minun tulisi kauhea ikävä. Kävisin haudalla hänelle juttelemassa kuitenkin usein, JOS niin kävisi, ja veisin ruusuja.
...surullisia ajatuksia ennen kuin on pakko?
Minä tiedän, etten aina sano tarpeeksi, enkä niitä oikeita sanoja, mutta uskon hänen silti tietävän, että rakastan.
Tryin' to live a lifetime each and every day.
syvästi, mutta en tässä epävarmuudessa lähtisi kuitenkaan esim. sähköpostilla rakkaudentunnustusta heittämään postilaatikkonsa tänä iltana.Kun ei hän siihen eläissään ole rohkaissut.
Jos niin ikävästi kävisikin olisin sanonut juuri sopivasti,enkä olisi sotkenut hänen elämäänsä enkä avoliittoansa..
tietyistä asioista liian vähän. "Olen vieläkin hulluna suhun. En ole sanonut sitä aiemmin, enkä toivo kaikkien sitä tietävän, jos olet varattu tai sinua ei kiinnostakaan. Niin, kaikkea mäkin ehdin ajatella.. Mutta se on silti niin."
Ei tuollaisia todellakaan halua ajatella.. Pahalta tuntuu nyt jo.
Toivottavasti heräätte itse aamulla hengissä. Ette tietenkään sitä huomaa vaikka toisin kävisi, täällä kummittelisitte edelleen.
ps. Ilmoittautukaa aamulla tähän keskusteluun...
...jos heräätte.
Nyt iltarukoukset:
Levolle laske luojani,
armias ole suojani,
Jos en tästä nousiskaan,
taivaaseen ota tykösi.
muistele sinä niitä, jotka ovat jo kuolleet.
tuliko sanottua hyvästi vai pahasti viimeisiksi sanoiksi? sanoitko liikaa vai liian vähän? funtsi niitä, jos on pakko funtsia. yrittäkää elää tätä annettua ainutkertaista elämää rypemättä itsekkäästi toisten tulevissa kuolemissa. kuin sekin olisi toisten kuolemassa tärkeintä, mitä olette sanonut. voi äly.
ei olisi ollut pakko vastata..!!
miksi haukut aloittajaa ja tivaat hänen viimeisiä
sanojaan??
asialliseen aloitukseen tuollainen ryöppy!!
miksi suhtaudut kuolemaan noin, se on osa elämää
niinkuin syntymäkin.
itsekästä rypemistä...!!et tainnut ihan ymmärtää
kaikkea..voi äly niin.
mieluusti vaikka heti tänään, mutta en voi, koska en ole vielä tarpeeksi hyvä ihminen kuolemaan. minusta ei ole mitään hyvää sanottavaa kuolemani jälkeen, joten jotain raflaavia hyviä tekoja olisi keksittävä ennen delaamista.
siunauspuheissa ja lehdistäkin voi lukea, kuinka kuollut ihminen oli maailman tarpeellisin ja paras. en yllä tuolle tasolle, joten aikani ei ilmeisesti ole vielä tullut.
sitä ododellessa ehditte anonyymeinä kerroksia viimeisiä sanojanne minulle.
tästä lähtee asialliseen spekulointiin asiallinen spekulointi.
ei ollutkaan kyse omasta kuolemasta....
kerran, että arvostusta jaetaan eniten haudalla.
Miksihän niin ?
Miksi on niin vaikea sanoa toiselle välittävänsä, pitävänsä, silloin kun toinen on
vielä hengissä.
Aikaa on kuitenkin aina vain rajallinen määrä.
Eikä täältä koskaan lähdetä ikäjärjestyksessä.
Haudan äärellä on viimeinen mahdollisuus sanoa sanomattomat sanat. Vanhinko , ettei vainaja itse kuule niitä.
varma, mehän emme voi sitä tietää, ennenkuin olemme siinä vainajan asemassa.
Eihän toki, vainajalle voi puhua ihan missä vain.
Hautaustilaisuus ei ole viimeinen mahdollisuus.
Että päästäisi supattelemaan, ;) kun ei eläessä tullut juteltua. ;(
millainen asia kuolema monelle on; siitä ei voi
eikä saa puhua,,tai kaikki eivät osaa puhua.
ja kuitenkin - se on vain osa elämää.
heh, heh. syvenny itse ja kerro meille syvät ajatuksesi kuolemasta. aloitus ei ollut keskustelua itse kuolemasta, vaan itsestä ja omista puheista siinä oltiin huolissaan.
paikkaansa. Ei ollut kyse minun puheistani ollenkaan.
Miten sellaisen käsityksen sait??
että pitää käyttäytyä noin ?
LUULIT VÄHÄN LIIKAA ITSESTÄS....
Koska olet/olette viimeksi ollut/olleet siunaustilaisuudessa? Moneenko olet/olette osallistunut koko elämänne aikana?
Nykyäänhän kuolema on suorastaan iloinen juttu. Jotkut suunnittelevat vimpan päälle omat peijaisensa, jotkut jopa rakentavat iloisina arkkunsa itse valmiiksi odottaman tärkeää viimeistä hetkeä.
Joka aamu toten surullisen, että henkiriepu kesti taas edellisen yön.
Tuntuu jo luonnolliselta ja tajuankin jo kuoleman olevan osa elämää. Täytyy kyllä sanoa tästä oudosta muutosten ajoista, että hautajaisetkin ovat muuttuneet oudoiksi. Kymmeneen vuoteen ei ole normaaleja sattunut yhtään kohdalle. Jokaisessa on ollut joku omituinen yksityiskohta.
suurinpiirtein 20 - 30 :een.
Kas kun kuoleman yhteydessä tulee puhuttua ja käytyä asiat läpi, muulloin jokaisen luulisi keskittyvän ja puhuvan mielummin elämästä hengissä selviytymisestä Aina kun on "tilanne päällä", kuolema on mielialssa ja puheissa mukana. Totta sekin, että eräät kieltäytyvät kohtaamasta ja osallistumasta tilanteeseen.
Otteesi on suoraan tulevan tosikuolema-tv:n puolustelevien suusta. "Kuolemasta on uskallettava ja haluttava puhua" silloinkin kun se ei kosketa.
enemmän kuin tiesit.Tilanne ei ole päällä.
Oli vain toteamus,ketjun luettuani, että kaikki
eivät osaa eivätkä pysty puhumaan kuolemasta.
Ihan niinkuin itsekin totesit.
Minä en puolustele tuota ohjelmaa enkä aio edes
katsoa. En pidä sitä milläänlailla tarpeellisena.
Pahoillani viestistäsi.
miksi näin raju hyökkäys häntä kohtaan..ihan
turhaan.
luulit vielä tietäväsi hänen kantansa tuohon
tv - ohjelmaan.
ei pidä luulla tietävänsä enemmän kuin oikeasti
tietää.siinä käy noin.
paljon tyhmiä päätelmiä..((..((
Siinä puolusteltiin nimenomaan, että kuolemasta täytyy voida ja uskaltaa puhua. Minkäs minä sille voi jos olet samaa mieltä. Jokainen on omaa mieltään ja mielipidejakauma on suotavaa, sehän on keskustelemista.
Miksi pitäisi puhua ja ottaa kantaa uppo-outojen ihmisten kuolemiin? Ei kiinnosta. sen verran on tullut vierailtua tuttujen kuolevien luona, että tuttua on. Kuka haluaa ja jaksaa kantaa kaikkien ihmisten tuskan? Ei saisi myöskään pakottaa. Nyt joku sanoo, että vaihda kanavaa, jätä lehdet lukematta, jos ei kiinnosta.
Raju hyökkäys? Missä?
eihän hän kannata koko ohjelmaa,,keksit omasta
päästäsi..!! totena..!!
puhetta.Minä en ole nähnyt kertomaasi ohjelmaa
enkä aio katsoa.
Minä tarkoitin puhumista tässä KETJUSSA,en muualla.
Sinä puhut ihan muusta kuin me tässä mutta et
ymmärrä sitä itse.
siis..hyvä ihminen..nyt sulla ei leikkaa ollenkaan..
kukaan meistä ei ole sen ohjelman kannalla..
ÄLÄ JANKUTA TYHJÄÄ.
jos et ymmärrä, anna olla sitten puhumatta.
TYHMÄ..?
jauhat jostakin tv ohjelmasta - vain sinä olet
hokenut siitä - ei kukaan muu.
Ei pidä vääristellä muiden puheita - parempi olla
sitten hiljaa.
koko ajan asian vierestä,,anna olla jo..))
;););)
JÄnNää KeSkustella sUomikeskutelussa ;)
ärzyttääkö jos on toista mieltä ku ite? :D
vaan kun puhutaan puuta - heinää..!!
vähän..hmmm...kyllä mulle riitti toi yks kommentti..tollaselle tantalle..
meillä on sunniminen lehmä...
ja kumartaa ;)
rapsutuksen kera..:)
että menetettiin maailman paras ihminen. kaikki rakastivat hienoa persoonaa. ystävällisempää ja mukavampaa ei hänen jälkeensä jäänyt.
ne sanat mukanaan, eikä palaa. Kadun enemmän kaikkea sitä mitä en tehnyt ja olen iloinen kaikesta siitä mitä tein.
Kyllä ahdistaa nyt. Minä olen menettänyt niin monta ihmistä, että tässä ollaan aivan perimmäisen pelon äärellä. Toivottavasti kuolen itse ennemmin,ensin, jos saa toivoa!
kun en koskaan ehtinyt sanoa hänelle tiettyjä sanoja... ja jos hän kuolisi, minä kuolisin mukana. ainakin sisäisesti.
nyt..?
Se tuntuisi pahimmalta, ettei häntä enää olisi. Vainajille puhuminen ei liene tuomittavaa. Kävisin haudalla höpöttämässä, ja olen varma, että hän heräisi taas henkiin. :))
ole vaihtaneet sanaakaan. Minä olen ajatuksin pommittanut. En ole ihan varma, onko hän tehnyt samaa.
Jos hän nyt kuolisi, kukaan ei pyytäisi minua hautajaisiin, koska kukaan ei tunteistani tiedä. Olisin surullinen, mutta en lohduton. Toivoisin, että hänellä oli hyvä elämä. Hän vaikuttaa niin hyvältä ihmiseltä, vaikka hiukan surumieliseltä. Kuolema ei ole asia, jota pelkään. Ja se on hyvä, koska saatan hyvin itse kuolla ennen häntä, vaikka olen 16 vuotta nuorempi.
Elämäni muuttuisi jossain määrin.
Mutta jos entinen mieheni kuolisi ennen minua, olisin lohduton. Toivon, että saan lähteä ennen häntä. Tuntisin olevani aivan yksin maailmassa, jos häntä ei olisi. Aloin nytkin heti itkeä, kun ajattelinkin sitä.
http://www.youtube.com/watch?v=By1LcW4oK1c&feature=related
mitä pitikin, siinä tilanteessa- ja hän totisesti kuulikin. Siksi häneen rakastuin. Sitä en ole vielä kertonut, mutta ehkä hän näki sen. Uskon niin. Jos hän kuolisi huomenna? Kertoisin hänelle tunteeni tänään.
Vaikka olisi puhe mistä hyvänsä - joka ketjussa -
aina joku puhuu aidan seipäistä..kuolemssakin.