Miksi sattumanvaraiset huumetestit ovat huono ratkaisu (suomeksi)
Ted Goldberg on pitkän linjan ruotsalainen huumetutkija, joka on yksi harvoista kriittisistä äänistä Ruotsin harrastamaan huumausainepolitiikkaan
Satunnaiset virtsatesteistä enemmän haittaa kuin hyötyä
Dagens Nyheter-lehden vasta julkaistussa artikkelista ilmeni, että yli 200 ruotsalaista lukiota on päättänyt ottaa satunnaisia virtsatestejä oppilaistaan – ja lukumäärä on kasvamaan päin.
Näiden virtsatestien taustalla on ajatus siitä, että narkomaanit (huumeiden ongelmakäyttäjät) ovat yksinkertaisesti ottaen henkilöitä, jotka ovat kokeilleet laittomia päihteitä (virkistyskäyttöä) ja jääneet niistä riippuvaisiksi.
Taustalla olevan teorian mukaan huumeet aiheuttavat biokemiallisia muutoksia käyttäjän kehossa, se aiheuttaa kontrollin menettämisen ja siksi huumeet ohjaavat heidän elämäänsä.
Tästä taustasta ajatellen satunaisia huumetestejä voidaan pitää järkevinä.
Kysymys on siis siitä, että saadaan ihminen saadaan aikaisessa vaiheessa kiinni huumeiden käytöstä ennen kuin hänen kehonsa biokemia muuttuu lopullisesti.
Toisaalta on väärin pakottaa ihminen antamaan virtsatesti vastoin omaa tahtoaan ja se sotii myös Ruotsin oikeusjärjestystä vastaan, sillä näin epäillyn pitäisi todistaa itsensä syyttömäksi. Jotkut ajattelevat huumeiden olevan niin vaarallisia, että tarkoitus pyhittää keinot. Virtsatestien puolustajat perustelevat pakkoa pienenä hintana siitä, että nuorisomme voidaan pelastaa tulevaisuuden huumausaineiden käytöltä ja kurjuudelta.
Mutta jos huumeiden liikakäyttö käsitetään toisella tavalla, muuttuu sattumanvaraiset virtsatestien rooli ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä suorastaan haittoja aiheuttaviksi toimenpiteiksi. Psykososiaaliset teoriat painottavat sitä, että ihmisen omilla elämänkokemuksilla on huomattavasti suurempi vaikutus häneen kuin huumeiden biokemiallisilla vaikutuksilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ei läheskään jokaisesta huumeiden kokeilijasta tule huumeiden ongelmakäytäjää.
Huumeiden ongelmakäyttäjät muodostuvatt ihmisistä, joilla on hyvin hankalia kokemuksia elämässään. Olen juuri päättänyt tutkimusprojektin josta ilmeni, että 90-luvulla tapahtuneesta kovien huumeiden käyttäjien määrän kasvu (37% kasvu kuudessa vuodessa) johtui suurelta osin ihmisistä, joilla oli ulkomaalainen tausta: juuret usein Afrikassa, Aasiassa tai Latinalaisessa Amerikassa. Ihmiset näistä maailmankolkista muodostavat 30% ulkomalaisista Tukholmassa mutta yli 50% siirtolaisista, jotka ovat kovien huumeiden käyttäjiä Tukholman sosiaaliviraston mukaan.
Samaisessa tutkimuksessa tarkasteltiin lähemmin heidän kasvuolosuhteitaan (ennen huumeiden käytön aloittamista) sekä vallitsevista olosuhteista (käytön aloittamisen jälkeen). Tämä tehtiin kaikille kovia huumeita käytäville maahanmuuttajille, jotka olivat Tukholman sosiaaliviraston kirjoilla. Ryhmää verrattiin kontrolliryhmään, jossa oli samaa sukupuolta ja ikää olevia ihmisiä samoista maista. Tutkimuksesta ilmeni, että muuttujat: työllisyys, asuminen, tulot, fyysinen ja psyykkinen terveys olivat olennaisia asioita, jotka erottivat ongelmallisesti huumeita käyttävät tavallisista siirtolaisista. Toisin sanoen juuri heikko-osaisista tulee huumausaineita ongelmallisesti käyttäviä. Tutkimus osoitti myös, että heikompiosaisimpia ryhmiä Ruotsissa ovat juuri siirtolaiset Afrikasta, Aasiasta ja Latinalaisesta –Amerikasta. Juuri nämä maailmankolkat ovat yliedustettuja huumausaineita ongelmallisesti käyttävissä.
Tämä puhuu selvästi biokemiallista teoriaa vastaan, johon sattumanvaraiset huumetestit (ja itse asiassa monet muutkin huumausainepoliittiset toimenpiteet) perustuvat.
Sitä paitsi nuorisolle ehdotetut virtsatestit perustuvat puutteelliseen teoriaan siitä miten ihmisistä tulee humausaineiden ongelmakäyttäjiä. Siksi on muitakin syitä vastustaa virtsatestejä:
Ensinnäkin ne perustuvat väärään olettamukseen. Ne, jotka haluavat virtsatestejä käyttöön olettavat, että olisi käytössä tehokkaita menetelmiä, kun havaitsemme huumeiden käyttöä. Kuitenkaan kukan virtsatestien puolustaja ei ole kertonut mitä nämä tehokkaat toimenpiteet olisivat – ja yksinkertaisesti siitä syystä, että meillä ei ole mahdollisuutta käyttää sellaisia menetelmiä. Ei ole olemassa tieteellisesti pitävää osoitusta siitä, miten voisimme muuttaa huumeita käytävien nuorten suuntaa elämässä.
Nyt kysymys kuuluu, jos me virtsatestien avulla pystymme havaitsemaan huumeita käyttäviä nuoria – mitä meidän pitäisi tehdä seuraavaksi?
Täytyy vielä lisätä, että jos meillä olisi tehokkaita hoitomenetelmiä niin sattumanvaraisia virtsatestejä ei tarvittaisi. Käytännössä huumeiden ongelmakäyttäjien elämäntilanne tiedetään ja poikkeava käyttäytyminen on ollut koulujen henkilökunnalle, poliisille ja sosiaaliviranomaisille tiedossa jo pitkään ennen huumeiden käytön aloittamista.
Virtsatestejä vastaan puhuu myös se, että testeillä on jopa niiden puolustajien esittämien tavoitteiden vastaisia seurauksia.
Huumeiden ongelmakäyttäjien taustoihin liittyy se, että he ovat ei-toivottuja ja ympäristönsä loukkaamia. Tästä he ovat vetäneet johtopäätöksen, jonka mukaan he eivät voi luottaa toisiin ihmisiin, erityisesti aikuisiin. Esimerkkinä käy se, että monet huumeiden ongelmakäyttäjät (sukupuoleen katsomatta) ovat joutuneet seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi lapsuudessaan (arviolta 30-75% )
Tästä ja lukuisista muista loukkauksista johtuen ongelmakäyttäjät ovat oppineet, että he eivät ole toisten ihmisten kunnioituksen arvoisia. Sen seurauksena he eivät myöskään arvosta itseään tai muita ja osoittavat itsetuhoista käyttäytymistä, joka kohdistuu heihin itseensä (juuri huumeiden ongelmallisen käytön kautta) sekä muihin (rikokset ja uhkaukset).
Pakottamalla nuoret (tulevat) ongelmalliset huumeiden käyttäjät satunnaisiin virtsatesteihin, joutuvat he uudelleen loukatuiksi. Vaikka itse ajattelisimme, että testit olisivat osoitus huolenpidosta, on kuitenkin vaara, että tulevat ongelmalliset huumeidenkäyttäjät saavat testeistä käsityksen, että he eivät ole kunnioituksen arvoisia eikä heihin voi luottaa ja että toiset ihmiset tekevät heidän kansaan mitä haluavat. Näin heidät ajetaan vain kauemmas yhteiskunnasta.
Vallitsevan käsityksen mukaan huumeet eivät valikoi ja kaikilla ihmisillä on väärinkäytön riski. Näin meillä on tekosyy olla ottamatta huomioon se, että ongelmallisimmat huumeiden käyttäjät tulevat elinolosuhteista, jotka ovat hyvin raskaat ja tuhoisat. Mitä eniten tarvittaisiin olisi se, että muut ihmiset kompensoisivat näiden nuorten puutteellisia elinolosuhteita niin hyvin kuin pystyvät.
Konkreettinen ehdotus, sen sijaan, että koulut käyttäisivät rajallisia resurssejaan satunnaisiin huumetesteihin, pitäisi rahaa sijoittaa enemmän henkilöstöön.
Koulussa tarvittaisiin enemmän aikuisia – opettajia, aikuisia välitunneilla – sellaisia, joilla olisi aikaa paneutua oppilaisiin. Silloin aikuiset voisivat olla vastapainona kaikille niille negatiivisille vaikutuksille, joiden keskellä kuormitetut nuoret elävät. Eniten nämä nuoret tarvitsisivat arjessaan myönteisiä kontakteja aikuisten kanssa, joihin he luottavat ja joiden puoleen he voivat kääntyä.
Näiden lyhyen tähtäimen toimenpiteiden lisäksi tarvitaan pitkäkantoisempia suunnitelmia. Yli puolivuosisataa sitten sanoi sosiaalilääkäri John Takman että on parempi ojittaa maa-alue kuin jahdata koko ajan hometta. Ja monissa sosiaalisissa ongelmissa tätä neuvoa on noudatettu.
Nyt olisi aika lopettaa huumeiden pitäminen pelkästään biokemiallisena ongelmana (eli olennaisesti erilaisena kuin muut sosiaaliset ongelmat) ja sen sijaa ryhtyä soveltamaan psykososiaalista ajattelutapaa myös huumeisiin.
Kauaskantoinen ratkaisu huumausaineongelmiin saavutetaan huumausainepolitiikalla, joka vaatii poliittisia toimenpiteitä yhteiskunnan vähäosaisten ja heikkojen tilanteen parantamiseksi.
Ted Goldberg on pitkän linjan ruotsalainen huumetutkija, joka on yksi harvoista kriittisistä äänistä Ruotsin harrastamaan huumausainepolitiikkaan
Satunnaiset virtsatesteistä enemmän haittaa kuin hyötyä
Dagens Nyheter-lehden vasta julkaistussa artikkelista ilmeni, että yli 200 ruotsalaista lukiota on päättänyt ottaa satunnaisia virtsatestejä oppilaistaan – ja lukumäärä on kasvamaan päin.
Näiden virtsatestien taustalla on ajatus siitä, että narkomaanit (huumeiden ongelmakäyttäjät) ovat yksinkertaisesti ottaen henkilöitä, jotka ovat kokeilleet laittomia päihteitä (virkistyskäyttöä) ja jääneet niistä riippuvaisiksi.
Taustalla olevan teorian mukaan huumeet aiheuttavat biokemiallisia muutoksia käyttäjän kehossa, se aiheuttaa kontrollin menettämisen ja siksi huumeet ohjaavat heidän elämäänsä.
Tästä taustasta ajatellen satunaisia huumetestejä voidaan pitää järkevinä.
Kysymys on siis siitä, että saadaan ihminen saadaan aikaisessa vaiheessa kiinni huumeiden käytöstä ennen kuin hänen kehonsa biokemia muuttuu lopullisesti.
Toisaalta on väärin pakottaa ihminen antamaan virtsatesti vastoin omaa tahtoaan ja se sotii myös Ruotsin oikeusjärjestystä vastaan, sillä näin epäillyn pitäisi todistaa itsensä syyttömäksi. Jotkut ajattelevat huumeiden olevan niin vaarallisia, että tarkoitus pyhittää keinot. Virtsatestien puolustajat perustelevat pakkoa pienenä hintana siitä, että nuorisomme voidaan pelastaa tulevaisuuden huumausaineiden käytöltä ja kurjuudelta.
Mutta jos huumeiden liikakäyttö käsitetään toisella tavalla, muuttuu sattumanvaraiset virtsatestien rooli ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä suorastaan haittoja aiheuttaviksi toimenpiteiksi. Psykososiaaliset teoriat painottavat sitä, että ihmisen omilla elämänkokemuksilla on huomattavasti suurempi vaikutus häneen kuin huumeiden biokemiallisilla vaikutuksilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ei läheskään jokaisesta huumeiden kokeilijasta tule huumeiden ongelmakäytäjää.
Huumeiden ongelmakäyttäjät muodostuvatt ihmisistä, joilla on hyvin hankalia kokemuksia elämässään. Olen juuri päättänyt tutkimusprojektin josta ilmeni, että 90-luvulla tapahtuneesta kovien huumeiden käyttäjien määrän kasvu (37% kasvu kuudessa vuodessa) johtui suurelta osin ihmisistä, joilla oli ulkomaalainen tausta: juuret usein Afrikassa, Aasiassa tai Latinalaisessa Amerikassa. Ihmiset näistä maailmankolkista muodostavat 30% ulkomalaisista Tukholmassa mutta yli 50% siirtolaisista, jotka ovat kovien huumeiden käyttäjiä Tukholman sosiaaliviraston mukaan.
Samaisessa tutkimuksessa tarkasteltiin lähemmin heidän kasvuolosuhteitaan (ennen huumeiden käytön aloittamista) sekä vallitsevista olosuhteista (käytön aloittamisen jälkeen). Tämä tehtiin kaikille kovia huumeita käytäville maahanmuuttajille, jotka olivat Tukholman sosiaaliviraston kirjoilla. Ryhmää verrattiin kontrolliryhmään, jossa oli samaa sukupuolta ja ikää olevia ihmisiä samoista maista. Tutkimuksesta ilmeni, että muuttujat: työllisyys, asuminen, tulot, fyysinen ja psyykkinen terveys olivat olennaisia asioita, jotka erottivat ongelmallisesti huumeita käyttävät tavallisista siirtolaisista. Toisin sanoen juuri heikko-osaisista tulee huumausaineita ongelmallisesti käyttäviä. Tutkimus osoitti myös, että heikompiosaisimpia ryhmiä Ruotsissa ovat juuri siirtolaiset Afrikasta, Aasiasta ja Latinalaisesta –Amerikasta. Juuri nämä maailmankolkat ovat yliedustettuja huumausaineita ongelmallisesti käyttävissä.
Tämä puhuu selvästi biokemiallista teoriaa vastaan, johon sattumanvaraiset huumetestit (ja itse asiassa monet muutkin huumausainepoliittiset toimenpiteet) perustuvat.
Sitä paitsi nuorisolle ehdotetut virtsatestit perustuvat puutteelliseen teoriaan siitä miten ihmisistä tulee humausaineiden ongelmakäyttäjiä. Siksi on muitakin syitä vastustaa virtsatestejä:
Ensinnäkin ne perustuvat väärään olettamukseen. Ne, jotka haluavat virtsatestejä käyttöön olettavat, että olisi käytössä tehokkaita menetelmiä, kun havaitsemme huumeiden käyttöä. Kuitenkaan kukan virtsatestien puolustaja ei ole kertonut mitä nämä tehokkaat toimenpiteet olisivat – ja yksinkertaisesti siitä syystä, että meillä ei ole mahdollisuutta käyttää sellaisia menetelmiä. Ei ole olemassa tieteellisesti pitävää osoitusta siitä, miten voisimme muuttaa huumeita käytävien nuorten suuntaa elämässä.
Nyt kysymys kuuluu, jos me virtsatestien avulla pystymme havaitsemaan huumeita käyttäviä nuoria – mitä meidän pitäisi tehdä seuraavaksi?
Täytyy vielä lisätä, että jos meillä olisi tehokkaita hoitomenetelmiä niin sattumanvaraisia virtsatestejä ei tarvittaisi. Käytännössä huumeiden ongelmakäyttäjien elämäntilanne tiedetään ja poikkeava käyttäytyminen on ollut koulujen henkilökunnalle, poliisille ja sosiaaliviranomaisille tiedossa jo pitkään ennen huumeiden käytön aloittamista.
Virtsatestejä vastaan puhuu myös se, että testeillä on jopa niiden puolustajien esittämien tavoitteiden vastaisia seurauksia.
Huumeiden ongelmakäyttäjien taustoihin liittyy se, että he ovat ei-toivottuja ja ympäristönsä loukkaamia. Tästä he ovat vetäneet johtopäätöksen, jonka mukaan he eivät voi luottaa toisiin ihmisiin, erityisesti aikuisiin. Esimerkkinä käy se, että monet huumeiden ongelmakäyttäjät (sukupuoleen katsomatta) ovat joutuneet seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi lapsuudessaan (arviolta 30-75% )
Tästä ja lukuisista muista loukkauksista johtuen ongelmakäyttäjät ovat oppineet, että he eivät ole toisten ihmisten kunnioituksen arvoisia. Sen seurauksena he eivät myöskään arvosta itseään tai muita ja osoittavat itsetuhoista käyttäytymistä, joka kohdistuu heihin itseensä (juuri huumeiden ongelmallisen käytön kautta) sekä muihin (rikokset ja uhkaukset).
Pakottamalla nuoret (tulevat) ongelmalliset huumeiden käyttäjät satunnaisiin virtsatesteihin, joutuvat he uudelleen loukatuiksi. Vaikka itse ajattelisimme, että testit olisivat osoitus huolenpidosta, on kuitenkin vaara, että tulevat ongelmalliset huumeidenkäyttäjät saavat testeistä käsityksen, että he eivät ole kunnioituksen arvoisia eikä heihin voi luottaa ja että toiset ihmiset tekevät heidän kansaan mitä haluavat. Näin heidät ajetaan vain kauemmas yhteiskunnasta.
Vallitsevan käsityksen mukaan huumeet eivät valikoi ja kaikilla ihmisillä on väärinkäytön riski. Näin meillä on tekosyy olla ottamatta huomioon se, että ongelmallisimmat huumeiden käyttäjät tulevat elinolosuhteista, jotka ovat hyvin raskaat ja tuhoisat. Mitä eniten tarvittaisiin olisi se, että muut ihmiset kompensoisivat näiden nuorten puutteellisia elinolosuhteita niin hyvin kuin pystyvät.
Konkreettinen ehdotus, sen sijaan, että koulut käyttäisivät rajallisia resurssejaan satunnaisiin huumetesteihin, pitäisi rahaa sijoittaa enemmän henkilöstöön.
Koulussa tarvittaisiin enemmän aikuisia – opettajia, aikuisia välitunneilla – sellaisia, joilla olisi aikaa paneutua oppilaisiin. Silloin aikuiset voisivat olla vastapainona kaikille niille negatiivisille vaikutuksille, joiden keskellä kuormitetut nuoret elävät. Eniten nämä nuoret tarvitsisivat arjessaan myönteisiä kontakteja aikuisten kanssa, joihin he luottavat ja joiden puoleen he voivat kääntyä.
Näiden lyhyen tähtäimen toimenpiteiden lisäksi tarvitaan pitkäkantoisempia suunnitelmia. Yli puolivuosisataa sitten sanoi sosiaalilääkäri John Takman että on parempi ojittaa maa-alue kuin jahdata koko ajan hometta. Ja monissa sosiaalisissa ongelmissa tätä neuvoa on noudatettu.
Nyt olisi aika lopettaa huumeiden pitäminen pelkästään biokemiallisena ongelmana (eli olennaisesti erilaisena kuin muut sosiaaliset ongelmat) ja sen sijaa ryhtyä soveltamaan psykososiaalista ajattelutapaa myös huumeisiin.
Kauaskantoinen ratkaisu huumausaineongelmiin saavutetaan huumausainepolitiikalla, joka vaatii poliittisia toimenpiteitä yhteiskunnan vähäosaisten ja heikkojen tilanteen parantamiseksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siltä varalta, ettei joku viitsi lukea teostani, niin esitän lyhennetyn, ns. evoversion edellämainitusta kirjainjonopläjäyksestä.
Punaisena lankana teoksessani esiintyy se, että huumetestit ovat pahasta ja törkeää yksilönvapauden riistoa. Yhteiskuntamme ei tarvitse mitään huumetestejä.
Yhteiskuntamme tarvitsee lisää huumeita, mitä enemmän niin sitä parempi!
-hempmann
Mutta sairas kun ei osaa lopettaa,saat varmaan jotain isojakin kiksejä kun yrität kirjoittaa minun nimimerkillä,mutta eiköhän jokainen jo ole tajunnut mitä eroa on hempmann ja hempman:illa
aivan sinä kirjoitat sen kahdella nn ,heh luulet olevasi varmaan todella pätevä, Oletko saanut äidiltäsi pienenä vai jopa nykyäänkin liian vähän huomiota kun jaksat jauhaa paskaa tällä palstalla,kannabisnarkomaaneista ja sun muusta.
Miksi et käyttäytyisi niinkuin aikuiset tai edes normaalisti ottaisit asioista selvää ennen kuin kirjoittelet ja tuomitset muita ihmisiä,aivan tästäkin sinä varmaan väännät jonkinlaisen paskanjauhannan mutta ei hätää maailmaa tarvitsee kaltaisiasi kusipäitä kannustamaan kieltolakia ja tuomitsemaan narkomaaneja,mutta oletko koskaan edes pienessä mielessäsi miettinyt että mistä koko kieltolaki on tullut,kerro se minulle ja kaikille muillekkin ja laita vaikka jotain linkkejä tiedoistasi? Vai oletko vaan niin yksinkertainen että käyt täällä haukkumassa muita ihmisiä kun et normaalissa elämässä pärjää muille?
Vai mikä on HEMPMANN?
Mitenkään liioittelematta voin todeta, että olen ehkäpä yksi kovimmista kannabisnarkkareista koskaan. Siksi on tärkeää, että ajatuksiani luetaan joukolla. Tyrmistyin ensiksi, kun huomasin, että avausviestini , joka käsitteli huumetestejä, sai sangen vähän lukijoita. Niinpä päätin vähän ns. boostata itseäni ja vastailla itselleni ja kas! Heti lukijaluvut plompsahtivat ylöspäin.
Ei minulla itseni kanssa ongelmaa ole. Joskus kirjaudun hempmanina, joskus en. Pyrin kyllä kirjautumaan, mutta joskus ei vaan jaksa, kun tulee keskeytyksiä ja joutuu sulkemaan koneen. Tehän tiedätte.
Olen muuten varma, että minua yritetään salakuunnella. CIA tai SUPO ovat asialla. Minua he eivät kuitenkaan saa kiinni eivätkä liioin kasvustojani, sillä olen heille liian ovela. Tarkistan asuntoni säännöllisesti salakuuntelulaitteiden varalta. Aina kun olen herännyt tai jos olen joutunut poistumaan asunnostani, niin teen perinpohjaisen tarkastuksen, siksi en mielelläni lähdekään kämpästäni minnekään.
Kun puhelimeni soi, niin laitan stereoni täysille. Grateful Dead -orkesterin pauhu varmistaa sen, etteivät salakuuntelulaitteet pysty erottamaan puhettani. Ei tosin puhelun vastaanottajakaan, joten joudun huutamaan hänelle niin lujaa kun jaksan. Naapurini ovat idiootteja ja valittavat metelistä. Karjun heille, että ovatko he niin retardeja, etteivät tiedä, että minua kuunnellaan.
Olen niin ovela kannabisnarkkari, että minuahan ei kiinni oteta. Ilmoitinkin sen itseasiassa G.W.Bushille ja Haloselle. Allekirjoitin kirjeeni naapurin nimellä. Hih-hih!