Baikal IJ-18 EM-M 12/76

montaa mieltä mutta minun mielestäni kannattaa panostaa muutama satanen lisää ja ostaa
päällekkäispiippuinen jos edullista venäläistä
ajattelee.
itsekkin reilut parikymmentä vuotta sitten
aloittelin homman noilla kapistuksilla,
hyviä puolia ovat keveys ja kestävyys
mutta taas keveytensä vuoksi on pirun
paha nakkaamaan piippua ammuttaessa ja
kokemattomalla saattaa täräyttää aseen
poskipäähän, toinen riemu on liipasinkaareen
sijoitettu avaussalpa, arvaappas vaan kuinka
monta kertaa litistin sormeni pistoolikahvan
ja salvan väliin asetta kiinni taittaessani,
niin ja sitten tämä magnum pesitys näissä
luikuissa, voin vain kuvitella sitä tuskan
määrää mikä syntyy jos näillä ammutaan
magnumeja.

Itselläni on ollut ij-18 varmaan ylä-asteelta lähtien. Sitä ennen oli espanjalainen ciclope, joka muutettiin lintukivääriksi.

Kummiskin, itse olen ollut vähintäänkin tyytyväinen baikaliini. Avaussalpa vaati hieman totuttelua ennen kuin sitä oppi käyttämään yhdellä kädellä. Koneisto on sen verran yksinkertainen ettei siihen helpolla vikaa tule. Ja lujaa tekoa muutenkin. Saa näppärästi osiin kuljetusta varten. Osuu hyvin kunhan tottuu.

Itse en ole kaksipiippuista tainnut koskaan kaivata. Harvemmin olisi tullut tilaisuutta ampua useampaa kohdetta, ja pienellä harjoittelulla patruunanvaihto onnistuu nopeasti, sorsajahdissa esimerkiksi.

Oli minulla välillä kakkosaseena winchesterin pumppu, mutta ainoa ero tuntui olevan että se söi patruunoita 3 kertaa enemmän...

ij-18 on hyvä aloittelinjan ase kun pidät siitä hyvää huolta. kannattaa muistaa vaikka baikalin susio on huono baikkalit ovat venäläistä laatua. joten metästys onnea

70-luvulla ensimmäinen haulikkoni oli ij-18, se opetti ampumaan tarkasti, koska paikkalaukausta ei voinut ampua. Saalistakin tuli, ihan pöytään asti. Seuraava oli puoliautomaatti, jolla patruunakulutus vähintään tuplaantui, mutta saalismäärät eivät kasvaneet. Kolmannen piti olla magnum, vieläkään ei lisäarvoa kulutettuihin taalereihin ollut todettavissa, toki se magnumi nosti egoa ja antoi katu-uskottavuutta.

Pari vuotta sitten kaivoin "vanhan tienarin" kaapista kaverikseni lintumetälle. Kevyt kantaa, sopi vielä poskelle ja päästi äänen kun liipaisimesta veti, toimiva peli. Tuo keveys oli se, mikä vei miehen sydämen, sitä kantaa huomaamattaa metsässä vaikka koko päivän. Magnumia sillä ei voi ampua, enkä ampuisi vaikka voisikin, koska rekyyli olisi kevyessä aseessa melko roisi, perus 70mm paukku piisaa. Saalistakin on tullut, ihan pöytään asti.