Kysymys

En oikein siedä, mikä mulla on vialla. Olen masennusta vuosia niin, että joskus on ollut hyviä kausia, toisinaan täysin toivotonta aallonpohjaa. Lääkkeitäkin olen käyttänyt ja käynyt psykologilla. Nyt mulla oli taas vähän parempi kausi, joka kesti puolisen vuotta. Lopetin lääkkeiden käytön, sillä olo oli sellainen, etteivät ne vaikuttaneet oikein mitenkään, ja pärjäsin ilmankin.
Viimeviikkoina jostain on tullut sellainen tyhjyyden tunne: En ole varsinaisesti itkuinen tai epätoivoinen. Ei vaan tunnu oikein miltään. Voi tietysti olla, että tämä liittyy lääkityksen lopettamiseen, vaikutuksethan tulevat viiveellä. Ystäviä mulla on (onneksi!) ja viihdyin kyllä aikaisemmin kaverien kanssa baarissa. Nyt sekin tuntuu yhdentekevältä: kännisiä ääliöitä, tyhjänpäiväistä hölinää, aggressiivisia nilkkejä yöbussijonossa. Pahimmillaan olo on ollut todella ahdistunut, ja olen lähtenyt pois jo alkuillasta. Olen alkanut eristäytymään. Kaipaisin jotain muuta, jonkinlaista sisäistä rauhaa, mutten tiedä, mistä sen löytäisin. (Uskovaiseksi minusta ei ole, joten älkää nyt ainakaan kirkkoon neuvoko!)
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Mistä olette löytäneet elämänilon siinä vaiheessa, kun on tehnyt mieli irroittautua kaikesta vanhasta?
0112
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Mitä teen? kirjoitti:

En oikein siedä, mikä mulla on vialla. Olen masennusta vuosia niin, että joskus on ollut hyviä kausia, toisinaan täysin toivotonta aallonpohjaa. Lääkkeitäkin olen käyttänyt ja käynyt psykologilla. Nyt mulla oli taas vähän parempi kausi, joka kesti puolisen vuotta. Lopetin lääkkeiden käytön, sillä olo oli sellainen, etteivät ne vaikuttaneet oikein mitenkään, ja pärjäsin ilmankin.
Viimeviikkoina jostain on tullut sellainen tyhjyyden tunne: En ole varsinaisesti itkuinen tai epätoivoinen. Ei vaan tunnu oikein miltään. Voi tietysti olla, että tämä liittyy lääkityksen lopettamiseen, vaikutuksethan tulevat viiveellä. Ystäviä mulla on (onneksi!) ja viihdyin kyllä aikaisemmin kaverien kanssa baarissa. Nyt sekin tuntuu yhdentekevältä: kännisiä ääliöitä, tyhjänpäiväistä hölinää, aggressiivisia nilkkejä yöbussijonossa. Pahimmillaan olo on ollut todella ahdistunut, ja olen lähtenyt pois jo alkuillasta. Olen alkanut eristäytymään. Kaipaisin jotain muuta, jonkinlaista sisäistä rauhaa, mutten tiedä, mistä sen löytäisin. (Uskovaiseksi minusta ei ole, joten älkää nyt ainakaan kirkkoon neuvoko!)
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Mistä olette löytäneet elämänilon siinä vaiheessa, kun on tehnyt mieli irroittautua kaikesta vanhasta?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu