"Perustuslakivaliokunnan mukaan kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta on selvää, että kunnan asukkaiden asumistarpeiden tyydyttäminen kuuluu
kunnan harjoittaman asuntopolitiikan peruslähtökohtiin. Näin toimiessaan
kunta pyrkii kuntalain 1 §:n 3 momentin mukaisesti edistämään asukkaidensa
hyvinvointia ja kehittämään kunnan jäsenten asumisoloja asunto-olojen
kehittämislain 5 §:ssä säädetyllä tavalla. Ehdotetuille säännöksille kunnan
jäsenen etusijasta on perustuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu ja viime
kädessä perustuslain 121 §:ssä vahvistettuun kunnalliseen itsehallintoon
palautuva hyväksyttävä syy. Sääntely ei valiokunnan aiemman
käytännönkään valossa (PeVL 9/2000 vp , s. 2/II, PeVL 51/2005 vp , s. 2)
muodostu ongelmalliseksi perustuslain yhdenvertaisuussäännösten kannalta.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännössä kunnan eri alueilla
asuvien erilaista kohtelua ei ole hyväksytty. Korkein hallinto-oikeus totesi
ratkaisussaan 30.4.1999 taltio 963, että kunnanvaltuusto oli ylittänyt
toimivaltansa päättäessään, että Saaristomeren kansallispuiston toiminta-
alueella kunnassa asuvien asukkaiden veroäyri vuonna 1999 on 14 penniä,
kun muualla asuvien kunnan asukkaiden veroäyri on 19 penniä. Sen sijaan
korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 1988 A 24 mukaan kunnan ei
katsottu asettaneen jäseniään toisiinsa nähden epäoikeutetulla tavalla
eriarvoiseen asemaan, kun kunnan venepaikoista perittävien maksujen
korotus kohdistui vain niihin paikkojen haltijoihin, jotka eivät olleet kunnassa
henkikirjoitettuja.
Kunnallinen itsehallinto kohdistuu kunnan alueeseen, kunnassa asuviin ja
oleskeleviin ihmisiin sekä kunnassa tapahtuvaan toimintaan. Vantaan
kaupungin omakoti- ja pientonttien pisteytyksen perusteena ollutta
kuntalaisuutta (hakijan ja/tai puolison kotipakka on Vantaa) voidaan
perutuslakivaliokunnan lausuntokäytännön ja oikeuskäytännön valossa pitää
hyväksyttävänä perusteena kunnalliselle päätöksenteolle.
Elinkeinopoliittiset syyt, kun pisteitä annettiin hakijan tai hänen puolison
työpaikasta Vantaalla, tukevat kunnan alueella tapahtuvaa toimintaa. Kunnan
alueella tapahtuvan työskentelyn tukeminen parantaa osaltaan kunnassa
harjoitettavan elinkeinotoiminnan harjoittamisen yleisiä edellytyksiä. Myös
elinkeinopoliittisia syitä voidaan siten käsitykseni mukaan pitää kunnalliseen
itsehallintoon nojautuvana hyväksyttävänä perusteena päätöksenteolle.
Lapsiperheiden tukeminen
Perustuslain mukaan julkiselle vallalle on asetettu velvollisuus tukea lapsen
huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja
yksilöllinen kasvu. Lain esitöissä korostetaan perheen merkitystä lapsen
luonnollisena elin- ja kasvuympäristönä. Julkiselle vallalle on asetettu
tehtäväksi myös tukea asumisen omatoimista järjestämistä.
Lapsiperheiden tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteuttaminen asumisen
järjestämisessä voi edellyttää positiivista erityiskohtelua. Käsitykseni mukaan
hakijoiden luona asuvien lasten lukumäärä on niin ikään sellainen
hyväksyttävä peruste, jota kunta voi käyttää omakoti- ja pientalotonttien
ostajien valinnassa.
Vuositulot
Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi omakotitonttien luovutuksen
perusteena oleva pisteytys olisi mahdollista muodostaa pienituloisia ainakin
jossakin määrin suosivaksi. Tässä tapauksessa pisteytys on kuitenkin ollut
päinvastoin parempituloisia suosiva. Pisteytyksessä on korostunut 70 001
euroa ylittävien vuositulojen määrä, kun 90 pisteen enimmäispistemäärästä
on tällaisten tulojen perusteella voinut saada liki puolet pisteistä eli 40 pistettä.
Tällainen parempituloisten suosiminen on perusoikeusjärjestelmän kannalta
lähtökohtaisesti ongelmallista. Mitä enemmän pisteytyksessä suositaan
parempituloisia, sitä painavampia tulee sen puolesta puhuvien perusteiden
olla, jotta järjestelyä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Vuonna 2005 Vantaan kaupunki myi 64 tonttia, joita haki yhteensä 673
asuntokuntaa. Pientalotontin saaneista noin 45 asuntokunnalla vuositulot
ylittivät enimmäispistemäärän mukaisen tulorajan 70 001 euroa. Tonttien
saajista vain 19 asuntokunnalla oli tätä alemmat vuositulot. Suurin osa
kaupungin tonteista luovutettiin siten henkilöille, jotka tulojensa perusteella
saivat enimmäispistemäärän. Vuositulojen korostettu painoarvo on näin ollen
saattanut estää tontin saamisen mahdollisuuden esimerkiksi pienituloiselta,
mutta varakkaalta vantaalaiselta hakijalta.
Tulojen painoarvon korostaminen valintaperusteena voisi johtaa jopa siihen,
että kunta suosii omien asukkaidensa sijasta hyvätuloisia muissa kunnissa
asuvia henkilöitä. Tätä tilannetta ei tosin vuonna 2005 tapahtuneessa
Vantaan kaupungin omakoti- ja pientonttien luovutuksessa kuitenkaan ole
todettavissa, sillä 64 tontinsaajasta vain kahdella asuntokunnalla oli kotikunta
muu kuin Vantaa. Tulojen korostettu painoarvo on kuitenkin merkittävällä
tavalla suosinut parempituloisia vantaalaisia hakijoita pienempituloisiin
vantaalaisiin nähden.
Kaupunginhallituksen lausunnon mukaan kysymys ei ollut pienestä erittäin
varakkaiden joukosta, koska pisteet annettiin hakijan ja hänen puolisonsa
yhteenlasketuista tuloista. Tilastokeskuksesta saadun tiedon mukaisen
kahden Vantaalla asuvan työllisen vuoden 2005 keskitulojen yhteismäärä oli
noin 60 000 euroa. Näin ollen 70 001 euroa ylittävien vuositulojen määrä
pisteytyksessä on suosinut perhekuntia, joiden tulot ovat ylittäneet
vantaalaisten keskimääräiset vuositulot.
Kaupungin lausunnon mukaan yhtenä perusteena vuositulojen
painottamiseen on se, että kaupungin edun mukaista on, että tonttien ostajat
myös pystyvät rakentamaan tonteille määrätyssä ajassa. Pientalotonttien
luovutusehtoihin on kuitenkin sisältynyt rakentamisvelvoite, jonka mukaan
ostaja sitoutui rakentamaan tontille kolmen vuoden kuluessa, ja
luovutuskielto, jonka mukaan ostajalla ei ollut oikeutta myydä tai muutoin
luovuttaa rakentamatonta tonttia ilman kaupungin suostumusta. Lisäksi
ehtojen mukaan rakentamisvelvollisuuden täyttämisen turvaamiseksi ja
rakentamattoman tontin edelleen luovuttamisen estämiseksi kauppakirjoihin
otetaan sopimussakkolauseke. Sopimussakon määrä on enintään
kauppahinnan kolminkertainen määrä.
Jo mainituilla sopimusehdoilla kaupunki on tehokkaasti turvannut tonttien
rakentamisen määrätyssä ajassa eikä vuositulojen korostettuun painoarvoon
ole siten tällä perusteella ollut tarvetta.
Kaupunginhallitus on edelleen todennut, että vuositulojen korostetun
painoarvon perusteena on ollut myös se, että kaupungille on tärkeää saada
kaupunkiin veronmaksukykyisiä asukkaita ja saada heidät pysymään
kaupungissa. Varakkaat veronmaksukykyiset asukkaat sinänsä hyödyttävät
muun ohella maksamillaan kunnallisveroilla välillisesti kaikkia kunnan jäseniä.
Ottaen kuitenkin huomioon myytävien tonttien rajallisen määrän, hyöty ei
kokonaisuutena ole käsittääkseni ollut kovin merkittävä.
Pidän kuntalaisten tasapuolisen kohtelun kannalta erityisen ongelmallisena
sitä, jos tonttien luovutuksessa parempituloisia on tosiasiassa suosittu myös
siten, että tonttien luovutushinnat ovat olleet alle markkinahinnan.
Kaupunginhallituksen lausunnossa todetaan, että tontit myydään
kohtuulliseen käypään hintaan eikä kaupunki pyri nostamaan yleistä
hintatasoa. Omakotitontit on hinnoiteltu joko korottomalla niin sanottua ara-
hintaa esimerkiksi 20 prosentilla tai alentamalla vastaavasti yksityisten välissä
kaupoissa toteutunutta hintatasoa, esimerkiksi Ylästön alueen tonttien hinnat
määriteltiin siten, että ne olivat 80 prosenttia markkinahinnoista. Maanmit-
tauslaitoksen kiinteistöjen kauppahintatilastosta saamieni tietojen mukaan
Vantaan kaupungin vuonna 2005 luovuttamien rakentamattomien tonttien
neliöhintojen keskiarvo (67,43 euroa) ja kerrosneliöhintojen keskiarvo (293
euroa) ovat olleet merkittävästi alempia kuin muiden luovuttajien neliöhintojen
keskiarvo (103,74 euroa) ja kerrosneliöhintojen keskiarvo (487 euroa).
Käsitykseni mukaan tässä kanteluasiassa tarkoitetut tontit ovat ilmeisesti
olleet ainakin jonkin verran markkinahintaa edullisempia.
4
LOPPUTULOS JA TOIMENPITEET
Olen edellä arvioinut Vantaan kaupungin omakoti- ja pientalotonttien
luovutuksen perusteena olevaa pisteytystä erityisesti kaupungin omien
asukkaiden tasapuolisen kohtelun kannalta. Olen todennut, että
valintaperusteina käytettyä vantaalaisuutta, elinkeinopoliittisia syitä ja
hakijoiden lasten lukumäärää voidaan käsitykseni mukaan pitää kunnalliseen
itsehallintoon nojautuvina perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävinä
perusteina päätöksenteolle.
Sen sijaan olen pitänyt parempituloisten suosimista pisteytyksessä
ongelmallisena Vantaan kaupungin omien asukkaiden yhdenvertaisen
kohtelun kannalta ottaen huomioon tulojen suuren painoarvon hakijoiden
valinnassa ja sen, että tontit ovat ilmeisesti olleet ainakin jonkin verran
markkinahintaa edullisempia.
Tältä osin asiassa on kuitenkin kysymys sellaisesta kunnallisen itsehallinnon
ja kuntalaisten yhdenvertaisen kohtelun välisestä rajanvedosta, jonka
laillisuus ratkaistaan viime kädessä hallintotuomioistuimissa. Tietojeni mukaan
asiasta ei ole olemassa oikeuskäytäntöä ja tämä on ilmeisesti myös
ensimmäinen laillisuusvalvojan esittämä arvio asiasta. Näistä syistä tyydyn
tässä vaiheessa kiinnittämään Vantaan kaupunginhallituksen huomiota edellä
esittämiini käsityksiin.
Kuntien ja kuntalaisten kannalta omakotitonttien luovutuksessa on kysymys
erittäin tärkeästä asiasta. Tämän vuoksi lähetän jäljennöksen päätöksestäni
myös Suomen Kuntaliitolle tiedoksi ja harkittavaksi, olisiko asiassa
mahdollisesti tarvetta laatia ohjeita kunnille.
kunnan harjoittaman asuntopolitiikan peruslähtökohtiin. Näin toimiessaan
kunta pyrkii kuntalain 1 §:n 3 momentin mukaisesti edistämään asukkaidensa
hyvinvointia ja kehittämään kunnan jäsenten asumisoloja asunto-olojen
kehittämislain 5 §:ssä säädetyllä tavalla. Ehdotetuille säännöksille kunnan
jäsenen etusijasta on perustuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu ja viime
kädessä perustuslain 121 §:ssä vahvistettuun kunnalliseen itsehallintoon
palautuva hyväksyttävä syy. Sääntely ei valiokunnan aiemman
käytännönkään valossa (PeVL 9/2000 vp , s. 2/II, PeVL 51/2005 vp , s. 2)
muodostu ongelmalliseksi perustuslain yhdenvertaisuussäännösten kannalta.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännössä kunnan eri alueilla
asuvien erilaista kohtelua ei ole hyväksytty. Korkein hallinto-oikeus totesi
ratkaisussaan 30.4.1999 taltio 963, että kunnanvaltuusto oli ylittänyt
toimivaltansa päättäessään, että Saaristomeren kansallispuiston toiminta-
alueella kunnassa asuvien asukkaiden veroäyri vuonna 1999 on 14 penniä,
kun muualla asuvien kunnan asukkaiden veroäyri on 19 penniä. Sen sijaan
korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 1988 A 24 mukaan kunnan ei
katsottu asettaneen jäseniään toisiinsa nähden epäoikeutetulla tavalla
eriarvoiseen asemaan, kun kunnan venepaikoista perittävien maksujen
korotus kohdistui vain niihin paikkojen haltijoihin, jotka eivät olleet kunnassa
henkikirjoitettuja.
Kunnallinen itsehallinto kohdistuu kunnan alueeseen, kunnassa asuviin ja
oleskeleviin ihmisiin sekä kunnassa tapahtuvaan toimintaan. Vantaan
kaupungin omakoti- ja pientonttien pisteytyksen perusteena ollutta
kuntalaisuutta (hakijan ja/tai puolison kotipakka on Vantaa) voidaan
perutuslakivaliokunnan lausuntokäytännön ja oikeuskäytännön valossa pitää
hyväksyttävänä perusteena kunnalliselle päätöksenteolle.
Elinkeinopoliittiset syyt, kun pisteitä annettiin hakijan tai hänen puolison
työpaikasta Vantaalla, tukevat kunnan alueella tapahtuvaa toimintaa. Kunnan
alueella tapahtuvan työskentelyn tukeminen parantaa osaltaan kunnassa
harjoitettavan elinkeinotoiminnan harjoittamisen yleisiä edellytyksiä. Myös
elinkeinopoliittisia syitä voidaan siten käsitykseni mukaan pitää kunnalliseen
itsehallintoon nojautuvana hyväksyttävänä perusteena päätöksenteolle.
Lapsiperheiden tukeminen
Perustuslain mukaan julkiselle vallalle on asetettu velvollisuus tukea lapsen
huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja
yksilöllinen kasvu. Lain esitöissä korostetaan perheen merkitystä lapsen
luonnollisena elin- ja kasvuympäristönä. Julkiselle vallalle on asetettu
tehtäväksi myös tukea asumisen omatoimista järjestämistä.
Lapsiperheiden tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteuttaminen asumisen
järjestämisessä voi edellyttää positiivista erityiskohtelua. Käsitykseni mukaan
hakijoiden luona asuvien lasten lukumäärä on niin ikään sellainen
hyväksyttävä peruste, jota kunta voi käyttää omakoti- ja pientalotonttien
ostajien valinnassa.
Vuositulot
Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi omakotitonttien luovutuksen
perusteena oleva pisteytys olisi mahdollista muodostaa pienituloisia ainakin
jossakin määrin suosivaksi. Tässä tapauksessa pisteytys on kuitenkin ollut
päinvastoin parempituloisia suosiva. Pisteytyksessä on korostunut 70 001
euroa ylittävien vuositulojen määrä, kun 90 pisteen enimmäispistemäärästä
on tällaisten tulojen perusteella voinut saada liki puolet pisteistä eli 40 pistettä.
Tällainen parempituloisten suosiminen on perusoikeusjärjestelmän kannalta
lähtökohtaisesti ongelmallista. Mitä enemmän pisteytyksessä suositaan
parempituloisia, sitä painavampia tulee sen puolesta puhuvien perusteiden
olla, jotta järjestelyä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Vuonna 2005 Vantaan kaupunki myi 64 tonttia, joita haki yhteensä 673
asuntokuntaa. Pientalotontin saaneista noin 45 asuntokunnalla vuositulot
ylittivät enimmäispistemäärän mukaisen tulorajan 70 001 euroa. Tonttien
saajista vain 19 asuntokunnalla oli tätä alemmat vuositulot. Suurin osa
kaupungin tonteista luovutettiin siten henkilöille, jotka tulojensa perusteella
saivat enimmäispistemäärän. Vuositulojen korostettu painoarvo on näin ollen
saattanut estää tontin saamisen mahdollisuuden esimerkiksi pienituloiselta,
mutta varakkaalta vantaalaiselta hakijalta.
Tulojen painoarvon korostaminen valintaperusteena voisi johtaa jopa siihen,
että kunta suosii omien asukkaidensa sijasta hyvätuloisia muissa kunnissa
asuvia henkilöitä. Tätä tilannetta ei tosin vuonna 2005 tapahtuneessa
Vantaan kaupungin omakoti- ja pientonttien luovutuksessa kuitenkaan ole
todettavissa, sillä 64 tontinsaajasta vain kahdella asuntokunnalla oli kotikunta
muu kuin Vantaa. Tulojen korostettu painoarvo on kuitenkin merkittävällä
tavalla suosinut parempituloisia vantaalaisia hakijoita pienempituloisiin
vantaalaisiin nähden.
Kaupunginhallituksen lausunnon mukaan kysymys ei ollut pienestä erittäin
varakkaiden joukosta, koska pisteet annettiin hakijan ja hänen puolisonsa
yhteenlasketuista tuloista. Tilastokeskuksesta saadun tiedon mukaisen
kahden Vantaalla asuvan työllisen vuoden 2005 keskitulojen yhteismäärä oli
noin 60 000 euroa. Näin ollen 70 001 euroa ylittävien vuositulojen määrä
pisteytyksessä on suosinut perhekuntia, joiden tulot ovat ylittäneet
vantaalaisten keskimääräiset vuositulot.
Kaupungin lausunnon mukaan yhtenä perusteena vuositulojen
painottamiseen on se, että kaupungin edun mukaista on, että tonttien ostajat
myös pystyvät rakentamaan tonteille määrätyssä ajassa. Pientalotonttien
luovutusehtoihin on kuitenkin sisältynyt rakentamisvelvoite, jonka mukaan
ostaja sitoutui rakentamaan tontille kolmen vuoden kuluessa, ja
luovutuskielto, jonka mukaan ostajalla ei ollut oikeutta myydä tai muutoin
luovuttaa rakentamatonta tonttia ilman kaupungin suostumusta. Lisäksi
ehtojen mukaan rakentamisvelvollisuuden täyttämisen turvaamiseksi ja
rakentamattoman tontin edelleen luovuttamisen estämiseksi kauppakirjoihin
otetaan sopimussakkolauseke. Sopimussakon määrä on enintään
kauppahinnan kolminkertainen määrä.
Jo mainituilla sopimusehdoilla kaupunki on tehokkaasti turvannut tonttien
rakentamisen määrätyssä ajassa eikä vuositulojen korostettuun painoarvoon
ole siten tällä perusteella ollut tarvetta.
Kaupunginhallitus on edelleen todennut, että vuositulojen korostetun
painoarvon perusteena on ollut myös se, että kaupungille on tärkeää saada
kaupunkiin veronmaksukykyisiä asukkaita ja saada heidät pysymään
kaupungissa. Varakkaat veronmaksukykyiset asukkaat sinänsä hyödyttävät
muun ohella maksamillaan kunnallisveroilla välillisesti kaikkia kunnan jäseniä.
Ottaen kuitenkin huomioon myytävien tonttien rajallisen määrän, hyöty ei
kokonaisuutena ole käsittääkseni ollut kovin merkittävä.
Pidän kuntalaisten tasapuolisen kohtelun kannalta erityisen ongelmallisena
sitä, jos tonttien luovutuksessa parempituloisia on tosiasiassa suosittu myös
siten, että tonttien luovutushinnat ovat olleet alle markkinahinnan.
Kaupunginhallituksen lausunnossa todetaan, että tontit myydään
kohtuulliseen käypään hintaan eikä kaupunki pyri nostamaan yleistä
hintatasoa. Omakotitontit on hinnoiteltu joko korottomalla niin sanottua ara-
hintaa esimerkiksi 20 prosentilla tai alentamalla vastaavasti yksityisten välissä
kaupoissa toteutunutta hintatasoa, esimerkiksi Ylästön alueen tonttien hinnat
määriteltiin siten, että ne olivat 80 prosenttia markkinahinnoista. Maanmit-
tauslaitoksen kiinteistöjen kauppahintatilastosta saamieni tietojen mukaan
Vantaan kaupungin vuonna 2005 luovuttamien rakentamattomien tonttien
neliöhintojen keskiarvo (67,43 euroa) ja kerrosneliöhintojen keskiarvo (293
euroa) ovat olleet merkittävästi alempia kuin muiden luovuttajien neliöhintojen
keskiarvo (103,74 euroa) ja kerrosneliöhintojen keskiarvo (487 euroa).
Käsitykseni mukaan tässä kanteluasiassa tarkoitetut tontit ovat ilmeisesti
olleet ainakin jonkin verran markkinahintaa edullisempia.
4
LOPPUTULOS JA TOIMENPITEET
Olen edellä arvioinut Vantaan kaupungin omakoti- ja pientalotonttien
luovutuksen perusteena olevaa pisteytystä erityisesti kaupungin omien
asukkaiden tasapuolisen kohtelun kannalta. Olen todennut, että
valintaperusteina käytettyä vantaalaisuutta, elinkeinopoliittisia syitä ja
hakijoiden lasten lukumäärää voidaan käsitykseni mukaan pitää kunnalliseen
itsehallintoon nojautuvina perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävinä
perusteina päätöksenteolle.
Sen sijaan olen pitänyt parempituloisten suosimista pisteytyksessä
ongelmallisena Vantaan kaupungin omien asukkaiden yhdenvertaisen
kohtelun kannalta ottaen huomioon tulojen suuren painoarvon hakijoiden
valinnassa ja sen, että tontit ovat ilmeisesti olleet ainakin jonkin verran
markkinahintaa edullisempia.
Tältä osin asiassa on kuitenkin kysymys sellaisesta kunnallisen itsehallinnon
ja kuntalaisten yhdenvertaisen kohtelun välisestä rajanvedosta, jonka
laillisuus ratkaistaan viime kädessä hallintotuomioistuimissa. Tietojeni mukaan
asiasta ei ole olemassa oikeuskäytäntöä ja tämä on ilmeisesti myös
ensimmäinen laillisuusvalvojan esittämä arvio asiasta. Näistä syistä tyydyn
tässä vaiheessa kiinnittämään Vantaan kaupunginhallituksen huomiota edellä
esittämiini käsityksiin.
Kuntien ja kuntalaisten kannalta omakotitonttien luovutuksessa on kysymys
erittäin tärkeästä asiasta. Tämän vuoksi lähetän jäljennöksen päätöksestäni
myös Suomen Kuntaliitolle tiedoksi ja harkittavaksi, olisiko asiassa
mahdollisesti tarvetta laatia ohjeita kunnille.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kaupungin tontteja jollain pilkkahinnalla.