Olen lähestulkoon varma että mulla on ADD, koska kaikki oirekuvaukset täsmäävät muhun. Perheeni sanoo myös allekirjoittavansa jutun (äiti varsinkin) kun ollaan siitä puhuttu. Itseasiassa äiti mulle ekan kerran asiasta huomauttikin. Tunnistan itsessäni myös joitakin asperger-piirteitä. Olen tässä miettinyt että mitä hyötyä ADD-diagnoosista olisi mun tulevaisuutta ajatellen. Oon 15-vuotias ja peruskoulu päättyy tänä keväänä. Opiskelu jatkuu lukiossa (vähän kammolla odotan mitä tästä tuleman pitää). Ja sitten se että miten hakeudun tutkimuksiin jos siihen ratkaisuun päädyn. Tk:n kautta lähetteellä vai? Ja mitä koko lysti tulee maksamaan? Itelle ois aika tärkeetä että sais tietää mistä tässä jutussa on kyse. Tunnen olevani erilainen kuin muut. Äiti ei vaan oikein tunnu pitävän tota diagnoosin hankkimista tärkeänä/järkevänä, no, enpä ole sitä varsinaisesti kyllä ottanut puheeksikaan.
ADD-tapaus?
joku anselmi
2684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi sinä haluat kyseisen dieknoosin. Koko elämän kannat sairaan dieknoosia. Huono juttu siinä on se, kun haet työpaikkaa, se saattaa olla kiventakana. Tietysti jos tilanteesi on hankala, eikä muuta ulospääsyä ole, niin se on sitten sitä.
kuin sinä! Kuluneen vuoden aikana olen tullut yhä varmemmaksi ADD:n suhteen. Oireet täsmäävät prikulleen ja kaikki tuntuu vaikealta ja pidän itseäni huonompana kuin muut, sillä en yllä minulle vaadittuihin tavoitteisiin, vaikka muut ympärilläni pystyisivät, eli siis tunnen itseni tyhmäksi ja laiskaksi ihmiseksi. Tätä huonoa itsetuntoa siivittää äitini joka haukkuu minua edellä mainituilla nimikkeillä.
Otin vasta ADD-asian puheeksi kotona ja äitini mitä ilmeisimmin kuunteli, muttei sanonut mitään. Liekkö hän jäänyt tahollaan miettimään asiaa, en tiedä...
Jokin diagnoosi olisi hyvä saada ja sitä kautta ehkä myös lääkitys josta olisi apua...
Miten edetä asiassa?