Minä en jaksa enää =,(

En tiedä onko tämä oikea palsta tähän mutta ehkä kirjoittaminen auttaa ahdistukseen.
Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta...ja vaikeasta semmoisesta.
Jännitän ruokapöydässä, kassajonossa, mitä vain esiintymistä, isossa seurassa, pienessä seurassa tuttujen tai tuntemattomien kanssa, juhlissa. Jännitän jopa opiskellessa luokassa jos jotain pitää sanoa paikaltaan. =( en ole enää niin nuori eli 25 vuotias. Kävin vuoden terapiassa vaikean masennuksen takia ja selvisin. Tähän jännittämiseen sain lääkkeet mitä ottaa tiukassa paikassa, mutta enhän niitä voi usein napsia. Ohjeeksi sain, että tästä on vain päästävä yli menemällä vaikeisiin tilanteisiin. Mutta miten menee kun punastelee, jalat tärisevät, hikoilen kainalot märkinä ja ajatus karkaa pois. Jännitän kouluun menoa joka aamu ja tuntuu ettei tästä tule mitään. Harkitsen opiskelun keskeyttämistä, vaikka en haluaisi. En vain halua olla luokassa toisten tiellä ja pitää salailla tätä.
Illalla olen niin väsynyt kun menen sänkyyn ja itku tulee aina ja mietin MIKSI olen tämmöinen.
Minulla on mies ja ollaan oltu 8vuotta yhdessä joista 4vuotta naimisissa. Hän tukee ja rakastaa minua tässä mutta kun ei jaksa niin ei jaksa.
Antakaa edes yksi hyvä syy miksi en lopeta koulua? en tosiaan keksi yhtään syytä jatkaa. Vaikka haluaisin valmistua niinkuin muutkin.
172698
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 17

Vanhimmat

Koulusta kun jollain tavalla selviät niin olet jo voiton puolella. Koulu nimittäin on pahin paikka jännittäjälle. Itse tein sen virheen, että jätin opiskelut jännityksen takia ja nyt kolmikymmpisenä teen töitä joita vihaan yli kaiken. En lääkkeitä kennelekään helposti suosittele, mutta jos sinun jännitys on noin "paha" niin kokeile niitä masennuslääkkeitä. Niistä moni jännittäjä on saanut avun. Niistä ei siis mene pää sekaisin. Itsekin kärsin pahasta esiintymisjännityksestä ja aion hakea jotain apua, jotta pääsisin opiskelemaan. Sen jälkeen elämä onkin jo helpompaa eikä tämä ongelma vaivaa ihan yhtä paljon kun ei tarvitse kokoajan esiintyä. Lyhyesti: älä siis missään nimessä jätä opiskelua nyt. Muista, että tämä ongelma ei sinänsä ole vakava. Itse asiassa muut ihmiset eivät ole kiinnostuneita eivätkä välitä jos joku tärisee tai punastelee, kaikilla on omat ajtukset tärkeimpiä. Huonohan minun silti on mitään sanoa kun en itsekään ole päässyt tästä eroon ;)
Mutta ei luovuteta näin helpolla, jooko?
Pahimpina kausina itse ajattelen, että parempi tämäkin kuin olla loppu elämä rullatuolissa :)

Äänestä

Miksi kärsit epävarmuudesta ja pelkäät? Anna pelon tulla, olla ja mennä. Nimeä vaikka se pelko. Lisäksi kun olet onnellisessa asemassa, eli parisuhteessa, voisit siitäkin ammentaa voimaa. Entä jos et olisi löytänyt miestä, eikä sinua rakastaisi kukaan?
Pyydä lääkäriltäsi lääkehoitoa jännittämiseen. Ainakin minulla venlafaksiini lievensi huomattavasti pelkoja ja nykyinen essitalopraamikin latistaa tunteita, eli jännittämistäkin.

Äänestä

Sinun pitää päästä eroon mielikuvistasi, jotka aiheuttavat jännitystä ja pelkoa. Järkitasolla tiedät, ettei ole syytä jännittää, mutta mielikuvat ovat voimakkaampia kuin järki. Älä aseta liian suuria tavoitteita itsellesi, ettet pety. Elä tässä hetkessä, koska nurkan takana ei ole koskaan mitään parempaa. Älä elä menneessä sillä se jarruttaa sinua. Kun menet koululle, nipistä vaikka itseäsi, että palaisit takaisin kehoosi. Mielikuvat irrottavat sinut siitä. Kun tunnet kehosi, pelkosikin vähenee.

Äänestä

jokaista asiaa, en edes uskaltanut koulussa viitata! tartuin itseäni niskasta kiinni ja rupesin joogaamaan! vuoden kuluttua oireet helpottuivat, kahden kaikki jännitys hävisi.

joogalaji oli astanga jos kiinnostaa, samalla saat hyvän terveyden kaupanpäälle ;)

Äänestä
  • mie oon lähempänä 40, ku 30. Ja mie menin opiskelee! Ihan ite! Kaikkine vaivoineni, punastumiseni ja ujouksieni kans! Nii meet sieki elämässä eteenpäin.Älä epäröi, ota askel ja mene, sie pärjäät kyl.
    siin kaik.

    Äänestä

"Antakaa edes yksi hyvä syy miksi en lopeta koulua? en tosiaan keksi yhtään syytä jatkaa. Vaikka haluaisin valmistua niinkuin muutkin."

Sinähän jo sanoit sen itsekin. Esim. yksi hyvä syy siihen, että et jättäisi koulua kesken on se, että valmistut niinkuin muutkin. Kyllä sinä saat käytyä koulusi loppuun ja valmistut, usko pois!

Kouluissa ja työelämässä on paljon ihmisiä, joita jännittää, mutta se ei ole paha asia ollenkaan. Ei kaikkien tarvitse olla yhtä rohkeita sosiaalisesti. Joskus tilanteet menee hyvin ja joskus heikommin, kaikilla. Kannattaa muistella niitä hyvin menneitä kertoja ja olla tyytyväinen, että selvisi tilanteesta ja sai tehtyä sen, mitä pitikin. Usein toiset ihmiset eivät huomaa, että toista jännittää. Tai jos huomaavat, ei se haittaa. Ihmiset ovat yleensä kiinnostuneita siitä asiasta, josta puhutaan. eivät he odota,milloin joku mokaa. Kirjoitit, että sinusta tuntuu, että olet luokassa tiellä. Et varmasti ole kenenkään tiellä. Olet osa luokkaasi, yksi opiskelija siinä missä muutkin. Sinulla on hyviä ajatuksia, joita et ehkä uskalla sanoa ääneen, eikä välttämättä tarvitsekaan. Olitpa äänessä tai et, olet tärkeä osa luokkaasi, vaikket sinä ehkä uskokaan.

Jos jännittää kovasti, ei kannata haalia liikaa stressaavia asioita, vaan keskittyä vain tärkeimpiin ja kun ne on ohi, ottaa uusi asia hoidettavaksi. Se riittää. Voisiko kursseja ottaa vähemmän, jotta ei ainakaan tulisi liikaa stressiä tehtävisät koulutöistä? Muistathan myös rentoutua ja ottaa omaa aikaa, jolloin saat ladattua akkuja paikassa ja sellaisten ystävien seurassa, joita sinun ei tarvitse jännittää! Voimia! Kyllä sinä jaksat ja myöhemmin olet iloinen, kun jaksoit. Asiat eivät aina ole lainkaan helppoja, mutta ainakin voi olla hyvällä syyllä tyytyväinen, kun on voittanut omat pelkonsa ja saanut sellaisen jonkin vaikean jutun valmiiksi.

Äänestä

Oikeastaan kaikkia kiinnostaa vaan oma napa eniten nykyaikana, ei niitä kiinnosta sua tuijotella. Arvioivat ihmiset taas -niistä ei kannata tippaakaan välittää -on oma itsensä täysin ja ylpeä siitä oli erilainen tai mikä sitten onkaan. Aikanaan ihminen muuttuukin. Kiinnitä huomiosi muuhun kuin ihmisiin -asioihin enemmän vaikka koulussa. Ne ihmiset voi olla sua huonompiakin monissa asioissa, ei niitä tarvitse paremmiksi ajatella..

Äänestä

Saat Itse olen ujo ja jännitän esiintymistilanteita, välillä on helpompia päiviä. Ei kannata jäädä kotiin piiloon sen takia, että jännittää. Ei se haittaa vaikka jännitys näkyisi ulospäin ja jos mokaa. Kukaan ei ole täydellinen.Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet.

Äänestä

Hei!
Kävin eilen psykiatrilla samojen vaivojen vuoksi.
Olen pärjännyt hänen määräämillä lääkkeillä jo vuosia ja elämä maistuu. Muistan, ajan kun olin täysin toivoton. Kokeiltiin monia lääkkeitä ja vihdoin löytyi oikea minulle. Cipralex ja sitä tukemaan xanor1mg kolmesti päivässä. Olen ollut erittäin tyytyväinen. Xanor on bentso, mutta vaikeissa tapauksissa hyvä lääke. On puhuttu xanorin riippuvuudesta, mutta psykiatri oli sitä mieltä, että hänen seurannassa ja oikein käytettynä ei ole mitään hätää. Jos joskus haluan irti siitä, niin aloitetaan laskuohjelma vähitellen, mutta voi olla, että siihen menee vielä aikaa. Älä välitä kirjoituksista, joissa aina mainitaan koukuttavuus. Sinä ja psykiatrisi päätätte asiasta. On toki lievempiäkin bentsoja, joita ehkä kannattaa kokeilla aluksi. Etsikää sinulle sopiva lääkitys, sillä sinun elämisen taso nousee. Kirjoitukset koukuttavuudesta ovat lähinnä ihmisiltä, jotka eivät osaa käyttää lääkkeitä oikein eli nostavat annosta ilman lääkärin lupaa. Itselläni on pysynyt lääkkeet hallinnassa ja ei ole tullut tarvetta nostaa annosta. Toivon sinulle rohkeutta mennä hakemaan apua, sillä ethän sinä voi elämääsi hukata, kun siihen on saatavilla apua. HYVÄÄ KESÄÄ SINULLE!

Äänestä

tämä aloitus.mulla on kyllä lääkitys zoloft,oxamin ja triptyl,mutta eipä ne paljon auta.nytkin täytyy juoda muutama lonkero,että pääsee ihmisten ilmoille ja tämmönen pakkojuominen on kauheeta,kun oksettaa jo makukin.onko tämä ihmisen elämää,kun aina täytyy etukäteen panikoida tulevia menemisiä.menen parin viikon päästä taas psykiatrille ja kysysinkin,että olisko kellään kokemusta paremmasta lääkityksestä tähän helvettiin,kun onnex lekuri kuuntelee mun toiveita lääkityksestä.

Äänestä

Minulla oli koulussa aivan samanlaista kuin sinulla nyt, kolmekymmentä vuotta sitten . Se oli karseaa kun ei voinut vastata , pää tutisi , kädet tärisi, ei tiennyt minne katsoa, se oli todella karseaa .
Toivon todella että haet apua vaikka lääkkeistä ellei mikään terapia tms. auta, sillä kyllä se näin vanhempana oikeasti ihmetyttää mitä minä pelkäsin, toki olen jännittäjä vieläkin mutta näin 50 vuotiaana sitä on jo itselleen armollisempi ja ei ota paineita, ottaa elämän kuin se tulee ja mä olen pystynyt puhumaan jonkun verran joillekkin jännityksestäni, vaikka avoimempi kai kannattaisi olla, en tiedä , toisaalta eihän se kelle kuulu mun elämä . Ei kyllä kannata alkoholia ainakaan käyttää auttajana koska kohta se vie sua .
Voimaa sinulle ja muista miten arvokas ihminen ja ainutlaatuinen olet, sinä olet ainoa sinä :-)

Äänestä

että punastu kuule ihan vapaasti, mutta jatka puhettasi normaalisti. Tiedän yhden tytön, joka punastelee todella herkästi, mutta silti jatkaa rohkeasti asiansa loppuun asti. Se on vaan ihan symppistä ja hän on muuten sosiaalinen.

Äänestä

Sitten vaan lopetet koulussa käynnin! Ei maailmasi siihen romahda. Voit aloittaa opiskelun uudestaan kun saat jännityksesi kuriin.
Voisit yrittää kokeilla ahdistusta poistavaa lääkitystä, ja kognitiivista psykoterapiaa. Pikkuhiljaa opit hallitsemaan pelkotilojasi, ja voit lopettaa molemmat.
Ota selvää luonnontuotteista jotka auttaisivat pitämään pelkotiloja kurissa esim. Karnosiini, kalaöljyt jne.
Lähtökohtaisesti: Tällaiset ongelmat juontavat juurensa aivojemme inhibitoorisen järjestelmän heikkoudesta. Hermosolujesi kyky hillitä voimakkaita (pelkkoon liittyviä) impulsseja on heikko, ja se jää jalkoihin. Sitä voi kuitenkin vahvistaa. Kaikki mielenhallintaa liittyvä on osoittautunut kliinisesti kannattavaksi; meditaatio jne.

Voisit kaiketi kokeillaa seuraavaa: Ota lääkkeesi ja ryhdy harjoittelmaan esim. Joogaa.
Kun voimasi kasvavat, niin voi olla että jaksat taasen käydä koulussa. Anna itsellesi aikaa.
Näiden asioiden kanssa pitää painia vuosia ennen kuin huomaa että kehitystä on tapahtunut.

"Kun joutaa pikkuhiljaa, niin on pian perillä".

Äänestä

moi, en tiedä auttaako tämä mitään, mut laitan tähän oman tarinani, miten selvisin ahdistuksesta ja peloista. tässä se on;

mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat): mäkikuismaa (masennukseen) valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen, jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mimulus ja aspen auttavan pelkoihin, rock rose kauhuun, cherry plum kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettävänsä kontrollin. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymhyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika.

Äänestä

Propral auttaa jännitys oireisiin. Ei vaikuta tunnetilaan,mutta punastumiset ja tärinät sekä sydämen yli pamppailut poistaa.

Äänestä

Moips!
Kohtaa haasteet, vain niin pääset niistä eroon.
Älä mieti sitä että nyt taas apua punastun tai jännitän, ole vain rennosti äläkä kiinnitä pelkoosi huomiota.
Ole vain paljon ihmisten seurassa koulussa ja vapaa ajalla pian huomaat sen että ei tässä mitään kauhistuttavaa olekkaan.
Jännitys kuuluu asiaan aina mutta etene pikku hiljaa :)
Älä ole huolissasi, saat kyllä siihen apua!

Äänestä
  • Terve!
    Ettekö hyvät ihmiset ymmärrä, että noi temput on jo hävetty ja ei mitään hyötyä. Hyvä, jos jotkut hyötyvät siedätyshoidosta, mutta meitä on paljon, vaikka yrittäisin pitää puhetta pienelle luokalle tai olympiastadionille, ei mitään hyötyä. Sairaalloinen jännitys on kamalaa, ei kai tässä muuten kirjoiteltaisikaan, jos asia menisi siedätyshoidolla ohi.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


sosiaalisten tilanteiden pe... kirjoitti:

En tiedä onko tämä oikea palsta tähän mutta ehkä kirjoittaminen auttaa ahdistukseen.
Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta...ja vaikeasta semmoisesta.
Jännitän ruokapöydässä, kassajonossa, mitä vain esiintymistä, isossa seurassa, pienessä seurassa tuttujen tai tuntemattomien kanssa, juhlissa. Jännitän jopa opiskellessa luokassa jos jotain pitää sanoa paikaltaan. =( en ole enää niin nuori eli 25 vuotias. Kävin vuoden terapiassa vaikean masennuksen takia ja selvisin. Tähän jännittämiseen sain lääkkeet mitä ottaa tiukassa paikassa, mutta enhän niitä voi usein napsia. Ohjeeksi sain, että tästä on vain päästävä yli menemällä vaikeisiin tilanteisiin. Mutta miten menee kun punastelee, jalat tärisevät, hikoilen kainalot märkinä ja ajatus karkaa pois. Jännitän kouluun menoa joka aamu ja tuntuu ettei tästä tule mitään. Harkitsen opiskelun keskeyttämistä, vaikka en haluaisi. En vain halua olla luokassa toisten tiellä ja pitää salailla tätä.
Illalla olen niin väsynyt kun menen sänkyyn ja itku tulee aina ja mietin MIKSI olen tämmöinen.
Minulla on mies ja ollaan oltu 8vuotta yhdessä joista 4vuotta naimisissa. Hän tukee ja rakastaa minua tässä mutta kun ei jaksa niin ei jaksa.
Antakaa edes yksi hyvä syy miksi en lopeta koulua? en tosiaan keksi yhtään syytä jatkaa. Vaikka haluaisin valmistua niinkuin muutkin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu