Niin... juttu on näin, että eräs tyttö (tällä hetkellä kaveri) on alkanut pyöriä mielessä aikalailla. Ongelma on vaan, etten osaa sanoa, mitä oikeastaan tunnen(niin tyhmältä kun se kuulostaakin). Hän pyörii mielessä kyllä ja usein mietin, että voisin antaa mitä vaan hänen vuokseen, mutta en kuitenkaan tunne jotain ihastumisen yhteydessä paljon puhuttua mystistä lämpöä hänen lähellään.
Haluaisin olla hänen kanssaan koko ajan, mutta kun oikeasti näemme ei se ole mitään kaverisuhdetta enempää.
Haluaisin kertoa hänelle, että hän on minulle erityinen, mutta toisaalta ei siinä ole järkeä jos en ole edes varma, sillä jos hän ei pidä minusta samalla tavalla kavereina tultaisiin varmaan etääntymään. Joten, mitäs sanotte? Kannattaako asialle tehdä mitään vai pysyä vain kavereina? Olenko oikeasti ihastunut häneen vai onko hän muuten vain tärkeä? Oli varmaan melko epäselvää, mutta toivottavasti hahmotitte tilanteen :D
Haluaisin olla hänen kanssaan koko ajan, mutta kun oikeasti näemme ei se ole mitään kaverisuhdetta enempää.
Haluaisin kertoa hänelle, että hän on minulle erityinen, mutta toisaalta ei siinä ole järkeä jos en ole edes varma, sillä jos hän ei pidä minusta samalla tavalla kavereina tultaisiin varmaan etääntymään. Joten, mitäs sanotte? Kannattaako asialle tehdä mitään vai pysyä vain kavereina? Olenko oikeasti ihastunut häneen vai onko hän muuten vain tärkeä? Oli varmaan melko epäselvää, mutta toivottavasti hahmotitte tilanteen :D
Vastaukset 11
Vanhimmat
mutta teidän välillänne ei ole seksuaalista jännitettä. Ole vain ystävä!
kanssa painiva tyttönen.
Minulla on sama ongelma. Hänen läheisyydessään unohdan kaiken mieltäni painavan. Hän on minulle tärkeä.
Se että kun hengaamme, jotenkin se tuntuu luonnolliselta. Hänen murheensa jotenkin koskettavat minua syvästi ja se oikeastaan pisti minut ajattelemaan, että olenkohan antanut ystävyyden lipsua jollekin syvemmälle tasolle?
Asian pointti oli se, että jospa katselisimme tilanteen ja kuullostelisimme ensin tuntemuksemme, ennen kuin tekisimme hätiköityjä päätöksiä. En malttaisi olla hänestä erossa, mutta jotenkin tämä epävarmuus omista tuntemuksista (ja hänen) käskee pitämään etäisyyttä.
Toisaalta tilanteen ratkaisisi se suora kysymys..
Onkohan siihen rohkeutta?
Oikeastaan olen kyllä kuullut tarinoita "me kasvoimme yhteen"-tyyliin. Luullakseni siinä ei tule sellaista pudotusta pilvilinnoista, vaan on koko ajan jalat maassa..
Kinkkistä on elämä :)
riippuvatko nuo sinun tunteesi/ajatuksesi siitä, mitä se tyttö tuntee?
siis, jos tietäisit että hän on sinuun korviasi myöten ihastunut, niin uskaltaisitko sitten antaa omien tunteidesi tulla.
vai vaistoatko, että tyttö ei ole sinuun ihastunut, niin et itsekään "uskalla" tuntea muuta kuin kaveruutta.
tai sitten se on noin, että te oikeasti olette vain kavereita, eikä muuta.
riippuvatko nuo sinun tunteesi/ajatuksesi siitä, mitä se tyttö tuntee?
siis, jos tietäisit että hän on sinuun korviasi myöten ihastunut, niin uskaltaisitko sitten antaa omien tunteidesi tulla.
vai vaistoatko, että tyttö ei ole sinuun ihastunut, niin et itsekään "uskalla" tuntea muuta kuin kaveruutta.
tai sitten se on noin, että te oikeasti olette vain kavereita, eikä muuta.
Monestihan se menee niin että tarvii jonkun vastakipinän toiselta ennenku voi (tai uskaltaa) ihastua. Ja sit jos kumpikin miettis noin niin.... jaa-a
Ehkä asia on juuri näin. En ole oikeastaan saanut häneltä mitään merkkiä halusta kaveruutta enempään, mitä nyt muutaman halauksen silloin tällöin...
toisen tai molempien epävarmuus tekee sen ettei välity lämpöä? Itse ainakin joskus nuorempana kun olin hyvin epävarma sain kuulla itsestäni tuollaista kommenttia. Nykyään ymmärrän sen niin että pidättelin itseäni liikaa ja tartutin sen epävarmuuden sitten toiseenkin.
Onko teidän välillä kuitenkin seksuaalista jännitettä? Se kai on aika ratkasevaa että jääkö joku kaveritasolle. Voitko kuvitella itseäsi sängyssä hänen kanssaan? Koetko mustasukkaisuutta toisesta?
Vaikea sanoa miten tuollainen tilanne ratkeaa. Joko tuo tilanne jatkuu ja pysyttekin vain kavereina tai sitten jommankumman on tehtävä alote muuhun. Jos homma jatkuu kaveruutena niin sitten ajan kuluessa on koko ajan entistä epätodennäkösempää että siitä muuta tulee. Voiko se olla että kaipaat ihastumisista jotain vaikeutta tai haastetta ja sitten kun toisen kanssa onkin helppo olla niin se ei tunnukaan enää
siltä minkä on oppinut tunnistamaan ihastukseksi?
Kyllä mun mielestä toiselle voi ihan ystävänäkin sanoa että toinen on tärkeä ym.
Kyllä, voisin kuvitella itseni sängyssä hänen kanssaan... ja olen oikeastaan naurettavan mustasukkainen (en anna tietenkään sen näkyä) :D.
Oikeastaan luulen, että epävarmuuteni johtuu pääosin siitä, etten usko olevani tarpeeksi hyvä hänen silmissään, vaikka kavereita ollaankin.
Tositilanne hänen kanssaan tuntuu (nyt kun mietin) oman epävarmuuteni takia "vaivaantuneelta".
Luulen, että kerron miten asia on ennen lukukauden loppua. Hän menee eri kouluun, joten todennäköisesti koko kaveruuskin jäisi eli minulla ei ole paljoakaan menetettävää...
tulevansa torjutuksi tai muuta, niin ei välttämättä tunne ihastusta, kun se pelon ja epävarmuuden tunne on suurempi. Pitäs pystyä oleen rennosti jotta voi ihastua, molempien.
niin anna palaa. Ystävyys on silloin tärkeintä, mutta jos olet nuori, niin tulet arpomaan keski-ikään asti, että tunnetko oikeastaan yhtään mitään... Uhraisit tunteet järjelle.
Voi olla... mitä sitä turhaan miettimään :D