Olen jonkin aikaa kierrellyt ihastustani, kuin kissa kuumaa puuroa. Hänet nähdessäni pystyn jo sanomaan hei!, mutta siihen se jääkin. Tuossa alempana on keskusteltu, että nykypäivänä nainenkin voi tehdä aloitteen, jos uskaltaa. Minä olen jo muutaman kerran päättänyt tehdä sen, mutta enpä ole sitten uskaltanut. Niin niistä neuvoista, voisinko vaan mennä kysymään nimeä yms. Minulla ei taida riittää kärsivällisyyttä odotella hänen aloitteitaan, josko niitä on tulossakaan. Hän on kuitenkin hakenut katsettani, tuijottamalla suoraan silmiin. Tämä on joko hänen puoleltaan flirttiä, tosin en ole kokenut sitä sellaisena. Välillä on jopa punastuu, eikös se kerro jonkinlaisista tunteista. Lopputulos tästä kaikesta voi olla iso moka minulta, mutta en kestä odottaa enempää. Help...
Neuvoja kiitos...
minä täällä
71377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jokainen tapaus on ainutlaatuinen. Taustoista paremmin tietämättä antaisin naisena vinkin: seuraa sydäntäsi.
Kysy ihmeessä, koska muuten voit jälkikäteen katua, kun et tehnyt mitään. Miehetkin ovat ujoja. Kyllä nainen voi tehdä aloitteen. Jos vastaanotto on kylmää, niin sitten katse eteenpäin.
Peukkuja sulle!
loppu kädessä selviää nyt sinun täytyy vain päättää haluatko pitää haveet vai mahdollisesti saaha hänet jos hänella on tunteita sinua kohtaan
tilannettani. Tosin et maininnut tarkemmin aikaa ja paikkaa, missä ja milloin ihastuit tyyppiin. Tarinasi on siis tulkinnanvarainen mutta huomasin tarinassasi samaa kuin omassani. Minäkään en saa mitään aikaiseksi ihastuksen suhteen johtuen siitä, ettei tämänhetkiset olosuhteet anna mahdollisuutta..Itse kohtasin miehen yli vuosi sitten mutta tajusin vasta viime vuoden lopulla olevani ihastunut häneen. Hänestä en tiedä, en tiedä onko tunne molemminpuolinen. Olin satunnaisilla kohtaamisilla aistivani hänen puolelta jonkinasteista kiinnostusta tutkivasta katseesta päätellen. Mutta voi olla niin, tulkitsin hänen eleitä väärin. Tuntuu sekavalta sen takia, koska mitään ei tapahdu vaikka tyynen pintani alla velloo tunteita.
Päätin pitää pääni kylmänä ja kuunnella järjen ääniä siten, että annan koko jutun olla. Epäilen vahvasti hänen olevan varattu kun on kivannäköinen, työssään hyvin menestyvä ym.
Kyllähän ne järjen äänet minullakin vuorottelee romanttisen haaveilun rinnalla. Minä jo melkein päätin, että nyt rohkaisen mieleni ja menen juttelemaan. No, muutamaan päivään en sitten ole nähnyt ihastustani, työvuorot vaihtelee. Elikkä se siitä. Tämä alkaa jo tuntua hermoissakin, Itkettää, järki sanoo, itkeä nyt tuntemattoman takia. Mutta minkä sitä tunteilleen voi...
Olen ihastunut yhteen naiseen yhdessä työpaikassa johon käyn viemässä aamuisin tavaraa. Tilanteesi muistuttaa kovasti omaani ja huomasin viestistäsi joitakin samoja seikkoja omasta tilanteestani. Olemme vaihtaneet katseita kun siihen on ollut vain mahdollisuus, oikeastaan tuosta "tuijotuksesta" tunnistin?-itseni? Hän on hymyillyt minulle mikä on saanut minut punastumaan .Ihastukseni on moikannut minua, mutta en ole itsekään saanut suustani sanotuksi enempää kuin "hei", mikä harmittaa on monta kertaa tehnyt mieli aloittaa keskustelu hänen kanssaa, mutta en ole ollut riittävän rohkea ja keskustelun aloittamista heikentää se etten näe häntä joka aamu vaikka koitankin kiirehtiä, jos ehtisin samaan aikaan ihastukseni kanssa kun hän tulee töihin, niin harvoin saan käydä hänen lähellään sisällä.
töissä tämä minun ihastukseni. Tänään hän tuli vastaan tuossa ulkona, olinpa ujostuksesta sekaisin, enkä oikein tiennyt tuijottaako vai ei...Komea mies, totta tosiaan, mitähän hän näkee minunkaltaisessa tallukassa...huoh
kylmää vettä tuli niskaan roppakaupalla....